Rokotus vol.2

Käytiin eilen Ruutin kanssa hakemassa pojalle toinen penturokotus ja vähän meinasi olla tohtori myöhässä kun jouduttiin reilu puoli tuntia odottelemaan. Eipä siinä, käytiin sitten katselemassa vähän aikaa heposia ja Ruutin mielestä ne oli aika mielenkiintoisia, mutta ilman ääntä niitä voitiin kuitenkin tarkastella. Hieman herraa meinasi tylsistyttää aulassa odottelu, mutta malttoi välillä istuskellakkin. Paikka ei pelottanut ollenkaan ja innokkaasti tohtorin ilmoittaessa, että voidaan tulla meni vauhdilla perässä.

Eipä siinä sitten muutako rokotusta niskaan ja siitäpäs vasta tuli mielenkiintoinen reaktio, kun Ruutia rupesi kutittamaan aivan älyttömästi. Rapsutti ja käveli ja ulisi, onneksi eläinlääkärin apulainen helpotti Ruutin oloa rapsuttamalla kaverina :) Äkkiä se sitten unohtui ja syötiin namuloita hyvällä ruokahalulla. Ennen kuin lähdettiin huoneesta oli kutitus jo unohtunut. Muutamia kertoja ulkona yritti rapsuttaa, mutta siinäpä se. Muita oireita ei ainakaan vielä ole havaittu.

Ruuti painoi eläinlääkärin puntarilla 15,7kg ja painoa oli tullut neljän viikon aikana n.4,5kg. Tosi tasaista on ollut kasvu, kun n.1kg/vk on tullut painoa. Olen nyt pikku hiljaa nostanut ruokamäärää, kun aika hoikka poikanenhan tuo on. Ei uskalla kerralla kovin paljoa lisätä ruoka-annosten kokoa, ettei tule ongelmia luuston kanssa. Säkää en ole vähään aikaan mitannut, mut vielä se on Taigaa matalempi (<50cm). Punnitsin myös Taigan tällä viikolla ja painoa oli hitusen yli 17kg. Aika rimpula se Taigakin on, mutta jos ruoka ei aina maistu niin ei sitä voi väkisinkään kurkusta alas kaataa. Nyt alkaa jo karvakin kasvaa takasin ja tammikuulle ootellaan niitä juoksuja alkaviksi.

Käytiin tänään myös hieman treenailemassa Jennyn ja Keron kanssa. Otin molemmat mukaan ajatuksena kuitenkin treenata vain Ruutin kanssa, mutta Ruutin ollessa niin pätevänä kokeilin mitä se sanoo, kun köytän sen pylvääseen :) En kuitenkaan mennyt kovin kauas ja tein Taigan kanssa oikeastaan vain perusasentoja ja pikku pätkiä seuraamista. Välillä meinasi Ruuti hieman mekastaa, mutta rauhallisesti kun kielsi ja palkkasin aina hiljaa olemisesta heittämällä nameja kauempaa oli jätkä aika pätevästi. Aluksi meinasi Ruuti hieman haukahdella, mutta joka kerta kielsin napasti, niin se loppui aika äkkiä. Tosi hyvin jaksoi keskittyä, vaikka pitihän sitä Keroa välillä hieman tuijotella :) Loppuun otettiin pari luoksetuloa niin, että Jenny piti Ruutia kiinni, niin olipa ne vain ihanan vauhdikkaita luoksareita. Toisella kertaa ei meinannut Ruuti pysyä nahoissaan, kun olisi halunnut lähteä minun perään. Palkkauksen tein lelulla ja ihan kivasti näytti toimivan ja hieman jo ärrättiin lelun kanssa.

Taigan silmäpeilausaika siirtyi ensi viikon maanantaille(23.12), joten sen jälkeen ollaan siinä asiasta viisaampia.

Huomenna olisi taas tarkoitus käydä pikkusen treenaamassa toisten koirien läheisyydessä olemisista/treenaamista.

Tärkeä päivä tulossa

Nyt se on sitten varattu, nimittäin aika Taigalle silmäpeilauksen uusintaan, kääk! Saas nähdä mitä siellä sanotaan ja että näkyykö muutos vielä silmässä. Tietenkin toivoisin, että kaikki olisi hyvin. Eli ens viikon torstaina on aika akuuttiin ja samalla reissulla Ruuti saa toisen rokotuksen. Riikkakin pääsee paikanpäälle kuuntelemaan lausunnon.

Kylillä ollaan paljon pyöritty ja joka päivä kierrellään pitkin pitäjää :) Muutaman kerran Ruutia on epäilyttänyt ihmisten toiminta, varsinkin kun eilen oltiin lenkillä ja nainen kolasi pimeällä pihaansa. Varsinkin silloin piti pöhähdellä kun nainen nosti kolan pystyyn ja jäi paikoilleen tuijottamaan. Siitä vain reippaasti ohi ilman kummempia reakointeja. Pimeässä vastaan tulevat lenkkeilijät ei aiheuta ihmeempiä reaktioita. Muutamia koiriakin ollaan nähty, mutta Ruuti ei ilmeisesti ole niitä huomannut, vaikka Taiga onkin hieman niistä intoillut. 

Eilen käytiin taas Johanna ja koirien kanssa juoksuttamassa koiria, niin taas Ruuti yritti pomottaa Taigaa. Toisille kuitenkin alistui, kun toiset ei katsoneet käytöstä hyvällä. Lempillekkin Ruuti alistui, eikä enää purnannut vastaan kuten aikaisemmilla kerroilla. Ehkä alkuviikosta tapahtunut säikäytys vaikutti Ruutin käytökseen, kun Lempi alisti Ruutia ja R vastasi raivokkaasti takaisin ja lopussa Lempi tarrasi Ruutin huulesta kiinni ja siitäkö alkoi kamala uikutus. Verta ei vuodatettu ja muutenkin tuo Ruuti on aika herkkis :) Ruuti katseli hetken kauempana ja sitten lähdettiinkin jo sisälle. Taiga ja Ruuti oli koiraportin takana ja Ruuti nuoli vähän väliä Lempin kuonoa, kun L tuli toiselle puolelle porttia norkoilemaan. Lempi jatkoi kuiten dominointia ja yhdesti hieman murahtikin ja Ruuti perääntyi portilta. Ehkä ne selvitteli hieman arvojärjestystä ja Ruuti alistui asemaansa ainakin toistaiseksi.

Ruutin kanssa alkaa vuoden alusta kuuden kerran BH/pk-tottis alkeet kurssi koirakoulu Kisman opissa. Saas nähdä kuinka Ruuti pystyy keskittymään, kun Lempikin tulee samalle kurssille :) Eilen ennen irti pääsemistä, piti tovin aikaa odotella, että jätkä pitää kuononsa ummessa ihme ulinoiltaan. Eikä komentaminen auttanut vain lisäsi vaan volyymia. Pitää siis käydä pelkästään remmilenkilläkin, ettei Lempin ja Oivan näkeminen aina tarkoita irtijuoksemista. Ensi viikolle olen taas sopinut ainakin yhdet treffit, jos aikataulut menee yksiin ja menen pelkästään Ruutin kanssa. Viikonloppuna ehkä treffataan Keroa ilman Taigan mukanaoloa. Näkee vähän, että aiheuttaako se Taigan läsnäolo reuhaamista ja että Ruuti oppisi leikkimään myös muiden kanssa. Taiga kun on sen kohde numero yksi melkein aina irtilenkeillä.

Tottistelua ja sosiaalistamista

Ollaan tehty paljon ja vähän aika on kortilla, eikä oikein kerkeä blogia niin tiuhaa päivittämään. Ruuti kasvaa kohisten ja painoa alkaa olla jo rapiat 15kiloa ja korkeutta n.45cm. Kohta Taiga jää koon puolesta kakkoseksi, saas nähdä kuinka muori pitää puoliaan pomona poijan kloppia vastaan. Vähän lepsusti se komentaa ja antaa sen näykkäillä kovastikkin ja tyytyy vain vingahtelemaan. Tänään kyllä tylysti vei Ruutilta nokan alta herkkuluun, eikä jätkä ilmeisesti laittanut ollenkaan vastaan. Ei ainakaan kuulunut mitään älämölöä. Ihme sinänsä kun se on niin pirun ahne :)

Ruutin kanssa ollaan treenattu noutokapulan pitoa, eteentuloa, sivulla istumista sekä imuttamalla seuraamista. Ihanalla innolla se tekee, mutta sormia saa varoa ettei ne mene makupalan mukana suuhun. Piippailu on paljon vähentynyt ekoihin viikkoihin verrattuna ja se on onneksi tätä nykyä aika harvinaista. Leluilla ollaan leikitty ja hieman myös niitä olen käyttänyt palkkauksessa.

Maanantaina käytiin myös vierailulla Oulussa mustissa&mirrissä ja voi vitsit, kun jätkä käyttäytyi mallikkaasti. Liukuovet meinasi vähän ihmetyttää, mutta sisälle päästiin :) Myyjää käytiin moikkamassa, mutta ei siinä rapsuteltavana kauaa viihdytty, kun oli kaikkia ihania hajuja joka puolella. Luita kävimme ostamassa ja Ruutista oli epäreilua, että kaikki herkut menivät pussiin eikä sen suuhun. Nätisti istui kassan vieressä kun hoidin maksamisen. Reipas poitsu!!

Taigan kanssa treenattiin viikonloppuna pitkästä aikaa tokoa ja molemmilla oli tosi hauskaa :) Taigalle on tehnyt hyvää pitää taukoa ja ehkä jonnekkin kokeisiin kannattaisi mennä muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tein aloluokan liikkeet ja jäävät meni tosi näppärästi ja seuruussa keskityin palkkaamaan käännösten jälkeen, joka on parantanut kontaktia niissä. Hieman seuraamispaikka on liian edessä, muttei se haittaa kunhan innolla tekee :) Luoksetulo oli nopein ikinä.

Ruuti on tavannut muutamia vieraita koiria ja ihan kivasti niiden kanssa on menny, ollaan säästytty isommilta kahinoilta vaikka jäpikällä tahtoo olla aina jotain sanottavaa toisille. Ei kuitenkaan ole haastamassa riitaa, muttei kovin helpolla alistukkaan. Dominanssia ei ole onneksi liikaa :)

Käytiinhän me eka rokotuskin saamassa ja rauhassa Ruuti odotteli, kun täytin kaavakkeen ja puntarillakin käytiin ansiokkaasti. Meidän vuoron tullessa reippaasti Ruuti asteli huoneeseen ja hieman sillä oli pöydälle joutuessa vaikeuksia pysyä siellä. Olihan se nyt hassua, kun yhtäkkiä saa olla pöydällä :) Hieman yritti peruutella, kun tutkia korvia ja hampaita, mutta itse rokottaminen sujui Ruutin huomaamatta. Nami kun oli nokan edessä, niin eihän siinä nyt voi muuta huomatakkaan ;) Muutaman kerran on sattunut lenkillä koira vastaan ja Ruuti on vain jäänyt töllöttämään koiraa. Hieman hankalaa keksittyä kahteen koiraan, kun Taigaa pitää komentaa olemaan rauhassa, se kun on aina menossa leikkimään toisten kanssa. Eli ei muutako ohitustreenit pystyyn joihin menen Ruutin kanssa kahdestaan.

Ihmiset kiinnostaa Ruutia jonkin verran lenkillä, mutta namin kanssa niiden ohi päästään ilman huomioimista. Lapset saa edelleen suurimman reaktion aikaan, kun ne on ilmeisesti Ruutin mielestä niin ihania. Vaikka Essi kotona aina välillä repii hännästä tai korvista. Vieraita meillä on käynyt ja aika rennosti ne otetaan vastaan ilman pomppimisia taikka haukkumista. Kaikki tervehditään, mutta sen jälkeen jatkuu yleensä omat jutut. Eilisellä lenkillä Ruutin mielestä oli tosi epäilyttävää pilkillä istuvat ihmiset. Ne kun oli epämääräisiä möykkyjä joen jäällä :) Siinä sitten aikamme tuijoteltiin niitä, niin ei ne sitten loppupeleissä niin ihmeellisiä enää olleetkaan. Joskus pimeällä pissillä käydessä saattaa muutama pöhäsdys tulla ihmeellisille äänille. Toisten koirien haukunta ei ole enää pelottavaa, onneksi vieressä asustaa niin monta koiraa, joista sitä ääntä lähtee. Autolla ollaan ajeltu melkein päivittäin ja ääntely alkaa olla historiaa, eikä paha olokaan ole enää yllättänyt. Katsotaan josko me parjantaina käytäis kuplahallissa tutustumassa uuteen ympäristöön jossa kaikuu.

Loppuun vielä pari kuvaa :)

Viikonlopulta kuvia :)

Ruutin alkutaivalta

Niin, se aika vain rientää ja poitsu on jo 11 viikon iässä. Paljon ollaan käyty eri paikoissa ja kylillä pörräämässä. Autoiltu ollaan super paljon ja autossa odottamisiakin on tullut kiitettävästi. Kotona on myös harjoiteltu jonkin verran yksinoloa. Paljon on muutosta tapahtunut, esimerkiksi eri huoneessa oleiluun kuin ensimmäisinä päivänä saunassa käyminen aiheutti hirmuisen möykän. Nyt taas on aivan hiljaista. Autossa alkumatkasta kuuluu vielä muutamia piippailuja, mutta sitten hiljenee.

Ahneus kuuluu tämän pojan luonteeseen, enkä pidä sitä mitenkään huonona asiana. Ruualla, kun saa aika kivasti vietyä huomion itseeni :) Vähän meillä oli alkuun erimielisyyttä siitä miten sen ruuan saa. Kun Ruuti oli sitä mieltä, että sen saa vinkumalla ja hösyämällä. Pienin askelin ollaan päästy siihen tilanteeseen, että ruokaa osataan mennä odottamaan sivulle ja otetaan katsekontakti. Muutenkin ollaan harjoiteltu sitä, että ovella pitää odottaa istuen ja katseella pääsee ulos/sisään. Autostakin poistutaan vasta luvan saatua rauhassa. Autoon meneminen on suorastaan ihanaa, siitä kun on tullut kiva paikka. Ollaankin harjoiteltu rauhoittumista ennen autoon pääsyä, kun meinaa maltti loppua jos on vähänkään hidasta sinne pääseminen.

Koirakavereita ollaan tavattu nyt viikon aikana jonku verran ja ihan kivasti tutustumiset ovat menneet. Ensimmäinen koira kaveri oli bullmastiffi, joka oli alkuun aika pelottava, mutta kyllä sitä sitten uskallettiin kiusata :) Toinen kaveri oli kelpie nuorukainen, jonka tapaamiseen myös otettiin Taiga mukaan ettei kaikki tarmo kohdistuisi pelkästään Ruutiin. Hihnatutustuminen meni ihan ok, vaikkakin toinen yritti hieman jyrätä ja oli tosi innokas. Vapaana juoksettaminen onnistui hyvin ja kaikkille jäi varmasti hyvä fiilis lenkistä.

Tänään sitten tavattiin amstaffi nuorukainen ja vanhempi ranskis uros, joiden kanssa Taiga on jo monet kerrat rallannut. Alkuun päästettiin Oiva vapaaksi, se kun ei hirmuisesti välitä muista koirista. Se tutustuttaminen meni oikein kivasti, mutta staffilla, kun sitä virtaa löytyy hiukka enemmän ja hieman näpsimistäkin oli, niin Ruuti oli hieman epävarma. Hyvin kuitenkin Taiga vei suurimman huomion, niin sen suurempaa draamaa ei syntynyt. Muutaman kerran meinasi kyllä mennä painiksi, mutta kaunaa ei Ruuti siitä kantanut vaan oli aina uudestaan menossa perään. Puolustaa Ruuti kuitenkin osaa itseään, eikä alistunut toisen dominoitavaksi, joka hiukkasen Lempiä kismitti. Autolla kumpikaan ei välittänyt toisistaan ja kaikki olivat rennosti yhdessä. Nyt vain pitäisi saada rauhallisia aikuisia koiria treffeille, että luotto koiriin syntyy vahvaksi. Nuo nuorukaiset, kun ovat hiukan rajuja vielä näin pienelle ja olisi kiva käydä koiratreffeillä myös ilman Taigaa, vaikkei Ruuti Taigaan juuri turvaudukkaan.

Pienimuotoiset hakutreenit

Eilen käytiin Johannan ja amstaffi, Lempin kanssa tekemässä pienet haku-harkat. Se olikin ensimmäinen kerta, kun Taigaa pyydettiin haukkumaan maalimiehellä. Aluksi kokeiltiin, että alkaako Taiga haukkumaan kun joku toinen käskee haukkua. No, hyvinhän se meni, vaikka aluksi Taiga haukku minun suuntaan. Huomattuaan, että lelu olikin Johannalla niin sitten alkoi hommat sujua. Taiga on itse ottanut tavaksi mennä haukkuessa maahan, vaikka oikea asento olisi istualtaan. Me, kun treenataan vain omaksi iloksi, niin ei se oli niin justiinsa. Intoa ja nopeutta Taigalta ei ainakaan puutu.

Ensin tehtiin Lempille pari kertaa ja muuten lempillä menee hyvin, mutta se on tosi innokas maalimiehellä ja hyppii aivan mielettömästi päin. Yritin palkata vain kuin istualtaan haukkui, mutta tuohon nyt on parasta alkaa etsimään joku hyvä opetuskeino sen karsimiseksi. Kosketusalusta olisi yksi, mutta toinenkin keino on mielessä, joka löytyi etsintäkoira-kirjasta. Virta ei sillä pennulla ihan heti lopu ja mietittiinkin olisiko rulla-ilmaisu myös vaihtoehto.

Taiga tiesi liivit laitettaessa ja ukosta puhuttaessa heti mistä oli kyse, vaikka ollaan käyty vain yhdissä treeneissä ja muutamia kertoja mies on ollut apuna kotipihalla treenatessa ilmaisua. Eli etevä epeli :) Päätin kokeilla lähetystä suoraan keskilinjalta, kun Johanna oli  merkannut rastin siihen kohtaan miltä linjalta hän löytyy. Molemmat kerrat meni hyvin ja Taiga alkoikin haukkua ekalla tai tokalla käskyllä ja muutamien haukkahdusten jälkeen lelulla palkkaus, joka toimi yllättävän hyvin. Taiga repi lelua jopa raivokkaasti, jota tekee todella harvoin. Toisessa lähetyksessä Johanna meni ojaan ja siinä Taiga pikkusen aikaa pyöri, kun ilmeisesti haju oli levinnyt ympäristöön. Lopulta kuitenkin löytyi ja hienosti raikasi taas haukku :) Saatiinhan siitä haukulla ilmaiseva.

Treenien päätteeksi koirat pääsivät metsälenkille ja Taiga otti siitä kaiken ilon irti vähän turhankin hyvin, kun huiteli melko kaukana välillä. Liekkö taas ollut poroja maisemissa, kun oli kotvasen reissussakin. Onneksi laumavietti aina voittaa :) Toisaalta Taiga saattoi kulkea kaukana myös senkin takia, ettei pentu koira uskaltanut tulla kiusimaan niin kauas ;)

Ruuti ekalla metsäretkellä

Reipas Ruuti-poika

Kohta alkaa olla kaksi viikkoa kulunut kun tuo pieni pallero saapui meitä ihastuttamaan. On se vain aikamoinen persoona :) Alkuun oltiin aika vinkupillejä ja toki vieläkin uusissa tilanteissa alkaa pilli soida. Pihalla olo on jo reipasta ja yksin uskalletaan jo mennä pois näkösältä. Muutamia pikkulenkkejä ollaan tehty lähimaastoon ja aika jännää se pikku koiralle. Varsinkin koirien haukunta saa toisen mielen järkkymään.

Vähän ollaan jo harjoiteltu käytöstapoja ja hienosti toinen osaa odottaa syömään pääsyä katsekontaktissa. Ensimmäisinä päivinä ruoka-aika oli kauheaa huutoa ja pikku hiljaa ollaan päästy tuohon pisteeseen. Ainakaa nirsoksi toista ei voi väittää :) Hyvin myös nenu toimii ja tehtiinkin eilen pieni jälki ja olin aivan ihmeissään, kun toinen kulki suoraan jälkeä pitkin syöden namit. Oikein rauhallista oli eteneminen ja tarkasti haisteli. Hurjan etevä pieni hauva. Loppuun laitoin pakasterasian, jossa oli päiväruoka. Onneksi laitoin kannellisen rasian, muuten olis varmaan menny vauhdilla kuppia kohti.

Ollaan myös harjoiteltu istumista ja katsekontakti sekä hieman maahanmenoa. Nimikin jo osataan ja ulkona juostaan täysiä luokse nimen kuultuaan. Sunnuntaina käytiin tokotreeneissä, jossa Ruuti sai namia muilta treenikavereilta ja näki koiria, jolloin syötin namia. Yhtään haukahdusta ei kuulunut. Toki toisia koiria piti tarkasti seurata, mutta pystyi myös keskittymään, kun tehtiin hieman istumista ja kontaktinottoa. Leikkimään ei oikein alkanut, mutta pääasia, että namit kelpasi oikein hyvin. Pitäisi nyt vain keksiä sellainen lelu, joka olisi superkiva. Sisällä leikkii ihan kivasti ja vetää vastaan, olematta kuitenkaan raisu raivopää. Hieman käsiä pitää maistella, mutta alkaa uskoa kieltämällä. Lapsukaisten perässä olisi niin ihana juosta, mutta siihen on puututtu heti alkuunsa. Hyvin alkaa sekin mennä perille.

Autolla ajelua ollaan myös harjoiteltu ja pikkasen siellä pitää vinkua. Oulun reissulla pienelle tuli huono olo ja oksennus tuli kaksi kertaa. Lyhyemmät matkat on onneksi sujuneet ilman oksennuksia. Aika rauhallinen luonne, ei ole ainakaan vielä mikään adhd-tapaus. Kärsivällisyyttäkin alkaa jo vähän löytyä. Viikonloppuna käydään sitten hieman kylillä kävelemässä ja kattelemassa mitä siellä näkyy.

Taiga on aksannu ja tokottanut

Käytiin viime viikon perjantaina taas Oulussa lappalaiskoirien treenivuorolla agilitaamassa ja se meni oikein kivasti. Nyt oli aika vähän porukkaa paikalla ja päätettiin tehdä pikkunen pätkä ja harkattiin nyt myös sitä A-estettä. yhden kerran Taiga lähti lelun kanssa juoksemaan toisen koiran luo, mutta onneksi tilanne oli ohi ennen kuin pääsi iholle. Toinen oli sitä mieltä ettei hänen luokse kannata tulla. Muutaman kerran katseli samaa koiraa, muttei lähtenyt enää humputtelemaan.

Treenattiin jälleen keppejä ja uudenlainen rengas oli myös pätkällä ja muutaman kerran Taiga hyppäsi välistä. Sitä otettiin sitten enemmänkin, jotta tulisi varmemmaksi. A-esteelle menin koira hihnassa ja pari-kolme kertaa mentiin hihnan kanssa lelulla houkutellen. Aluksi Taiga oli sitä mieltä ettei näin korkealle voi kiivetä, mutta kun pelko selätettiin, niin sitä huideltiin kuin vanhat tekijät :) Kyllä se osaa aina yllättää positiivisesti. Kontaktioppi on myös näemmä mennyt perille, kun A:lla oli se pikkasen hakusessa, niin ei tarvinnut sanoa kuin "pinta" niin toinen meni asemiin. Otettiin myös hypyn kautta A.ta ja hyvin meni. Vaatii vielä palkkausta kontaktiin, jotta saadaan varmemmaksi. Nyt vain vielä lisää treeniä niillä esteillä millä ei olla paljoa harkattu ja ensi vuonna sitten kisaamaan :) Kyllä me tokokisoissakin tullaan vielä pyörähtämään, mutta pääpaino asettuu Taigan kanssa agilityyn. Ruuti saa toimittaa pk-koiran virkaa :) Toki treenataan Taigan kanssa mielenvirkistykseksi aina jälkeä ja hakua mahdollisuuksien mukaan.

Eilen oli sitten tokotreenit kahdestaan Taigan kanssa ja se oli ihan täpinöissää :) Vissiin tulee lisää virtaa, kun on toinen kaveri jakamassa huomion. Tehtiin aika lyhyet ja jäsäkät treenit, jossa treenattiin seuraamista ja etenkin käännöksiä, jotta kontakti niissä säilyisi hyvänä. Luoksareita ottettiin myös ja muutaman kerran pysäytyksellä, mutta ne meni aika huonosti. Rupeaa myös äkkiä ennenkoimaan pysäytystä, joten ei voi tehdä montaa kertaa peräkkäin. Täytyy varmaan alkaa rakentamaan tuota liikettä ihan alusta eri käskyllä.

Häiriötreeniä täytyy myös saada lisää, kun autot tahtoo olla sellaisia, että niitä pitäisi seurata katseella. Jos ne vaikka ajaa päälle ;) Viikonloppuna taas tokotreenit molempien kanssa, tai no Ruuti saa ihmetellä ja leikkiä sekä vähän tehä istumista ja kontaktia.

Karvainen perheen uusin jäsen: RUUTI

Tänään oltiin lappalaiskoirien treeneissä :)

Päästiin nyt ekaa kertaa tuonne OKK-kuplahallille treenaamaan, viime keväisen tokokoe episodin jälkeen. Seurailin hieman Taigan käytöstä, että muistaako se mitä siellä viimeksi tapahtui, mutta en minä siinä mitään eroa huomannut muihin treeneihin verrattuna. Samallalailla odotti makuullaan, että saatiin esteet paikoilleen ja päästiin treenaamaan.

Siinä sitten hiukan mietittiin, että mitä tehdään ja tehtiin aika helppoa, kun osalla oli ollut taukoa ja muutenkin helpolla on hyvä aloittaa uudessa paikassa. Hallissa kyllä kaikuu melko komeasti ja jos vielä monta koiraa haukkuu yhtä aikaa on meteli aikas kovaa. Onneksi haukkumista ei juurikaan kuulunut. Taigan kanssa tehtiin ensin hyppy, hyppy, puomi-pätkä ja puomille kiipeäminen oli Taigan mielestä nou-nou juttu. Muutaman kerran koitettiin ja pääsyttiin hihnaan ja Taru meni pallon kanssa puomin päähän. Se auttoi ja seuraavilla kerroilla vauhti sen kuin lisääntyi :) Tosi hyvät kontaktipysäytykset.

Sitten otettiin pätkä hyppy,putki,kepit, joissa ei ollut mitään ongelmaa. Kepit oli super hyvät. Tosi onnellinen olin siitä, että Taiga teki oikeasti hommia, eikä jäänyt maata nuuhkimaan tai yrittänyt mennä toisten koirien luo. Hieman Taigaa ällötti, kun narupalloon tarttui maasta hiekkaa :)

Seuraava pätkä meillä oli hyppy, hyppy, hyppy, puomi, hyppy, putki, hyppy ja hyppy, nekin meni kivasti. Vikaksi tehtiin hyppy, kepit, hyppy. Tässä mentiin kepit "väärältä" puolen ohjaten ja nekin sujusti. Ei voi muuta sanoa, kuin että oli mukavat treenit ja ennen kaikkea on kivaa tutustua uusiin lappalaiskoira-immeisiin :) Loppuun otettiin vielä paikkamakuu. Taiga kyllä pysyi, mutta hieman katse harhaili ja nuuskutti maata. Pitäisi varmaan palkata ennen kuin ote herpaantuu taikka kokeilla etupalkkaa, jolloin fokus pysyy edessä. Tätä täytyykin pähkäillä. Ensi viikko jää todennäköisesti väliin, mutta sitten taas mukana menossa. Sitten onkin laumassa jo uusi jäsen :)

Tulokkaasta lisää ensi viikolla..

Ei menny niinku treeneissä..

Eli tässä postauksessa ruoditaan hieman viime viikonlopun tokokilpailua. Ei menny ihan niinku olin kuvitellut, mutta arvatenkin oli aika paljon jännitystä ilmassa ja päiväalkoi muutenkin aika huonosti. Ensinnäkin nakit jäivät pois matkasta ja ukko oli koko aamun ja päivän niin huonolla tuulella, että se vaikutti myös itseeni.

No, kisapaikalle selvittiin muutaman mutkan kautta, kun piti hakea Riikalle mennyt Taigan numerolappu ja siinä soiteltiin ristiin rastiin. Ilmottautumassa käytiin ja Avo-luokan jälkeen tuomari varmensi kisakirjan ja totesi Taigan koekelpoiseksi. Eli ei syöny tuomaria suihinsa :D

Tämän jälkeen olikin aika pian paikkamakuut, jotka tehtiin kahdessa ryhmässä alo-luokassa. Oltiin jälkimmäisessä ryhmässä ja vielä toiseksi viimeiset kilpailjat. Luoksepäästävyydestä lähti yksi piste, kun Taiga nousi seisomaan. Paikkamakuu meni ihan hyvin, mitä nyt oli aika hidas maahanmeno sekä hieman nuuhkutteli ilmaa. Meinasi sakottaa hitaudesta, mutta saatiin tästä kuiten täydet.

Sitten alkoikin pitkä odotus, tämän ajan Taiga oli autonperässä ja ehkä hieman unessa. Vähän ennen omaa vuoroa otin Taigan ulos autosta ja aloin viritellä sitä tosi toimiin. Ei toiminu ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Kehään oli kuitenkin mentävä :)

Liikkeitä oli hieman sekoitettu, ettei seuraamiset olleet peräkkäin, vaan vapaana seuraaminen tehtiin viimeisenä liikkeenä. Hihnassa seuraaminen oli jotain aivan järkyttävää. Ei ollut oikeastaan yhtään kontaktissa ja haahuili ja haisteli. Tästä surkeat kuusi pistettä.

Seuraavana oli liikkeestä maahanmeno ja heti perään liikkeestä seisominen. No, maahan meni kyllä mutta otti taas muutamia askelia, tästä pisteitä 8,5. Seisominen meni maahanmenoksi ja tähän tuomari vain totesi että, ei se edes yrittänyt jäädä seisomaan. Eli pisteitä pyöreä nolla.

Sitten oli aivan kaamea luoksari... Koira jäi hyvin odottamaan ja käskyn kuullessaan lähti kyllä tulemaan, mutta ravilla. Tätä se on tehnyt myös möllikokeissa eli uskon oman jännityksen näkyvän koirassa hyvin selvästi. Tuli perusasentoon ja piteitä saatiin seitsemän.

Sitten tuli hypyn vuoro ja mietin, että pitäisikö antaa myös käsimerkki hyppyyn, kun möllikisoissa tässä on ollut myös ongelmia. En kuitenkaan antanut ja eihän se hypäänyt vaan käveli esteen eteen ja nuuhkaisi sitä. Toistin käskyn, mutta siinä se vain seistä nöpötti esteen edessä. Vasta kolmannella käskyllä hyppäsi ja loppu meni hyvin, mutta liikaa käskyjä liike nollautui.

Vapaana seuraaminen meni jo hiukan paremmin kuin hihnassa, jopa taisi tehdä perusasennot ja seurasikin vissiin jossain kohti. Tuomarikin sanoi, että tämä meni paljon paremmin. Pisteitä siitä 7,5. Kokonaisvaikutukseksi saatii 8, kun koira saisi tehdä töitä iloisemmin. Mitäpä tuohon sanomaan. Kyllä se treeneissä osaa ;)

Tässä vielä pisteet peräjälkeen:

Luoksepäästävyys: 9
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 6,5
Liikkeestä maahanmeno: 8,5
Liikkeestä seisominen: 0
Luoksetulo: 7
Estehyppy: 0
Seuraaminen taluttimetta: 7,5
Kokonaisvaikutus: 8

Pisteitä yhteensä: 128, (ALO3-tulos) Sij. 7/10

Tuomarina toimi, Päivi Kivelä

Huonomminkin olisi voinut mennä :)

Sainpas otettua kuviakin

Reippaana treenaamassa

Elikäs käytiin perjantai iltana treenaamassa Jennyn ja Keron kanssa tokoa ja ensimmäiseksi tehtiin paikkamakuuharjoitus. Taigalla makuu on ollut aina tosi vahva ja se pysyy yleensä hyvin. Nyt pääsin kuitenkin muistuttamaan sitä, kun nenä alkoi vetää maata kohti ja kropparin alkoi vääntyä. Kielloksi riitti pelkkä hymähdys ja loppuaika napitettiin hievahtamatta. Tänään sitten olin kentällä Johannan ja Teijan kanssa ja saatiin tehtyä paikkamakuu niin, että Taigan molemmin puolin oli koirat. Hyvin meni maahan ja pysyi paikkallaan kuin tatti. Vähän katse meinaa välillä harhailla ja kun kentän ohi meni koira, niin sitä piti hieman tuijotella. Lisähaastetta tuli, kun Johanna kävi vapauttamassa oman koiran ennen meitä ja kehui koiraa oikein "railakkaasti", mutta tuosta Taiga ei välittänyt mitään.

Tokotreeneissa tehtiin myös ns. koemainen-treeni jossa Jenny hoiti liikkurin virkaa ja käskytti liikkeet. Taiga ei hämääntynyt liikkurin sanoista, vaan kuunteli hyvin minua. Muutenkin olen huomannut, ettei Taiga noteeraa toisten käskyjä, vaikka toinen ohjaaja käskyttäisi koiraa ihan meidän vieressä. Tuohon paikkamakuuseen pitäisi alkaa ottamaan enemmän häiriötä, jotta siihen tulisi enemmän varmuutta. Palkaksi jätin kentän reunalle purkin, jossa oli kissanruokaa ja kylläpä sinne ampaistiin vauhdilla luvan saatua :) Tuota siis mukaan myös kokeeseen.

Liikkeet meni ihan ok, mitä nyt seuruussa oli vähän turhan innokas ja liikkeestä maahanmenossa otti monta askelta. Tuotakin sitten tahkottiin kentällä eri tekniikoilla ja Taiga hoksasi jutunjuuren. Liikkeestä seisominen, luoksetulo ja "hyppy" olivat minusta hyviä. Hyppyesteenä toimi muurin pala, mutta ajoi asiansa ihan kivasti. Viikolla siis treenataan sitä maahanmenoa ja hieman hyppyä(oikealla esteellä). Seuraaminen on kyllä vähän niin ja näin, kun aina välillä kontakti tippuu ja joskus käännöksissä Taiga tekee turhan väljästi. Eli nuita käännöksiäkin kannattaisi hieman treenata :)

Jokin positiivinen asia tokopuolella on ollut nouto. Olen saanut siitä positiivisemman ja nyt kapula haetaan ja palautetaan pääsääntöisesti laukalla. Tilasin meille tottisharjoituksia silmällä pitäen 650g kapulan, joka oli aika jytky ja mietin noutaako Taiga sitä ollenkaan. Mutta ylläri pylläri sehän nouti sen, ihan tuosta noin vain reippaasti ja vielä paremmalla otteella kuin kevyemmän kapulan. Joutui puremaan kovemmin, että kapulaa pysyy suussa :) Ehkä me ei ollakkaan ihan toivottomia tapauksia.

Otettiin loppuun myös hiukan merkille menoa ja hienosti Taiga muisti mitä pitää tehä. Tosin vauhti ei enää päätä huimannut, kun vajaan tunnin treenit oli jo takanapäin. Ihana seurata kuinka koira alkaa enemmän nauttia myös tokosta ja tekeminen on molemminpuolin hauskaa, joka pitäisi aina muistaa mitä ikinä treenataankin. Sekä pitäisi muistaa lopettaa ajoissa, kun koira on vielä intopinkeenä tekemisestä. Tuo on se asia, jota pitää aina itselle muistutella.

Tänään tein sitten paikkamakuun päätteeksi omasta päästä agiradan. En tiedä oliko ihan fiksuveto, mutta kyllä me siellä jotain saatiin tolskattua. Syvinolemus treeneille oli, että joudun ohjaamaan keppejä "väärältä" puolen ja sen ympärille tein putkia ja hyppyjä yms. Kyllä se täytyy vain edelleen todeta, että meidän keppi ongelma katosi yhdillä ohjuritreeneillä. Sainpas myös laitettua radalle muurin, jota ollaan vain vähän harjoiteltu. Laitoin myös hyppyesteissä rimat korkeimpaan kohtaa ja ei tainnut, kuin kerran rima tippua oman ohjauksen takia. Puomin kontaktille taas pitäisi keksiä jotain, kun Taiga alkaa alastulossa hidastaa vauhtia ja jää aivan liian ylös odottelemaan vapautusta. Tiedän siihen jo vastauksen, mutta miksi en sitten korjaa sitä? Eli Taigan muistiin ei ole iskostunut oikea paikka liian vähän treenin takia. Eli lisää treeniä oikean pysähdyspaikan vahvistamiseen. Tämän kun saa kuntoon niin puomi nopeutuu huimasti.

On tuon kanssa vain niin kiva harrastaa!!!

Käytiinpä tänään myös metsälenkillä kera Johannan ja koirien. Alkuun kyllä mietin miten siinä käy, mutta luotin siihen, että kun toinen on pentu ja toinen uros, ettei kärhämiä syntyisi. Alkuun Taiga oli hieman karvat pystyssä, mutta sitten mentiin sulassa sovussa. Vähän alkuu innokas pentu aiheutti väistöliikkeita, kun Taiga olisi halunnut rauhassa tutkia hajuja. Mutta jo vähän matkaa edettyä alkoi leikkiä pennun kanssa ja veti hepuliralleja.

Yhden maalinnunkin Taiga nosti lentoon ja pikkusen matkaa juoksi perässä, mutta aika äkkiä luovuttu käskystä. Autolle tullessa Taigaa ärsytti todenteolla kaulaa jytyyttävä pentu, mutta Taiga tyytyi vain väläyttelemään hampaita ja painamaan pennen maahan. Jos nämä ei tehonnut niin lähti juoksemaan karkuun :) Oiva uros ei oikein tykännyt Taigasta, kun T juoksi suoraan kohti, kun Johanna pyyhki likoja turkista. Ilmeisesti Oiva luuli saavansa jotain ja ajoi Taigan pois apajilta. Tästä Taiga ei ollut moksiskaan, ei vastannut ärähdykseen vaan oli ehkä hetken aikaa vähän hämillään, että mitä tässä nyt tapahtu.

Ilmoitin Taigan myös lappaiskoirien treenivuorolle Ouluun, joka alkaa ensi viikon perjantaina. Päästään treenaamaan hieman viisaampien silmien alla agia ja ehkä opitaan menemään se A-estekkin. Treeneihin ei varmasti päästä, joka viikko mutta jokainen päästy kerta on vain plussaa.

Metsälenkkejä yms.

Muutamia kertoja ollaan nyt tämän syksyn aikana käyty pitempiä metsälenkkejä ja uskaltautunut pitämään Taigaa koko ajan irti. Mukana on ollut miehen hirvikoira, uros ja alkuun vähän pelkäsin että Taiga juoksee vain toisen koiran perässä, eikä välitä minusta hölkäsen pöläystä. Viime syksynä, Taiga lähti juurikin hirvikoiran perässä juoksemaan minne sattuu ja onneksi hirvikoiralla oli gps, niin karkulaiset löydettiin. Hyvin kiltisti molemmat hyppäsivät auton perään.

Viime kesänä myös metsäkanalinnut ovat olleet Taigan mielestä aivan must juttu, mutta tänä kesänä ne ovat saanee aika mietoja reaktitoita aikaan. Perään ei enää juosta kun päätön kans, mutta hajut toki kiinnostaa. Viime viikonloppuna taisi Taiga myös usuttaa metson lentoon, kun lensi niin mukavalta hollilta suoraan meidän syliin. Eipäs ollut miehellä kuuitenkaan pyssyä mukana, joka meinasi hieman ketuttaa jälkikäteen :)

Taiga käy metsässä sellaisia pieniä lenkkejä ja tulee aina ilmottautumaan. Monta kertaa olen myös seuraillut T:n liikkeitä, niin jos se hukkaa meistä näköyhteyden(käveltiin syvässä ojassa). Palaa T hieman taaksepäin ja jäljestää meidän luo. Jotain hyötyä on siis ollut tuosta jäljen opettamisesta :)

Kivasti myös pysyy käskyn alla vierellä, jos tilanne sitä vaatii. Esim. jos meinaa hirvikoiralla kiinnostaa enemmän tyttökoiran perässä laahkaseminen, kuin hirven etsiminen ;) Helposti Taiga vetää kolmen tunnin lenkkejä metsässä ja kotia tullessa ei ole moksiskaan. Kivasti on niin koiralla kuin ohjaajallakin kevään ja kesän aikana kunto kohonnut ja emännällä myös paino pudonnut. Alla vielä kuva metsälenkiltä ja turvallisuus ennen kaikkea, ettei kukaan ammu mettona.

Sitten vielä kuva ihanasta paidasta, joka saapui reilu viikko sitten. Kuvassa ihanat lappalaiskoirat :) Hieman on kuvan laatu heikko, mutta kyllä siitä selvää saa. Samalla tilasin treeniliiviin muutaman hihamerkin.

Tänään onkin sitten vuorossa ensin viikonlopun tokokoetta varten kenraaliharjoitus, jotta nähdään mitä pitää viikolla vielä vahvistaa. Hyppyesteen saan vasta huomenna, niin sitä ainakin pitää muistutella mieleen viikon varrella. Toivotaan, että jännitys pysyy taas aisoissa ja päästään rennolla mielellä tekemään hommia :)

Tänään taas aksattiin :)

Taas sattui lämmin ja ihanan aurinkoinen hetki, kun mentiin liitelemään Jennyn ja Keron kanssa. Ehkä koirille olisi saanut olla hieman kylmempi ilma. Siinä kentällä sitten pähkäiltiin, että mitä me treenattais, kun Jennyllä oli pinkka lappusia mukana. Siitä sitten valikoitiin pätkä, josta tehtiin kaksi erilaista versiota. Jälkimmäinen pätkä on myös videolla. Tässäpä ensin nämä ratapiirrokset:

Molemmat pätkät oli oikein mukavia, ei liian vaikeita, mutta joitain haasteita löytyi molemmista. Loppuun otettiin myös keinua ja hyvin Taiga sen handlasi. Otin keinua myös osana rataa, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Ei paukkamiset Taigaa enää haittaa, kunhan vain saa aksata :) 

Sitten loppuun vielä linkki videoon:

Aksatreenit 15.9

Perjantain Agitreenit

Käytiin pitkästä aikaa liitelemässä Jennyn ja Keron kanssa. Taigalla oli virtaa aivan mahottomasti, kun tällä viikolla on ohjelmassa ollut vain kotitokoilua ja normilenkit. Ensin käytiin lämppälenkki, jonka jälkee kasattii rata, joka oli aika erilainen kuin aikaisemmat. Esteitä oli aika vähän, mutta esteiden välimatkat aika suuret joten juoksemista riitti ja Taigalla vauhtia piisasi. Ite olin aina myöhässä ja radalla olo meni välillä melko söheltämiseksi. Suunnitellut ohjauskuviot eivät menneet sinne päinkään, kun ajattelin että kyllä minä hyvin kerkeän. No, empäs kerennytkään :)

Tässä piirros radasta, joka tehtiin 12 esteeseen saakka + lisättiin loppuun rengas ja keinun tilalta oli pituus. Kero, kun ei oikein tykkää tyhmästä keinusta, joka paukkuu.

Taigalla oli myös sellanen päivä, että haki esteitä tosi hyvin ja oli vähän turhan oma-aloitteinen. Olin jo rataantutustumisessa varma, että 3 hypyn jäljeen singahtaa putkeen ja niinhän se teki. Otettiin melko monta kertaa alku, kun en millään olisi kerennyt itse juosta ohjaamaan hyppyjen ja putken väliin. Yritin myös tosi korostaen kääntää kroppaa 4 hypyn suuntaan, mutta putkeen se vain heilahti. Omaa vauhtia olisi pitänyt hiljentää mennessä 3 esteelle, jotta koirakin olisi hieman hiljentänyt. No, tätä rataa täytyy kokeilla vielä uudestaan kun jotain jäi vielä hampaankoloon.

Taiga on myös sellainen, että jos tehdään tiettyä rataa niin alkaa menemään omatoimisesti radankohtia, että kyllähän minä tämän osaan ilman ohjaustakin :) Fiksu eläin! Loppuun teinkin yllätyksen ja meninkin loppuradan erilailla ja hyvin seurasi ohjausta. Tuota ohjausta pitäisi treenata enemmän, vähänkin kun Taigalla on enemmän virtaa se lähtee lapasesta. Lähikäskyn vahvistusta tarvitaan lisää tai oikeastaan en ole sitä koskaan sen kummemmin opettanut. Olen vain hihkaissut "täällä" kun olen halunnut sen lähelle minua. Pitäisi oikeasti päästä viisaampien oppii, jos sitä mielii ensi keväänä kisaamaan.

Jälkikurssi Ranua 8.9

Tapahtumarikas viikonloppu tosiaan, kun lauantaina BH-koe ja sunnuntaina Rovaniemeltä tullessa hyppäsin Ranualla Jennyn kyytiin ja jälkipellolle. Kouluttajina meillä toimi Rovaniemeläiset Nina ja Arto Tuisku. Heillä on pitkä kokemus jälkikokeista ja eri rotuisten koirien koulutuksesta. Lähes puolet kurssilaisista oli Pudasjärveltä ja mukavaa porukkaa oli sakki pullollaan. Päivä alkoi klo.11 ja loppui n. klo18. Eli sai ainakin olla ulkona ja oikein kaunis ilmakin helli jäljestäjiä.

Taigalle tehtiin serpentiini-jälki, kun tuolla se jäljestys on välillä epätarkkaa ja kovaa kaahottamista. Tärkein ohje koko kurssipäivältä oli, ÄLÄ OTA JUOKSU ASKELIA! Eli normaalikäveliä oli mentävä koko jälki. Arto teki Taigan jäljen, jonne laitettiin sinne tänne nameja. Samoin sain ohjeeksi, jos alkaa kaahata, laita koira maahan ja odota että rauhoittuu. Jäljen pituus oli ehkä n.200m ja ennen jäljelle lähtöä laitettiin koira maahan ja kun oli rauhassa aloitettiin jäljestys.

Alku alkoi oikein mallikkaasti ja Taiga jäljesti tarkasti. Itsellä sai kyllä hidastaa koiraa, jottei mennä liian vauhdilla. Muutaman kerran Alkoi seilaaminen ja pysähdyttiin rauhassa odottamaan, että jatkaa oma-aloitteisesti jäljestystä. Kerran jouduin itse vähän liikahtamaan, kun Taiga jäi vain seistä tollottamaan. Tuo ennen jälkeä rauhoittaminen on kyllä meillä otettava käyttöön, kun aiemmin olen oikein hetsannut, että kohta lähetään jäljelle. Jäljestäminen, kun pitäisi olla rauhallisessa mielentilassa tehtävää työtä.

Tehtiin myös jana-treeni ja Taiga kyllä löysi jäljen, mutta meni suoraan namille, kun olin aloittanut makupalojen laiton liian aikaisin. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan ja jäljesti taas oikein tarkasti. Saatiin ohjeeksi jana-treeniin aloittaa lähempää jälkeä ja koiran pitäisi edetä suorassa linjassa liina löysällä kohti takamerkkiä. Ohjeena treenata janaa viuhka-treeninä.

Olen siis mennyt aivan liian vauhdilla koiran perässä ja jos jälki katoaa kaahaamisessa, niin sitten ollaan jo kaukana jäljestä. Tästä lähtien täytyy jälki myös merkata tarkoin, että varmasti itse tietää missä se kulkee. Samoin tulisi heti pysähtyä, kun nokka nousee maasta, kun tuolloin jälki on hukkunut tai koira ei tiedä minne se jatkuu.

Esineruutua kerettiin myös treenata ja alue oli n.15m leveä ja 50m pitkä. Tehtiin Taigalle kolme hakua, eka Arto vei esineen takarajalle ja oltiin n. 10m päästä rajalta. Taiga lähti vauhdilla ja otti esineen, mutta kun se oli uusi ja vielä hanska niin sitä piti ennen tuontia ravistella. Toisella kerralla minä vein lompakon takarajalle ja pakitettiin n.25m, josta lähetys. Hyvin meni suorassa linjassa taakse ja toi esineen. Viimeisessä treenissä vietiin taas lomakko takarajalle ja lähetys ruudun etuosasta ja hirmu vauhdilla taas lähti hakemaan ja minä kehuin koko tulo matkan, jotta esine tulisi varmasti minulle. Tästä sainkin sitten ohjeen vähentää ääntä pikku hiljaa :)

Tässä taas huomasi kuinka tärkeää myös muiden esineillä harjoittelu on, kun ne omat on tuttuja eikä niitä tarvi alkaa "tappamaan". Muuten olin kyllä tosi tyytyväinen, kun vielä loppu päivästä neidiltä löytyi noinkin paljon intoa ja energiaa. Oli kyllä mahtava päivä, josta sai paljon eväitä jatkoon :) Ei muutako jälkimetsään!

BH-koe...

Niin, koitti se etukäteen jo paljon panikoitu koepäivä. Heräsin suht hyvissä ajoin, että kerkesin hyvin lenkittää Taigan ja jäi siinä aikaa myös hieman itsellä kasata ajatuksia tulevasta. Vessassa piti rampata aamulla ja edellisenä iltana moneen oteeseen ja rintaa puristi aina kun ajatteli koetta. No, oltiin paikanpäällä noin puoli yhdeksän ja kävin ilmottautumassa, saatiin numero 5. Siitä sitten takaisin autolle ja Taiga pissille ja hieman kontaktia ja pikku pätkiä seuraamista. Siinä Taiga huomasi, että ollaan tultu treenaamaan, kun joka puolella näkyi koiria. Sitten lähdettiin käymään sirun tarkistuksessa, jonka jälkeen kentänlaidalla teinperusasentoa ja lyhyen seuraamisen. Hyvin keskittyi ja siitä sitten vein autoon odottamaan omaa vuoroa.

Katselin siinä kolme ensimmäistä koiraa jotka meni oikein kivasti, neljännen aloittaessa viimeistä liikettä lähdin autolle. Taiga autosta ulos ja pika pissitys ja sitten lähdettiin jo kenttää kohti. Tuossa vaiheessa jännitti hieman, muttei kuitenkaan niin paljoa kuin olin ajatellut. Meidän parina oli australianpaimenkoira narttu. Tuomarin tervehtiminen meni hyvin, mitä nyt taas kerran kokeeseen mennessä omistaja laitetaan myös ohjaajaksi, vaikka siitä ilmossa olin maininnut. Se, siinä sitten korjattiin oikeaksi ja meidän onneksi saatiin suorittaa liikeosuus ensimmäisenä. Hihnassa seuraamisen ensimmäiset 50 askelta meni niin ja näin, Taiga vaan hengaili siinä minun vieressä ja täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Taiga ei ollut hereillä. Onneksi tästä kuitenkin skarppasi ja alkoi pitää kontaktia, loppukaavio meni oikein kivasti.

Henkilöryhmä meni kivasti hihnassa, eikä Taiga yrittänyt edes mennä ihmisiä moikkaamaan. Mitä nyt hieman jätätti ja ilman hihnaa ryhmässä jäi ihmiettelemään ohi menevää autoa josta jouduin käskyttämään uudelleen. Seuraamiskaavio meni taas tosi mukavalla draivilla ja kaikki perusasennot nopeasti ja täyskäännökset kunnialla. Sitten oli istumisliike, joka taas meni ihan nappiin. Maahan-luoksetulo-liike meni luoksetulon perusasentoon asti hyvin. Lähti nopeasti tulemaan, mutta jossain vaiheessa sai jonkun hajun minun takaa ja alkoi hidastamaan, onneksi tuli kuitenkin viereen, tosin todella vinoon.

