Kyllä se on niin mukavaa, kun on nyt tuo treenikenttä aika lähellä niin sinne tulee suht helposti lähdettyä treenaamaankin. Maanantaina käytiin liitämässä, vaikka alunperin suunnitelmissa oli vain käveleskellä kentän läheisyydessä ja katsella Taigan reaktioita, kun yleisurheilukentällä oli kisat. Suureksi yllätykseksi Taiga ei juurikaan välittänyt paukuista, vaan saattoi katsahtaa äänen suuntaan ja siinä se :) Tästä asiasta olen niin onnellinen, kun viime karralla koiraan ei saanut vähään aikaan mitään kontaktia. Muutenkin olen huomannut että käytös kovia ääniä kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan.
Taitaa olla niin, että landella asuminen ja harvakseltaan ihmistenilmoilla pyöriminen ei ole siedätyttänyt tarpeeksi äänille. Nyt ollaan majailtu eli asuttu kolmisen viikkoa "keskustassa" ja muutos on huomattava. Samoin ensimmäisillä kerroilla lenkeillä piti "nurkan" takaa tuleville ihmisille haukahtaa/pöhistä. Nyt tuokin on jäänyt pois, joskin Taigan mielestä epäilyttäviä tyyppejä tulee aina silloin tällöin vastaa, joille pitää pöhähtää. Muuten sitä saa olla vetämässä pois ihmisten luota, kun sillä tekisi mieli tutustella.
Siispä saatiin treenattua agia oikein hyvin ja meillä olikin sellainen mukava vauhtipätkä, pelkkiä hyppyjä ja putkia. Haastetta siitä kuitenkin löytyi, tiukkoine käännöksineen :) Välillä oli haastetta muistaa miten rata meni, mutta aika hyvin se muistui. Jennylle sai aina muistutella miten se rata nyt menikään ;) Harjotus tekee mestarin! Oltiinpa yhdesti aloittelemassa rataa kun olin jo laittanut Taigan lähtöpaikalle odottelemaan, kuului pamaus ja Taiga vain istua nökötti paikallaan. Rataa lähti suorittamaan niinkö ennenkin. Ehkäpä tämä tästä iloksi muuttuu.
Ollaanhan me harjoiteltu tulevaa BH-koetta vartenkin käymässä keskustassa kävelyillä ja muutamia kertoja olen jättänyt Taigan kaupan eteen kiiinni, kun olen piipahtanut asioilla. Kiltisti tuo on aina istunut tai maannut kun olen tullut takaisin. Intoilua toisia koiria kohtaan on ollut havaittavissa. Olenkin nyt ottanut jotain herkkua lenkeille taskuun ja alkanut opettaa hihnassakävelyä :) Taitaa vaan olla liian tehokasta, kun meinaa lenkit mennä sitten siihen, että koko ajan ollaan katsekontaktissa. Vaikka yrittää sanoa, että saa mennä haistelemaan yms. Pitäis saada paljon koiraohituksia, että saisi ehdollistettua kontaktin koiraohituksiin. Tai sitten Taigan pitää päästä pitkästä aikaa painimaan Keron kanssa :)
Tänään käytiin ihanassa vesisateessa Rally-tokoilemassa ja aidan takaa kuului rataa suunnitellessa sellainen pillipiiparin luritus että hohhoijaa. Liekkö protestointia sateessa odotteluun. Kaikki on niin kauan hyvin, kun piipitystä ei kuulu kun tehdään hommia. Vaan kyllä olen kuullut paikkamakuuharjoituksissa piippausta, kun olen treenannut BH-kokeen paikkista (selin koiraan). Tänään tuo ryökäle sitten lähti omin lupinensa makuusta, kun Jenny treenaili Keron kanssa samalla kentällä. Ihme oli, että T juoksi minun eikä Keron luo :) Ei muutako pannasta kiinni ja takaisin samaan paikkaan, Jenny jatkoi treenausta ja Taiga oli makuussa n.5min. Sivusilmällä katsoessa huomasin kuinka Taiga katseli tiiviisti Jennyn ja Keron touhuja, mutta pysyi onneksi paikallaan. Vähän kyllä harmitti tuo karkaaminen, mutta lisää onnistumisia ja asia sitä mukaan kuntoon. Pitäisi muistaa ottaa ens kerralla peili mukaan, josta saan tiirailla mitä siellä takana tapahtuu.
Tehtiin Jennyn kans omasta päästä sellainen radan pätkä ja Taiga oli tänään oikeinkin pätevänä, vaikka vettä satoi koko ajan. Nyt käännöksetkin sujui kivasti. Hyvä on treenata sateessakin, kun koskaan ei voi tietää minkälainen keli kokeeseen sattuu. Vähän jo suunniteltiin kokeenomaista treeniä, että Jenny tekee Keron kanssa/itse seuruukaaviot ja Taiga tuolloin paikkamakuussa ja sitten teen Taigan kanssa seuruut tai toisinpäin. Ihmisiä vain pitäisi saada muutama lisää, että saisi treenattua henkilöryhmää, kun olen aivan varma, että Taiga menee tervehtimään ihmisiä, jos me ei sitä ollenkaan treenata. Samoin pitäisi treenata sitä että joku "seuraa" meitä kun tehdään kaaviota. Paljon on siis treenattavaa ja aikaa on 3 viikkoa 3 päivää, kääk. Viimisellä viikolla en aio treenata kuin pikku osasia, että intoa tekemiseen löytyisi sitten koepäivänä. Olen jo nähnyt painajaisia kokeesta, mutta unessa en ollut kokeessa Taigan kanssa vaan jonku sakemannin. Pitäisi lopettaa panikointi ja ajatella että me tehdään niin hyvin kuin me osataan ja että meillä on mukavaa tehdä yhdessä. Tuonko sais vielä iskostettua omaan pääkoppaan! Koepäivä kun koittaa olen p*skathousussa, ihan paniikissa ;) No se on hyvä, että etukäteen tietää mitä tuleman pitää.
Tuosta jännityksestä tulikin mieleen, että olisi aivan superia, jos jossain lähellä järjestettäisiin joku mielenhallintakurssi, juurikin nuihin kilpailutilanteisiin pohjautuen. Pakko olisi saada joitain keinoja helpottaa jännitystä ja päästä samaan fiilikseen kun treenatessa. Miten se onkin niin hankalaa. Nyt tätä kirjoittaessakin, posket heloittaa punaisena, kun edes ajattelee tulevaa. Oisko keksitty sellaista tablettia joka vie jännityksentunteen pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti