Reippaana treenaamassa

Elikäs käytiin perjantai iltana treenaamassa Jennyn ja Keron kanssa tokoa ja ensimmäiseksi tehtiin paikkamakuuharjoitus. Taigalla makuu on ollut aina tosi vahva ja se pysyy yleensä hyvin. Nyt pääsin kuitenkin muistuttamaan sitä, kun nenä alkoi vetää maata kohti ja kropparin alkoi vääntyä. Kielloksi riitti pelkkä hymähdys ja loppuaika napitettiin hievahtamatta. Tänään sitten olin kentällä Johannan ja Teijan kanssa ja saatiin tehtyä paikkamakuu niin, että Taigan molemmin puolin oli koirat. Hyvin meni maahan ja pysyi paikkallaan kuin tatti. Vähän katse meinaa välillä harhailla ja kun kentän ohi meni koira, niin sitä piti hieman tuijotella. Lisähaastetta tuli, kun Johanna kävi vapauttamassa oman koiran ennen meitä ja kehui koiraa oikein "railakkaasti", mutta tuosta Taiga ei välittänyt mitään.

Tokotreeneissa tehtiin myös ns. koemainen-treeni jossa Jenny hoiti liikkurin virkaa ja käskytti liikkeet. Taiga ei hämääntynyt liikkurin sanoista, vaan kuunteli hyvin minua. Muutenkin olen huomannut, ettei Taiga noteeraa toisten käskyjä, vaikka toinen ohjaaja käskyttäisi koiraa ihan meidän vieressä. Tuohon paikkamakuuseen pitäisi alkaa ottamaan enemmän häiriötä, jotta siihen tulisi enemmän varmuutta. Palkaksi jätin kentän reunalle purkin, jossa oli kissanruokaa ja kylläpä sinne ampaistiin vauhdilla luvan saatua :) Tuota siis mukaan myös kokeeseen.

Liikkeet meni ihan ok, mitä nyt seuruussa oli vähän turhan innokas ja liikkeestä maahanmenossa otti monta askelta. Tuotakin sitten tahkottiin kentällä eri tekniikoilla ja Taiga hoksasi jutunjuuren. Liikkeestä seisominen, luoksetulo ja "hyppy" olivat minusta hyviä. Hyppyesteenä toimi muurin pala, mutta ajoi asiansa ihan kivasti. Viikolla siis treenataan sitä maahanmenoa ja hieman hyppyä(oikealla esteellä). Seuraaminen on kyllä vähän niin ja näin, kun aina välillä kontakti tippuu ja joskus käännöksissä Taiga tekee turhan väljästi. Eli nuita käännöksiäkin kannattaisi hieman treenata :)

Jokin positiivinen asia tokopuolella on ollut nouto. Olen saanut siitä positiivisemman ja nyt kapula haetaan ja palautetaan pääsääntöisesti laukalla. Tilasin meille tottisharjoituksia silmällä pitäen 650g kapulan, joka oli aika jytky ja mietin noutaako Taiga sitä ollenkaan. Mutta ylläri pylläri sehän nouti sen, ihan tuosta noin vain reippaasti ja vielä paremmalla otteella kuin kevyemmän kapulan. Joutui puremaan kovemmin, että kapulaa pysyy suussa :) Ehkä me ei ollakkaan ihan toivottomia tapauksia.

Otettiin loppuun myös hiukan merkille menoa ja hienosti Taiga muisti mitä pitää tehä. Tosin vauhti ei enää päätä huimannut, kun vajaan tunnin treenit oli jo takanapäin. Ihana seurata kuinka koira alkaa enemmän nauttia myös tokosta ja tekeminen on molemminpuolin hauskaa, joka pitäisi aina muistaa mitä ikinä treenataankin. Sekä pitäisi muistaa lopettaa ajoissa, kun koira on vielä intopinkeenä tekemisestä. Tuo on se asia, jota pitää aina itselle muistutella.

Tänään tein sitten paikkamakuun päätteeksi omasta päästä agiradan. En tiedä oliko ihan fiksuveto, mutta kyllä me siellä jotain saatiin tolskattua. Syvinolemus treeneille oli, että joudun ohjaamaan keppejä "väärältä" puolen ja sen ympärille tein putkia ja hyppyjä yms. Kyllä se täytyy vain edelleen todeta, että meidän keppi ongelma katosi yhdillä ohjuritreeneillä. Sainpas myös laitettua radalle muurin, jota ollaan vain vähän harjoiteltu. Laitoin myös hyppyesteissä rimat korkeimpaan kohtaa ja ei tainnut, kuin kerran rima tippua oman ohjauksen takia. Puomin kontaktille taas pitäisi keksiä jotain, kun Taiga alkaa alastulossa hidastaa vauhtia ja jää aivan liian ylös odottelemaan vapautusta. Tiedän siihen jo vastauksen, mutta miksi en sitten korjaa sitä? Eli Taigan muistiin ei ole iskostunut oikea paikka liian vähän treenin takia. Eli lisää treeniä oikean pysähdyspaikan vahvistamiseen. Tämän kun saa kuntoon niin puomi nopeutuu huimasti.

On tuon kanssa vain niin kiva harrastaa!!!

Käytiinpä tänään myös metsälenkillä kera Johannan ja koirien. Alkuun kyllä mietin miten siinä käy, mutta luotin siihen, että kun toinen on pentu ja toinen uros, ettei kärhämiä syntyisi. Alkuun Taiga oli hieman karvat pystyssä, mutta sitten mentiin sulassa sovussa. Vähän alkuu innokas pentu aiheutti väistöliikkeita, kun Taiga olisi halunnut rauhassa tutkia hajuja. Mutta jo vähän matkaa edettyä alkoi leikkiä pennun kanssa ja veti hepuliralleja.

Yhden maalinnunkin Taiga nosti lentoon ja pikkusen matkaa juoksi perässä, mutta aika äkkiä luovuttu käskystä. Autolle tullessa Taigaa ärsytti todenteolla kaulaa jytyyttävä pentu, mutta Taiga tyytyi vain väläyttelemään hampaita ja painamaan pennen maahan. Jos nämä ei tehonnut niin lähti juoksemaan karkuun :) Oiva uros ei oikein tykännyt Taigasta, kun T juoksi suoraan kohti, kun Johanna pyyhki likoja turkista. Ilmeisesti Oiva luuli saavansa jotain ja ajoi Taigan pois apajilta. Tästä Taiga ei ollut moksiskaan, ei vastannut ärähdykseen vaan oli ehkä hetken aikaa vähän hämillään, että mitä tässä nyt tapahtu.

Ilmoitin Taigan myös lappaiskoirien treenivuorolle Ouluun, joka alkaa ensi viikon perjantaina. Päästään treenaamaan hieman viisaampien silmien alla agia ja ehkä opitaan menemään se A-estekkin. Treeneihin ei varmasti päästä, joka viikko mutta jokainen päästy kerta on vain plussaa.

Metsälenkkejä yms.

Muutamia kertoja ollaan nyt tämän syksyn aikana käyty pitempiä metsälenkkejä ja uskaltautunut pitämään Taigaa koko ajan irti. Mukana on ollut miehen hirvikoira, uros ja alkuun vähän pelkäsin että Taiga juoksee vain toisen koiran perässä, eikä välitä minusta hölkäsen pöläystä. Viime syksynä, Taiga lähti juurikin hirvikoiran perässä juoksemaan minne sattuu ja onneksi hirvikoiralla oli gps, niin karkulaiset löydettiin. Hyvin kiltisti molemmat hyppäsivät auton perään.

Viime kesänä myös metsäkanalinnut ovat olleet Taigan mielestä aivan must juttu, mutta tänä kesänä ne ovat saanee aika mietoja reaktitoita aikaan. Perään ei enää juosta kun päätön kans, mutta hajut toki kiinnostaa. Viime viikonloppuna taisi Taiga myös usuttaa metson lentoon, kun lensi niin mukavalta hollilta suoraan meidän syliin. Eipäs ollut miehellä kuuitenkaan pyssyä mukana, joka meinasi hieman ketuttaa jälkikäteen :)

Taiga käy metsässä sellaisia pieniä lenkkejä ja tulee aina ilmottautumaan. Monta kertaa olen myös seuraillut T:n liikkeitä, niin jos se hukkaa meistä näköyhteyden(käveltiin syvässä ojassa). Palaa T hieman taaksepäin ja jäljestää meidän luo. Jotain hyötyä on siis ollut tuosta jäljen opettamisesta :)

Kivasti myös pysyy käskyn alla vierellä, jos tilanne sitä vaatii. Esim. jos meinaa hirvikoiralla kiinnostaa enemmän tyttökoiran perässä laahkaseminen, kuin hirven etsiminen ;) Helposti Taiga vetää kolmen tunnin lenkkejä metsässä ja kotia tullessa ei ole moksiskaan. Kivasti on niin koiralla kuin ohjaajallakin kevään ja kesän aikana kunto kohonnut ja emännällä myös paino pudonnut. Alla vielä kuva metsälenkiltä ja turvallisuus ennen kaikkea, ettei kukaan ammu mettona.

Sitten vielä kuva ihanasta paidasta, joka saapui reilu viikko sitten. Kuvassa ihanat lappalaiskoirat :) Hieman on kuvan laatu heikko, mutta kyllä siitä selvää saa. Samalla tilasin treeniliiviin muutaman hihamerkin.

Tänään onkin sitten vuorossa ensin viikonlopun tokokoetta varten kenraaliharjoitus, jotta nähdään mitä pitää viikolla vielä vahvistaa. Hyppyesteen saan vasta huomenna, niin sitä ainakin pitää muistutella mieleen viikon varrella. Toivotaan, että jännitys pysyy taas aisoissa ja päästään rennolla mielellä tekemään hommia :)

Tänään taas aksattiin :)

Taas sattui lämmin ja ihanan aurinkoinen hetki, kun mentiin liitelemään Jennyn ja Keron kanssa. Ehkä koirille olisi saanut olla hieman kylmempi ilma. Siinä kentällä sitten pähkäiltiin, että mitä me treenattais, kun Jennyllä oli pinkka lappusia mukana. Siitä sitten valikoitiin pätkä, josta tehtiin kaksi erilaista versiota. Jälkimmäinen pätkä on myös videolla. Tässäpä ensin nämä ratapiirrokset:

Molemmat pätkät oli oikein mukavia, ei liian vaikeita, mutta joitain haasteita löytyi molemmista. Loppuun otettiin myös keinua ja hyvin Taiga sen handlasi. Otin keinua myös osana rataa, eikä siinäkään mitään ongelmaa. Ei paukkamiset Taigaa enää haittaa, kunhan vain saa aksata :) 

Sitten loppuun vielä linkki videoon:

Aksatreenit 15.9

Perjantain Agitreenit

Käytiin pitkästä aikaa liitelemässä Jennyn ja Keron kanssa. Taigalla oli virtaa aivan mahottomasti, kun tällä viikolla on ohjelmassa ollut vain kotitokoilua ja normilenkit. Ensin käytiin lämppälenkki, jonka jälkee kasattii rata, joka oli aika erilainen kuin aikaisemmat. Esteitä oli aika vähän, mutta esteiden välimatkat aika suuret joten juoksemista riitti ja Taigalla vauhtia piisasi. Ite olin aina myöhässä ja radalla olo meni välillä melko söheltämiseksi. Suunnitellut ohjauskuviot eivät menneet sinne päinkään, kun ajattelin että kyllä minä hyvin kerkeän. No, empäs kerennytkään :)

Tässä piirros radasta, joka tehtiin 12 esteeseen saakka + lisättiin loppuun rengas ja keinun tilalta oli pituus. Kero, kun ei oikein tykkää tyhmästä keinusta, joka paukkuu.

Taigalla oli myös sellanen päivä, että haki esteitä tosi hyvin ja oli vähän turhan oma-aloitteinen. Olin jo rataantutustumisessa varma, että 3 hypyn jäljeen singahtaa putkeen ja niinhän se teki. Otettiin melko monta kertaa alku, kun en millään olisi kerennyt itse juosta ohjaamaan hyppyjen ja putken väliin. Yritin myös tosi korostaen kääntää kroppaa 4 hypyn suuntaan, mutta putkeen se vain heilahti. Omaa vauhtia olisi pitänyt hiljentää mennessä 3 esteelle, jotta koirakin olisi hieman hiljentänyt. No, tätä rataa täytyy kokeilla vielä uudestaan kun jotain jäi vielä hampaankoloon.

Taiga on myös sellainen, että jos tehdään tiettyä rataa niin alkaa menemään omatoimisesti radankohtia, että kyllähän minä tämän osaan ilman ohjaustakin :) Fiksu eläin! Loppuun teinkin yllätyksen ja meninkin loppuradan erilailla ja hyvin seurasi ohjausta. Tuota ohjausta pitäisi treenata enemmän, vähänkin kun Taigalla on enemmän virtaa se lähtee lapasesta. Lähikäskyn vahvistusta tarvitaan lisää tai oikeastaan en ole sitä koskaan sen kummemmin opettanut. Olen vain hihkaissut "täällä" kun olen halunnut sen lähelle minua. Pitäisi oikeasti päästä viisaampien oppii, jos sitä mielii ensi keväänä kisaamaan.

Jälkikurssi Ranua 8.9

Tapahtumarikas viikonloppu tosiaan, kun lauantaina BH-koe ja sunnuntaina Rovaniemeltä tullessa hyppäsin Ranualla Jennyn kyytiin ja jälkipellolle. Kouluttajina meillä toimi Rovaniemeläiset Nina ja Arto Tuisku. Heillä on pitkä kokemus jälkikokeista ja eri rotuisten koirien koulutuksesta. Lähes puolet kurssilaisista oli Pudasjärveltä ja mukavaa porukkaa oli sakki pullollaan. Päivä alkoi klo.11 ja loppui n. klo18. Eli sai ainakin olla ulkona ja oikein kaunis ilmakin helli jäljestäjiä.

Taigalle tehtiin serpentiini-jälki, kun tuolla se jäljestys on välillä epätarkkaa ja kovaa kaahottamista. Tärkein ohje koko kurssipäivältä oli, ÄLÄ OTA JUOKSU ASKELIA! Eli normaalikäveliä oli mentävä koko jälki. Arto teki Taigan jäljen, jonne laitettiin sinne tänne nameja. Samoin sain ohjeeksi, jos alkaa kaahata, laita koira maahan ja odota että rauhoittuu. Jäljen pituus oli ehkä n.200m ja ennen jäljelle lähtöä laitettiin koira maahan ja kun oli rauhassa aloitettiin jäljestys.

Alku alkoi oikein mallikkaasti ja Taiga jäljesti tarkasti. Itsellä sai kyllä hidastaa koiraa, jottei mennä liian vauhdilla. Muutaman kerran Alkoi seilaaminen ja pysähdyttiin rauhassa odottamaan, että jatkaa oma-aloitteisesti jäljestystä. Kerran jouduin itse vähän liikahtamaan, kun Taiga jäi vain seistä tollottamaan. Tuo ennen jälkeä rauhoittaminen on kyllä meillä otettava käyttöön, kun aiemmin olen oikein hetsannut, että kohta lähetään jäljelle. Jäljestäminen, kun pitäisi olla rauhallisessa mielentilassa tehtävää työtä.

Tehtiin myös jana-treeni ja Taiga kyllä löysi jäljen, mutta meni suoraan namille, kun olin aloittanut makupalojen laiton liian aikaisin. Lähti kuitenkin oikeaan suuntaan ja jäljesti taas oikein tarkasti. Saatiin ohjeeksi jana-treeniin aloittaa lähempää jälkeä ja koiran pitäisi edetä suorassa linjassa liina löysällä kohti takamerkkiä. Ohjeena treenata janaa viuhka-treeninä.

Olen siis mennyt aivan liian vauhdilla koiran perässä ja jos jälki katoaa kaahaamisessa, niin sitten ollaan jo kaukana jäljestä. Tästä lähtien täytyy jälki myös merkata tarkoin, että varmasti itse tietää missä se kulkee. Samoin tulisi heti pysähtyä, kun nokka nousee maasta, kun tuolloin jälki on hukkunut tai koira ei tiedä minne se jatkuu.

Esineruutua kerettiin myös treenata ja alue oli n.15m leveä ja 50m pitkä. Tehtiin Taigalle kolme hakua, eka Arto vei esineen takarajalle ja oltiin n. 10m päästä rajalta. Taiga lähti vauhdilla ja otti esineen, mutta kun se oli uusi ja vielä hanska niin sitä piti ennen tuontia ravistella. Toisella kerralla minä vein lompakon takarajalle ja pakitettiin n.25m, josta lähetys. Hyvin meni suorassa linjassa taakse ja toi esineen. Viimeisessä treenissä vietiin taas lomakko takarajalle ja lähetys ruudun etuosasta ja hirmu vauhdilla taas lähti hakemaan ja minä kehuin koko tulo matkan, jotta esine tulisi varmasti minulle. Tästä sainkin sitten ohjeen vähentää ääntä pikku hiljaa :)

Tässä taas huomasi kuinka tärkeää myös muiden esineillä harjoittelu on, kun ne omat on tuttuja eikä niitä tarvi alkaa "tappamaan". Muuten olin kyllä tosi tyytyväinen, kun vielä loppu päivästä neidiltä löytyi noinkin paljon intoa ja energiaa. Oli kyllä mahtava päivä, josta sai paljon eväitä jatkoon :) Ei muutako jälkimetsään!

BH-koe...

Niin, koitti se etukäteen jo paljon panikoitu koepäivä. Heräsin suht hyvissä ajoin, että kerkesin hyvin lenkittää Taigan ja jäi siinä aikaa myös hieman itsellä kasata ajatuksia tulevasta. Vessassa piti rampata aamulla ja edellisenä iltana moneen oteeseen ja rintaa puristi aina kun ajatteli koetta. No, oltiin paikanpäällä noin puoli yhdeksän ja kävin ilmottautumassa, saatiin numero 5. Siitä sitten takaisin autolle ja Taiga pissille ja hieman kontaktia ja pikku pätkiä seuraamista. Siinä Taiga huomasi, että ollaan tultu treenaamaan, kun joka puolella näkyi koiria. Sitten lähdettiin käymään sirun tarkistuksessa, jonka jälkeen kentänlaidalla teinperusasentoa ja lyhyen seuraamisen. Hyvin keskittyi ja siitä sitten vein autoon odottamaan omaa vuoroa.

Katselin siinä kolme ensimmäistä koiraa jotka meni oikein kivasti, neljännen aloittaessa viimeistä liikettä lähdin autolle. Taiga autosta ulos ja pika pissitys ja sitten lähdettiin jo kenttää kohti. Tuossa vaiheessa jännitti hieman, muttei kuitenkaan niin paljoa kuin olin ajatellut. Meidän parina oli australianpaimenkoira narttu. Tuomarin tervehtiminen meni hyvin, mitä nyt taas kerran kokeeseen mennessä omistaja laitetaan myös ohjaajaksi, vaikka siitä ilmossa olin maininnut. Se, siinä sitten korjattiin oikeaksi ja meidän onneksi saatiin suorittaa liikeosuus ensimmäisenä. Hihnassa seuraamisen ensimmäiset 50 askelta meni niin ja näin, Taiga vaan hengaili siinä minun vieressä ja täyskäännös meni ihan pipariksi, kun Taiga ei ollut hereillä. Onneksi tästä kuitenkin skarppasi ja alkoi pitää kontaktia, loppukaavio meni oikein kivasti.

Henkilöryhmä meni kivasti hihnassa, eikä Taiga yrittänyt edes mennä ihmisiä moikkaamaan. Mitä nyt hieman jätätti ja ilman hihnaa ryhmässä jäi ihmiettelemään ohi menevää autoa josta jouduin käskyttämään uudelleen. Seuraamiskaavio meni taas tosi mukavalla draivilla ja kaikki perusasennot nopeasti ja täyskäännökset kunnialla. Sitten oli istumisliike, joka taas meni ihan nappiin. Maahan-luoksetulo-liike meni luoksetulon perusasentoon asti hyvin. Lähti nopeasti tulemaan, mutta jossain vaiheessa sai jonkun hajun minun takaa ja alkoi hidastamaan, onneksi tuli kuitenkin viereen, tosin todella vinoon.

Sitten olikin paikkamakuun aika, joka jännitti ehkä liikkeistä eniten, kun treeneissä oli pysynyt vaihtelevalla menestyksellä. No, maahan meni ekalla käskyllä ja kuiskasin lähtiessä paikka-käskyn. Onneksi Juha oli kentän laidalla näyttämässä peukkua, kun pysyy hyvin. Yhdessä vaiheessa Taiga oli aiheuttanut hieman harmaita hiuksia, kun oli alkanut rapsuttamaan, mutta mennyt samantien takaisin maahan. Tätä ei tuomari ilmeisesti nähnyt, kun saatiin siitä arvosanaksi erinomainen. Muutenkin saatiin kaikista liikkeistä erittäin hyvää/erinomaista eli kyllä työmäärä näkyy ulospäinkin :)

Eli hyväksytty tulos tottelevaisuudesta ja siitä kaupunkiosuudelle, joka oli aika lyhyt ja "helppo". Taiga oli tosi rauhallinen, eikä hötkynny ollenkaan. Pyöräilijä/lenkkeilijä ja häiriökoira olivat sille melkein kuin ilmaa. Kiinni ollessa ei ollut välittänyt koirasta vaan oli katsonut siihen suuntaan minne minä menin. Henkilöryhmässä ei välittänyt ihmisistä vaan hengaili siinä minun vieressä. Aivan ihana koira <3

Kaikki kokeessa olijat pääsivät läpi, yhdellä oli aika lähellä pomppaus tottis-osuudelta, mutta läpi pääsivät hekin. Me oltiin mustia lampaita, yhden Serran kanssa, kun muut osallistujat olivat saksanpaimenkoiria/valkoisiapaimenkoiria, belggari, holsku ja aussie. Eipä me oltu yhtään huonompia kuin muutkaan :) Tuomarina toimi Allan Aula, joka oli oikein leppoisa ja mukava tuomari. Viime sunnuntain jälkikurssista, sitten seuraavaksi juttua kunhan runosuoni alkaa taas sykkiä.

Samat aiheet treeneissä jatkuu..

Elikäs tiistaina käytiin tekemässä Taigalle ja Kerolle jäljet. Eli tehtiin molemmille kaksi jälkeä ja Taigalle helpotettiin jälkiä roimasti. Ekalle jäljelle laitettiin n.10m välein nameja ja loppuun keppi, muutenkin Jenny merkkari jäljen kulun, josta näkee miten menee jäljellä. Ihan kivasti meni eka jälki ja malttoi syödä ainakin osan nameista. Yhdessä kohtaa meinasi nokka viedä harhaan, josta käsky jälki ja homma jatkui loppuun asti oikeilla urilla. Lopun keppia vain nopeasti nuuhkaisi, jonka jälkeen vaadin sen nostamista. Kova kiire näyttää olevan ja jäljen loputtua hinku jatkaa hommia on tosi kova. Pituus oli n.120m.

Toiselle jäljelle ei enää laitettu nameja, mutta keppejä sen sijaan laitettiin 5-6 kappaletta. Hyvä, että liina riittää, kun vauhti oli niin kova. Alun kepit jäivät nostamatta, mutta nyt pysyttiin jäljellä tai sen tuntumassa. Mukavaa kuitenkin oli, että kaksi viimeistä keppiä nousi. Tämä jälki oli suurinpiirtein saman mittainen kuin ensimmäinen. Jotenkin pitäisi saada jäljestystä hieman hitaammaksi, jotta ne kepitkin sieltä nousisivat tai sitten paljon keppitreeniä, että laittaisi pienen jäljen päähän keppin ja aiitä superpalkka. No, sunnuntaina pitää koulutajilta kysellä mitä olisi kannattavaa tehdä asian suhteen.

Tehtiinhän me myös esineruutua (koko n. 25mx15m) ja Taiga oli ihan liekeissä. Annoin Jennylle kolme esinettä, joista ekan käskin tiputtaa niin, että Taiga näkee sen. No, ei se vissiin nähny, mutta lähti kuitenkin vauhdilla ruudun takaosaa kohti ja juoksi tosi läheltä esinettä. Jonku aikaa juoksentelu ruudussa, (jonka selvästi hahmotti) ja hanska löytyi ja siitä palautus. Seuraavaksi kaksi esinettä ja Jenny tiputti ne niin ettei Taiga nähnyt. Aika nopeasti löytyi ensimmäinen ja toiseen lähetyksessä jäi ensin ruudun etuosaan pyörimään, mutta uudesta käskystä lähti kauemmas. Pienen etsinnän jälkeen löytyi toinenkin esine. Täytyy kyllä todeta, että tuohon olen tehnyt vissiin pohjat oikein, kun niin innokasta ja lennokasta tuo meno oli. Saman vauhdikkuuden kun saisi tokon ruutuun ja merkille menoon, ehkäpä olen opettanut ne liian huonolla palkalla tai jotain.

Tänään käytiin hieman tekemässä kontaktitreeniä keinulla ja puomilla. Keinun kulmaa siirsin yhdellä eteenpäin eli taisi olla medi-korkeus. Alkuun kyllä itsellä hirvitti, kun toinen pää oli niin korkealla ja tehtiin muutama tassun painatus, että huomaa ja muistaa, että tästä kuuluu rämähdys. No, ne meni hyvin ilman reaktioita ja päätin lähettää keinulle ja kappas ei mitään ongelmaa :) Jes, jospa tämäkin ongelma alkaisi olla selätetty. Niin, ne vaan palaset alkaa loksahdella paikoilleen. Ehkäpä sitten ensi keväänä kisaamaan.

Lisähäiriötä saatiin, kun viereiselle kentälle tuli kaksi hevosta ohjastajineen treenailemaan. Alun hämmästyksen jälkeen vain muutamia vilkasuja hepojen suuntaan ja se siitä. Ihan kuin ne olisi aina olleet siellä treenaamassa :) Hassu koira! Kyllä se on mennyt niin paljon eteenpäin viimeisen puolen vuoden aikan, että ihan itsellänikin ihmetyttää. Koviin ääniin reakointi on joko tosi pientä tai sitten ei tule mitään reaktiota. Alkaa taas treenaaminen tuntua tuloksekkaalta touhulta ja muutenkin luotto koiraan on kasvanut aivan älyttömästi.

Ainiin, tehtiinhän me kahden henkilön, henkilöryhmääkin ja Taiga ei yrittänytkään kummankaan luo, vaan nätisti seurasi jalassa kiinni! Mitä nyt kerran ulahti, kun tyhmä ohjaaja tallasi jalan päälle. Meikä oli taas ihan silmät ymmyrkäisenä, että what!! No, hyvä näin ja toivotaan että sunnuntaina menisi melkein yhtä hyvin :) Blogi hiljee loppuviikoksi ja ensi viikolla päivitystä kokeesta ja kurssista.