Sitten olikin paikkamakuun aika, joka jännitti ehkä liikkeistä eniten, kun treeneissä oli pysynyt vaihtelevalla menestyksellä. No, maahan meni ekalla käskyllä ja kuiskasin lähtiessä paikka-käskyn. Onneksi Juha oli kentän laidalla näyttämässä peukkua, kun pysyy hyvin. Yhdessä vaiheessa Taiga oli aiheuttanut hieman harmaita hiuksia, kun oli alkanut rapsuttamaan, mutta mennyt samantien takaisin maahan. Tätä ei tuomari ilmeisesti nähnyt, kun saatiin siitä arvosanaksi erinomainen. Muutenkin saatiin kaikista liikkeistä erittäin hyvää/erinomaista eli kyllä työmäärä näkyy ulospäinkin :)

Eli hyväksytty tulos tottelevaisuudesta ja siitä kaupunkiosuudelle, joka oli aika lyhyt ja "helppo". Taiga oli tosi rauhallinen, eikä hötkynny ollenkaan. Pyöräilijä/lenkkeilijä ja häiriökoira olivat sille melkein kuin ilmaa. Kiinni ollessa ei ollut välittänyt koirasta vaan oli katsonut siihen suuntaan minne minä menin. Henkilöryhmässä ei välittänyt ihmisistä vaan hengaili siinä minun vieressä. Aivan ihana koira <3

Kaikki kokeessa olijat pääsivät läpi, yhdellä oli aika lähellä pomppaus tottis-osuudelta, mutta läpi pääsivät hekin. Me oltiin mustia lampaita, yhden Serran kanssa, kun muut osallistujat olivat saksanpaimenkoiria/valkoisiapaimenkoiria, belggari, holsku ja aussie. Eipä me oltu yhtään huonompia kuin muutkaan :) Tuomarina toimi Allan Aula, joka oli oikein leppoisa ja mukava tuomari. Viime sunnuntain jälkikurssista, sitten seuraavaksi juttua kunhan runosuoni alkaa taas sykkiä.

Samat aiheet treeneissä jatkuu..

Elikäs tiistaina käytiin tekemässä Taigalle ja Kerolle jäljet. Eli tehtiin molemmille kaksi jälkeä ja Taigalle helpotettiin jälkiä roimasti. Ekalle jäljelle laitettiin n.10m välein nameja ja loppuun keppi, muutenkin Jenny merkkari jäljen kulun, josta näkee miten menee jäljellä. Ihan kivasti meni eka jälki ja malttoi syödä ainakin osan nameista. Yhdessä kohtaa meinasi nokka viedä harhaan, josta käsky jälki ja homma jatkui loppuun asti oikeilla urilla. Lopun keppia vain nopeasti nuuhkaisi, jonka jälkeen vaadin sen nostamista. Kova kiire näyttää olevan ja jäljen loputtua hinku jatkaa hommia on tosi kova. Pituus oli n.120m.

Toiselle jäljelle ei enää laitettu nameja, mutta keppejä sen sijaan laitettiin 5-6 kappaletta. Hyvä, että liina riittää, kun vauhti oli niin kova. Alun kepit jäivät nostamatta, mutta nyt pysyttiin jäljellä tai sen tuntumassa. Mukavaa kuitenkin oli, että kaksi viimeistä keppiä nousi. Tämä jälki oli suurinpiirtein saman mittainen kuin ensimmäinen. Jotenkin pitäisi saada jäljestystä hieman hitaammaksi, jotta ne kepitkin sieltä nousisivat tai sitten paljon keppitreeniä, että laittaisi pienen jäljen päähän keppin ja aiitä superpalkka. No, sunnuntaina pitää koulutajilta kysellä mitä olisi kannattavaa tehdä asian suhteen.

Tehtiinhän me myös esineruutua (koko n. 25mx15m) ja Taiga oli ihan liekeissä. Annoin Jennylle kolme esinettä, joista ekan käskin tiputtaa niin, että Taiga näkee sen. No, ei se vissiin nähny, mutta lähti kuitenkin vauhdilla ruudun takaosaa kohti ja juoksi tosi läheltä esinettä. Jonku aikaa juoksentelu ruudussa, (jonka selvästi hahmotti) ja hanska löytyi ja siitä palautus. Seuraavaksi kaksi esinettä ja Jenny tiputti ne niin ettei Taiga nähnyt. Aika nopeasti löytyi ensimmäinen ja toiseen lähetyksessä jäi ensin ruudun etuosaan pyörimään, mutta uudesta käskystä lähti kauemmas. Pienen etsinnän jälkeen löytyi toinenkin esine. Täytyy kyllä todeta, että tuohon olen tehnyt vissiin pohjat oikein, kun niin innokasta ja lennokasta tuo meno oli. Saman vauhdikkuuden kun saisi tokon ruutuun ja merkille menoon, ehkäpä olen opettanut ne liian huonolla palkalla tai jotain.

Tänään käytiin hieman tekemässä kontaktitreeniä keinulla ja puomilla. Keinun kulmaa siirsin yhdellä eteenpäin eli taisi olla medi-korkeus. Alkuun kyllä itsellä hirvitti, kun toinen pää oli niin korkealla ja tehtiin muutama tassun painatus, että huomaa ja muistaa, että tästä kuuluu rämähdys. No, ne meni hyvin ilman reaktioita ja päätin lähettää keinulle ja kappas ei mitään ongelmaa :) Jes, jospa tämäkin ongelma alkaisi olla selätetty. Niin, ne vaan palaset alkaa loksahdella paikoilleen. Ehkäpä sitten ensi keväänä kisaamaan.

Lisähäiriötä saatiin, kun viereiselle kentälle tuli kaksi hevosta ohjastajineen treenailemaan. Alun hämmästyksen jälkeen vain muutamia vilkasuja hepojen suuntaan ja se siitä. Ihan kuin ne olisi aina olleet siellä treenaamassa :) Hassu koira! Kyllä se on mennyt niin paljon eteenpäin viimeisen puolen vuoden aikan, että ihan itsellänikin ihmetyttää. Koviin ääniin reakointi on joko tosi pientä tai sitten ei tule mitään reaktiota. Alkaa taas treenaaminen tuntua tuloksekkaalta touhulta ja muutenkin luotto koiraan on kasvanut aivan älyttömästi.

Ainiin, tehtiinhän me kahden henkilön, henkilöryhmääkin ja Taiga ei yrittänytkään kummankaan luo, vaan nätisti seurasi jalassa kiinni! Mitä nyt kerran ulahti, kun tyhmä ohjaaja tallasi jalan päälle. Meikä oli taas ihan silmät ymmyrkäisenä, että what!! No, hyvä näin ja toivotaan että sunnuntaina menisi melkein yhtä hyvin :) Blogi hiljee loppuviikoksi ja ensi viikolla päivitystä kokeesta ja kurssista.

Agia ja jälkeä

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen aksaamassa ja tein molemmilla kerroilla sellaisen n.10 esteen radan. Molemmilla kerroilla pilkoin radan kahteen tai kolmeen osaan ja mikä mahtavinta on kepit alkaneet sujua molemmilta puolilta samallalailla :) Yksi harjoituskerta ohjureiden kanssa ja tässäkö lopputulema? Kerralla asia kuntoon, vaiko kenties kolmas harjoituskerta ja pakka taas leviää? Älliähän Taigalta kyllä löytyy :)

Tässä toinen radan pätkä hieman muuteltuna: Esteet 1-11 samallalailla ja este 12 samassa linjassa 10-11 esteiden kanssa, jotta sain hiukan eteenmenoharjoitusta. Hyvin irtosi myös 5 putkelta, 6 putkelle. Kepeille meno aina oikeaan väliin ja puhtaasti. Kehitystä tapahtuu vain treenaamalla :)

Eilen käytiin sitten Keron ja Jennyn kanssa tekemässä jäljet metsään, jonka jälkeen jätettiin jäljet vanhenemaan ja mentiin metsälenkille. Jäljet vanhentui noin tunnin ajan. Taigan jälki oli n.300m, mutta T lähti loppupuolella jälkeä harhajäljelle (ehkä poro) ja oltiin hukassa. Siitä palautusta tien suuntaan, josta jälki taas löytyi. Viimeinen keppi saatiin mukaan, mutta keppejä jäin paljon metsään osaksi harhan vuoksi, mutta mentiin me monen vierestäkin. Olenkin pohtinut, että pitäisikö jäljelle laittaa vielä nameja, vai meneekö sitten namien "voimalla" ja kepit unohtuu. Toki tämä oli vasta toinen jälki tälle kesälle ja yleensä olen tehnyt jäljet itse. 

Käskin Jennyn tehdä aluksi muutaman piston, joiden päähän kepit ja kyllä ne sieltä nousi, mutta ekalla pyöri ja haahuili melko kauan. Työskentely oli kuitenkin innokasta ja ehkä jälki oli liian pitkä. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä metsään ja jos tekisi puolet lyhyemmän ilman kulmia ja paljon keppejä(/ei yhtään keppiä, vaan nameja). Nameja en ole käyttänyt piiiitkään aikaan jäljellä, mutta voisihan sitä kokeilla, josko seuraisi tuolloin tarkemmin jälkeä.

Jälkien ajon jälkeen mentiin Havulan pihalle tekemään BH-kokeen kenraaliharjoitus ja se meni oikein kivasti. Ihmisryhmä meiltä puuttui, mutta kierreltiin mielikuvitusihmisiä :) Pitäisi tällä viikolla kokeilla saada porukkaa kentälle, että saisi sitä hieman vielä treenata. Hinku vieraiden ihmisten luo, kun välillä iskee kovastikin, eikä keskittyminen ole ihan kympissä. Ei se ketään onneksi syö ;) 

Me tehtiin Taigan kanssa eka paikkamakuu, kun kuvittelen sen olevan meille hankalampi järjestys ja onneksi se meni nappiin! Jenny teki Keron kanssa ensin kokeenomaisen kaavion ja muutaman kerran vilkaisin Taigaa ja aluksi se seurasi mitä Kero ja Jenny tekee ja loppu ajasta katsoi minuun päin. Tehtiin treenit tuolla sen takia, ettei Taiga ollut koskaan siellä käynyt ja häiriötä lisäsi se että nurmialueella oli talsinut hevosia. Alkupätkä seuraamisessa meni niin ja näin, kun vähän ne hajut olisi kiinnostanut, mutta loppuosan meni ihan hyvin. Toki aina olisi parantamisen varaa, mutta kun aikaa on enään viikko niin ei niitä voi alkaa enää korjaamaan. Luoksarinkin annan tulla suoraan sivulle, ettei tule mitää saikkauksia.

Jos saan hillittyä hermoni ja Taiga tekee niin kuin treenataan, niin mahkuja on päästä läpi, mutta odotetaan lauantaihin ja katsotaan kuinka hermorauniona meikäläinen on :) Sunnuntaina onkin sitten PK-jälkikurssipäivä Ranualla. 