Agia ja jälkeä

Viime viikolla käytiin pariin otteeseen aksaamassa ja tein molemmilla kerroilla sellaisen n.10 esteen radan. Molemmilla kerroilla pilkoin radan kahteen tai kolmeen osaan ja mikä mahtavinta on kepit alkaneet sujua molemmilta puolilta samallalailla :) Yksi harjoituskerta ohjureiden kanssa ja tässäkö lopputulema? Kerralla asia kuntoon, vaiko kenties kolmas harjoituskerta ja pakka taas leviää? Älliähän Taigalta kyllä löytyy :)

Tässä toinen radan pätkä hieman muuteltuna: Esteet 1-11 samallalailla ja este 12 samassa linjassa 10-11 esteiden kanssa, jotta sain hiukan eteenmenoharjoitusta. Hyvin irtosi myös 5 putkelta, 6 putkelle. Kepeille meno aina oikeaan väliin ja puhtaasti. Kehitystä tapahtuu vain treenaamalla :)

Eilen käytiin sitten Keron ja Jennyn kanssa tekemässä jäljet metsään, jonka jälkeen jätettiin jäljet vanhenemaan ja mentiin metsälenkille. Jäljet vanhentui noin tunnin ajan. Taigan jälki oli n.300m, mutta T lähti loppupuolella jälkeä harhajäljelle (ehkä poro) ja oltiin hukassa. Siitä palautusta tien suuntaan, josta jälki taas löytyi. Viimeinen keppi saatiin mukaan, mutta keppejä jäin paljon metsään osaksi harhan vuoksi, mutta mentiin me monen vierestäkin. Olenkin pohtinut, että pitäisikö jäljelle laittaa vielä nameja, vai meneekö sitten namien "voimalla" ja kepit unohtuu. Toki tämä oli vasta toinen jälki tälle kesälle ja yleensä olen tehnyt jäljet itse. 

Käskin Jennyn tehdä aluksi muutaman piston, joiden päähän kepit ja kyllä ne sieltä nousi, mutta ekalla pyöri ja haahuili melko kauan. Työskentely oli kuitenkin innokasta ja ehkä jälki oli liian pitkä. Huomenna olisi taas tarkoitus mennä metsään ja jos tekisi puolet lyhyemmän ilman kulmia ja paljon keppejä(/ei yhtään keppiä, vaan nameja). Nameja en ole käyttänyt piiiitkään aikaan jäljellä, mutta voisihan sitä kokeilla, josko seuraisi tuolloin tarkemmin jälkeä.

Jälkien ajon jälkeen mentiin Havulan pihalle tekemään BH-kokeen kenraaliharjoitus ja se meni oikein kivasti. Ihmisryhmä meiltä puuttui, mutta kierreltiin mielikuvitusihmisiä :) Pitäisi tällä viikolla kokeilla saada porukkaa kentälle, että saisi sitä hieman vielä treenata. Hinku vieraiden ihmisten luo, kun välillä iskee kovastikin, eikä keskittyminen ole ihan kympissä. Ei se ketään onneksi syö ;) 

Me tehtiin Taigan kanssa eka paikkamakuu, kun kuvittelen sen olevan meille hankalampi järjestys ja onneksi se meni nappiin! Jenny teki Keron kanssa ensin kokeenomaisen kaavion ja muutaman kerran vilkaisin Taigaa ja aluksi se seurasi mitä Kero ja Jenny tekee ja loppu ajasta katsoi minuun päin. Tehtiin treenit tuolla sen takia, ettei Taiga ollut koskaan siellä käynyt ja häiriötä lisäsi se että nurmialueella oli talsinut hevosia. Alkupätkä seuraamisessa meni niin ja näin, kun vähän ne hajut olisi kiinnostanut, mutta loppuosan meni ihan hyvin. Toki aina olisi parantamisen varaa, mutta kun aikaa on enään viikko niin ei niitä voi alkaa enää korjaamaan. Luoksarinkin annan tulla suoraan sivulle, ettei tule mitää saikkauksia.

Jos saan hillittyä hermoni ja Taiga tekee niin kuin treenataan, niin mahkuja on päästä läpi, mutta odotetaan lauantaihin ja katsotaan kuinka hermorauniona meikäläinen on :) Sunnuntaina onkin sitten PK-jälkikurssipäivä Ranualla.