Harrasteita sekä hierotusta

Viime viikolla käytiin kahdesti aksaamassa, jossa aiheena maanantaina oli eri ohjaukset. Kentällä minulla oli kolme hyppyä ja putki ihan, jossa sai vähän rallatella :) Mukana molemmissa treeneissä mulla oli lapset, joista toinen onneksi nukkui molemmilla kerroilla ja toinen teki omia juttuja kentällä. Ei onneksi montaa kertaa ollut haitolla ;)

Toisiin harkkoihin kerkesi postissa tulla keppeihin kaksi ohjuria. En ollut ihan varma onko ne passelit noihin meidän keppeihin, mutta minun onnekseni ne sopi paremmin kuin hyvin. Alkuun otin 8 kepin treeniä ja laitoin Taigan remmiin, jotta se hokasee, että keppeihin on tullut lisäosia. Vähän ne alkuun kummastutti ja niiden yli piti loikkia, mutta loppu treeneihin sain ohjattua "väärältä" puolen kaikki 12 keppiä ilman että Taiga yritti poistua kepeiltä ennen aikoja. Tein myös yhden huomion, että jos Taigalle olisi opettanut kepit ohjureilla, niin pujotteluasento olisi matalampi ja koira ns. menisi sukeltamalla. Nimittäin keppien loppuosassa ohjureiden kohdalla Taiga madalsi asentoa ja laski päätä.

Jospa ne kepit saisi varmoiksi tämän vuoden aikana ja kävisi alkutalvesta muhoksen häntä ja panta-hallilla treenamassa A-estettä, niin ehkä uskaltaisi ensi vuoden keväällä kisoihin. Treeneihin vain lisää ohjauskuvio-treeniä ja pitäisi muistaa tehdä myös sitä hyppytekniikka-treeniä.

Lauantaina käytin Taigaa kiimingissä Johannan (koirasi ilona) hierottavana ja löytyhän sieltä kipeitä ja tiukkoja lihaksia. Varsinkin lantion alueella oli kipeitä kohtia ja lihakset jumissa. Sekä hieman toispuoleisesti oli jumissa etupäästä, johtuen tokon seuraamisesta. Saatiin jumppaohjeita ja ohjeeksi lämmitellä hyvin ennen agitreenejä sekä "ravi"-liikuntaa. Vajaan kahden kuukauden päästä uudestaan, jotta näytelmissä ollaan sitten iskussa ja ehkä myös toko-kokeessa :)

Tällä viikolla pitäisi tehdä BH-kokeen kenraaliharjoitus ja onneksi viimeisimmät paikkaharjoitukset ovat menneet nappiin. Ennen agitreenejä laitoin makuuseen ja teki n.10min paikkiksen samoin tehtiin paikkamakuu sekä hieman seuruukaavaa tuossa lähikentällä ja hyvin meni sielläkin. Toivottavasti koekin menisi hyvin :)

Jymystä kuulumisia

Miten tämän nyt pukisi sanoiksi, olen vain niin onnessani Jymyn puolesta ettei tosikaan :) Toinen on nyt kolmisen viikkoa treenannut paimennusta ja meno näyttää tosi kivalta. Laitankin linkin loppuun, josta pääsee katsomaan Jymyn paimennustreeniä.

Vieraat ihmiset ja koirat ovat olleet Jymylle ok, vieraat ihmiset alkaa olla sille pelkkää ilmaa tai sitten kerjää rapsutuksia. Marika epäili, että iso koiralauma näyttää käytösmallia ja kun Jymy tykkää "paimentaa" koirakavereitaan niin huomio on kiinnittynyt koiriin eikä muuhun epäolennaiseen. Samoin työ johon rotu on jalostettu antaa tarvittavaa aktiviteettiä. Pallopaimennustahan me harkattiin, mutta ei se ole läheskään sama juttu. Paimennustreenejä Jymy on käynyt seuraamassa aitaan kiinnitettynä ja siinäkin on vain maannut reporankana. Kyllä Jymy on nyt paikkansa löytänyt ja Marika on ollut siihen oikein tyytyväinen.

Jymy paimentaa

Eiliset aksailut videolla

Elikäs käytiin Jennyn ja Keron kans taas agiliitämässä ja aikaa meni huomaamatta kaksi tuntia. Sen kyllä jo huomasi koiristakin, että väsy alkaa painamaan jaloissa. Siitä huolimatta jaksettiin tehdä töitä, kun mamma pyytää :) Eihän ne koirat toki kahta tuntia hyppinyt, mutta radan teko/purku ja vuorotellen tehtiin niin varmaan n. reilu puoli tuntia molemmat koirat teki hommia.

Meillä oli siis sellainen radanpätkä, joka me pilkottiin ensin kahteen osaan, josta alkupätkän video ensin. Kepeillä ihme säätöä :)

alkupätkä

Sitten laitetaankin video tuosta meidän keppi ongelmasta, kun ohjatessa toiselta puolelta Taiga pomppaa aina toiseksi viimeisestä välistä pois. Toivottavasti saan ongelman poistettua ohjureilla, jotka tilasin tänään. Saa nähä onko ne soppelit noihin meidän keppeihin.

Keppejä

Sitten loppupätkästä videota, välillä säätöä, mutta ihan kivasti meni. Vaikkakin noita eri ohjauksia täytyy nyt alkaa opettelemaan.

loppuosa

Lopuksi vielä koko ihanuus kokonaisena pätkänä, joka meni ilman sen suurempia virheitä. Mukavaa oli taas treenata :)

Rata kokonaan

Taas ollaan rallateltu, aksattu ja paikkisteltu

Kyllä se on niin mukavaa, kun on nyt tuo treenikenttä aika lähellä niin sinne tulee suht helposti lähdettyä treenaamaankin. Maanantaina käytiin liitämässä, vaikka alunperin suunnitelmissa oli vain käveleskellä kentän läheisyydessä ja katsella Taigan reaktioita, kun yleisurheilukentällä oli kisat. Suureksi yllätykseksi Taiga ei juurikaan välittänyt paukuista, vaan saattoi katsahtaa äänen suuntaan ja siinä se :) Tästä asiasta olen niin onnellinen, kun viime karralla koiraan ei saanut vähään aikaan mitään kontaktia. Muutenkin olen huomannut että käytös kovia ääniä kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan.

Taitaa olla niin, että landella asuminen ja harvakseltaan ihmistenilmoilla pyöriminen ei ole siedätyttänyt tarpeeksi äänille. Nyt ollaan majailtu eli asuttu kolmisen viikkoa "keskustassa" ja muutos on huomattava. Samoin ensimmäisillä kerroilla lenkeillä piti "nurkan" takaa tuleville ihmisille haukahtaa/pöhistä. Nyt tuokin on jäänyt pois, joskin Taigan mielestä epäilyttäviä tyyppejä tulee aina silloin tällöin vastaa, joille pitää pöhähtää. Muuten sitä saa olla vetämässä pois ihmisten luota, kun sillä tekisi mieli tutustella.

Siispä saatiin treenattua agia oikein hyvin ja meillä olikin sellainen mukava vauhtipätkä, pelkkiä hyppyjä ja putkia. Haastetta siitä kuitenkin löytyi, tiukkoine käännöksineen :) Välillä oli haastetta muistaa miten rata meni, mutta aika hyvin se muistui. Jennylle sai aina muistutella miten se rata nyt menikään ;) Harjotus tekee mestarin! Oltiinpa yhdesti aloittelemassa rataa kun olin jo laittanut Taigan lähtöpaikalle odottelemaan, kuului pamaus ja Taiga vain istua nökötti paikallaan. Rataa lähti suorittamaan niinkö ennenkin. Ehkäpä tämä tästä iloksi muuttuu.

Ollaanhan me harjoiteltu tulevaa BH-koetta vartenkin käymässä keskustassa kävelyillä ja muutamia kertoja olen jättänyt Taigan kaupan eteen kiiinni, kun olen piipahtanut asioilla. Kiltisti tuo on aina istunut tai maannut kun olen tullut takaisin. Intoilua toisia koiria kohtaan on ollut havaittavissa. Olenkin nyt ottanut jotain herkkua lenkeille taskuun ja alkanut opettaa hihnassakävelyä :) Taitaa vaan olla liian tehokasta, kun meinaa lenkit mennä sitten siihen, että koko ajan ollaan katsekontaktissa. Vaikka yrittää sanoa, että saa mennä haistelemaan yms. Pitäis saada paljon koiraohituksia, että saisi ehdollistettua kontaktin koiraohituksiin. Tai sitten Taigan pitää päästä pitkästä aikaa painimaan Keron kanssa :)

Tänään käytiin ihanassa vesisateessa Rally-tokoilemassa ja aidan takaa kuului rataa suunnitellessa sellainen pillipiiparin luritus että hohhoijaa. Liekkö protestointia sateessa odotteluun. Kaikki on niin kauan hyvin, kun piipitystä ei kuulu kun tehdään hommia. Vaan kyllä olen kuullut paikkamakuuharjoituksissa piippausta, kun olen treenannut BH-kokeen paikkista (selin koiraan). Tänään tuo ryökäle sitten lähti omin lupinensa makuusta, kun Jenny treenaili Keron kanssa samalla kentällä. Ihme oli, että T juoksi minun eikä Keron luo :) Ei muutako pannasta kiinni ja takaisin samaan paikkaan, Jenny jatkoi treenausta ja Taiga oli makuussa n.5min. Sivusilmällä katsoessa huomasin kuinka Taiga katseli tiiviisti Jennyn ja Keron touhuja, mutta pysyi onneksi paikallaan. Vähän kyllä harmitti tuo karkaaminen, mutta lisää onnistumisia ja asia sitä mukaan kuntoon. Pitäisi muistaa ottaa ens kerralla peili mukaan, josta saan tiirailla mitä siellä takana tapahtuu.

Tehtiin Jennyn kans omasta päästä sellainen radan pätkä ja Taiga oli tänään oikeinkin pätevänä, vaikka vettä satoi koko ajan. Nyt käännöksetkin sujui kivasti. Hyvä on treenata sateessakin, kun koskaan ei voi tietää minkälainen keli kokeeseen sattuu. Vähän jo suunniteltiin kokeenomaista treeniä, että Jenny tekee Keron kanssa/itse seuruukaaviot ja Taiga tuolloin paikkamakuussa ja sitten teen Taigan kanssa seuruut tai toisinpäin. Ihmisiä vain pitäisi saada muutama lisää, että saisi treenattua henkilöryhmää, kun olen aivan varma, että Taiga menee tervehtimään ihmisiä, jos me ei sitä ollenkaan treenata. Samoin pitäisi treenata sitä että joku "seuraa" meitä kun tehdään kaaviota. Paljon on siis treenattavaa ja aikaa on 3 viikkoa 3 päivää, kääk. Viimisellä viikolla en aio treenata kuin pikku osasia, että intoa tekemiseen löytyisi sitten koepäivänä. Olen jo nähnyt painajaisia kokeesta, mutta unessa en ollut kokeessa Taigan kanssa vaan jonku sakemannin. Pitäisi lopettaa panikointi ja ajatella että me tehdään niin hyvin kuin me osataan ja että meillä on mukavaa tehdä yhdessä. Tuonko sais vielä iskostettua omaan pääkoppaan! Koepäivä kun koittaa olen p*skathousussa, ihan paniikissa ;) No se on hyvä, että etukäteen tietää mitä tuleman pitää.

Tuosta jännityksestä tulikin mieleen, että olisi aivan superia, jos jossain lähellä järjestettäisiin joku mielenhallintakurssi, juurikin nuihin kilpailutilanteisiin pohjautuen. Pakko olisi saada joitain keinoja helpottaa jännitystä ja päästä samaan fiilikseen kun treenatessa. Miten se onkin niin hankalaa. Nyt tätä kirjoittaessakin, posket heloittaa punaisena, kun edes ajattelee tulevaa. Oisko keksitty sellaista tablettia joka vie jännityksentunteen pois.

Rallyä ja agia

Tällä viikolla ollaan jo keretty treenata rally-tokoa ja agia. Molemmilla kerroilla kavereina meillä on ollut Jenny ja Kero. Mukava, kun ei tarvi yksin pähkäillä ja muutenkin on kivempaa porukassa. Maanantaina oli siis Rally-treenit ja tehtiin alokasluokan oikea kilparata. Se oli ensimmäinen kerta kun Taigan kanssa noin pitkää pätkää tehtiin. Hyvin meillä kuitenkin sujui ja oli kiva välillä tehä jotain rennompaa :) Mutkitteluissa olisi Taiga saanut olla paremmin hereillä, mutta kaikki tehtävät osattiin tehdä. Josko mentäis kokeileen seuraaviin Rally-kisoihin, jotka järjestetään (Oulussa)? Ihan vaan kisajännitystä hoitaakseni.

Tänään käytiin sitten kokeilemassa agilityä, kun Taiga on näyttänyt liikkeessä taas omalta itseltään. Taas sattui lämmin ja tukahduttava keli. Taiga olikin melko laiskalla päällä ja ihmettelin miksi se on lähdössä kentältä pois. Oliko kenties kuullut taas jonkun pelottavan äänen ja siksi oli niin outo. Mitä vielä, päättelin että sillä on hätä ja kova hätä olikin, vaikka vähän aikaa sitten käytin tarpeilla. Vatsa olikin mennyt jostain sekaisin.

"Vessassa" käynnin jälkeen vauhti hiukan parani ja päästiin kunnolla hommiin. Tosin ei Taiga ihan oma "nopea" itsensä ollut. Sitten kun Jenny ja Kero saapui kentälle, vauhtia löytyi taas lisää. Päätin tässä vaiheessa lopettaa treenin siihen ja päästin Jennyn ja Keron harkkaamaan. Aivan mahtavasti Kero taas teki hommia ja kuunteli mitä Jennyllä oli asiaa :) Mitä nyt kerran kävi kertomassa lenkillä oleville koirille, että täällä olen minä. Siinä sitten mietin, että kokeilenko Taigan kanssa vielä koko rataa vai annanko olla, mutta onneksi päätin kokeilla. Keräsin Taigalle kierroksia haukuttamalla sitä ja sehän toimi, puomikin meni niin vauhdilla, ettei puomin kontaktille keretty hiljentää :) Alla vielä kuva Radasta, joka tehtiin kokonaisuudessaan, muurin tilalta meillä oli tavallinen hyppyeste. Taas tuli mukavasti keppiharkkaa yhdistettynä rataan.

Aksaa ja PK-hyppy treeniä

Taas ollaan yritetty touhuta kaikenlaista ja viime viikolla käytiin Jennyn ja Keron kanssa tekemässä 11-esteen radanpätkä, johon sisältyi myös kepit. Taisikin olla ensimmäinen kerta, kun tehtiin rataan liitettynä keppejä. Tulokulma oli kuitenkin suht helppo ja Taiga suoriutui siitä oikein mallikkaasti. Tässä radasta kuva:

Tehtiin esteet 1-10 ja puomin jälkeen laitettiin vielä putki lopetukseksi. Pilkottiin rata ensin kolmeen osaan ja vikalla kerralla tehtiin sitten koko rata. Kero kävi välillä pikkusen kommentoimassa muille koirille ja hiukan rallatteli, mutta silloin kun keskittyi teki tosi hienosti töitä. Taigalla hiukan vauhti hiipui loppua kohti, voi kyllä johtua siitäkin että taisi olla hiukan jumissa jostain kohtaa. Seuraavana päivänä hiukan hieroin Taigaa ja seuraavana päivänä huomasi vähän jo muutosta liikkeessä. Nyt alkaa jo olla normaali.

Tuo jumiutuminen johtui varmaan siitä, kun viime viime viikolla ja sitä edellisenä treenattiin korkeaa hyppyä. Nostin korkeutta pikku hiljaa ja alkulämmöt ja loppuverkat yritin tehdä hyvin, mutta silti meni hiukan jumiin. Tuon aksatunnin jälkeen ollaankin sitten otettu "rennosti" käyty uimassa ja normilenkkejä.

PK-hyppyä silmällä pitäen ollaan siis harjoiteltu tuota hyppäämistä, ensin harjoittelin eteenpäin hyppyä niin että laitoin lelun hypyn taakse, jotta koiran katse (päänasento) olisi hypyllä alaspäin, ettei rasittaisi niin paljon kroppaa. Erikseen harjoiteltiin myös takaisin hyppyä, jossa laitoin lelun jalkojen juureen, kun otin koiraa vastaan hypyn toisella puolen. Tämä oli hiukan hankalampaa Taigalle, mutta kyllä sekin onnistui lopulta. Muutaman kerran olen myös ottanut lelun noudon molempiin suuntiin hypäten ja vähän aikaa Taigall kesti ennen kuin se hokasi, että nyt pitäisi tullessakin hypätä :)

Käytiinhän me myös toissa viikolla Sirpan ja Siestan kanssa tekemässä pieni radanpätkä, josta minulla ei ole kuvaa. Kivasti silloinkin meni, vaikka juoksuhuuruissa olikin välillä hiukan hukassa. Nyt on juoksut onneksi ohite ja voidaan taas täysillä keskittyä treenaamiseen ja tänään mennäänkin kokeilemaan pitkästä aikaa Rally-tokoa Jennyn ja Keron kanssa. Samalla treenaan paikkamakuuta BH-koetta silmällä pitäen.

Jymy pääsi paimenkoirakoulutukseen :)

Pitkä oli matka ja siitä suuri kiitos kuuluu Mirkalle, joka otti pojan koeajalle ja erinäisten sattumien takia ei voinutkaan Jymylle loppuelämän kotia antaa. Mutta hän ei luovuttanut vaan näki Jymyssä potenttiaalia paimennukseen ja vei pojan muutaman kerran paimeneen. Toisella kertaa juurikin tälle kyseiselle tilalle mille Jymy on nyt mennyt oppiin. Jään suureen kiitollisuudenvelkaan ja toivon, että joskus jossain voin tehdä Mirkan hyväksi jotain. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä tunnetta, kuinka helpottunut olo minulla on, että Jymy pääsi paikkaan, jossa saa toteuttaa vaistojaan.

Jymy on ollut isossa koiralaumassa tämän viikon ja tosi hyvin on sujustanut, vaikka laumassa on uroksiakin. Pihalla on ystävällinen vieraille ihmisille ja koirille. Sisällä, vieraan tullessa hieman pöhisee. Hienosti Mirka on saanut poikaa vietyä eteenpäin.

Toivottavasti saan vielä kuulla Jymystä kuulumisia ja niitä tänne sitten rustailla. Kiitos, myös Marikalle, joka näki Jymyssä piilevän, hiomattoman timantin :)

Helteellä on mukava polskia :)

BH-kokeeseen treenaamista

Ollaanhan me jo aika pitkään opeteltu noita seuraamiskaavioita ja nyt ollaan myös aikas paljon käyty kylillä kävelemässä. Joskus Taigalla olisi mielenkiintoa mennä moikkaamaan ihmisiä ja varsinkin nyt juoksussa olis niin ihana päästä kaikkien koirien luokse. Alkaa oikeen piippaamaan, kun vieras koira on lähettyvillä.

Tämän vuoksi Bh-koe ei varmasti menisi meiltä läpi Taigan ollessa juoksussa. Sen verran intoilee koirista ja yrittää kiskoa niitä kohti. Nyt kun ollaan kohta kaupunkiasukkaita niin täytyy Taiksunkin opetella, ettei juoksuissakaan saa koheltaa miten sattuu. Hihnalenkit ovat olleet meille aika vieraita viimeisen kahden vuoden aikana, kun asustellaan maalla ja koira on melkein aina irti. Ihan kivasti se kulkeminen kuitenkin sujustaa, vaikka välillä haluttais mennä hieman nopeampaan tahtiin kuin taluttaja.

Otimpas tänään myös videota meidän touhuamisista, jotta nään mitä teen väärin ja mitä pitää vielä harjoitella. Huomasin pätkistä tiettyjä vartaloapuja, joita annan koiralle tietyissä tilanteissa. Varsinkin Bh:n istu-maahan-luoksari kaaviossa tulee vartaloapua istumiseen jättämisessä. Muutenkin sivulletulossa teen tietyn liikkeen, jotta saan koiran oikeaan paikkaan. Onneksi on vielä aikaa treenata ja toivottavasti saan treenikamuja myös häiriöksi paikkamakuu treeniin. Selin koiraanpäin olemista paikkiksessa ollaan treenattu pari kertaa, mutta aikaa täytyy vielä huimasti kasvattaa. Sitten kun menee 10 minsaa helposti niin voi olla aika turvallisin mielin, BH:ta ajetellen.

Luoksetulossa Taiga tulee suoraan sivulle, mutta eteentuloharjoitukset ovat jo melko hyvällä mallilla, katsotaan saadaanko liike syyskuuhun mennessä kuntoon.

Sitten niitä videoita (pahoittelut aivan surkeasti laadusta):

Bh-kokeen seuraamiskaavaa (ei ole ihan oppikirjoista):

http://www.youtube.com/watch?v=ZClnF26GVKE

istu-maahan-luoksetulo:

http://www.youtube.com/watch?v=4dr3tknOjxg

Nyt, sitten niitä kuvia