Elikäs tiistaina käytiin tekemässä Taigalle ja Kerolle jäljet. Eli tehtiin molemmille kaksi jälkeä ja Taigalle helpotettiin jälkiä roimasti. Ekalle jäljelle laitettiin n.10m välein nameja ja loppuun keppi, muutenkin Jenny merkkari jäljen kulun, josta näkee miten menee jäljellä. Ihan kivasti meni eka jälki ja malttoi syödä ainakin osan nameista. Yhdessä kohtaa meinasi nokka viedä harhaan, josta käsky jälki ja homma jatkui loppuun asti oikeilla urilla. Lopun keppia vain nopeasti nuuhkaisi, jonka jälkeen vaadin sen nostamista. Kova kiire näyttää olevan ja jäljen loputtua hinku jatkaa hommia on tosi kova. Pituus oli n.120m.
Toiselle jäljelle ei enää laitettu nameja, mutta keppejä sen sijaan laitettiin 5-6 kappaletta. Hyvä, että liina riittää, kun vauhti oli niin kova. Alun kepit jäivät nostamatta, mutta nyt pysyttiin jäljellä tai sen tuntumassa. Mukavaa kuitenkin oli, että kaksi viimeistä keppiä nousi. Tämä jälki oli suurinpiirtein saman mittainen kuin ensimmäinen. Jotenkin pitäisi saada jäljestystä hieman hitaammaksi, jotta ne kepitkin sieltä nousisivat tai sitten paljon keppitreeniä, että laittaisi pienen jäljen päähän keppin ja aiitä superpalkka. No, sunnuntaina pitää koulutajilta kysellä mitä olisi kannattavaa tehdä asian suhteen.
Tehtiinhän me myös esineruutua (koko n. 25mx15m) ja Taiga oli ihan liekeissä. Annoin Jennylle kolme esinettä, joista ekan käskin tiputtaa niin, että Taiga näkee sen. No, ei se vissiin nähny, mutta lähti kuitenkin vauhdilla ruudun takaosaa kohti ja juoksi tosi läheltä esinettä. Jonku aikaa juoksentelu ruudussa, (jonka selvästi hahmotti) ja hanska löytyi ja siitä palautus. Seuraavaksi kaksi esinettä ja Jenny tiputti ne niin ettei Taiga nähnyt. Aika nopeasti löytyi ensimmäinen ja toiseen lähetyksessä jäi ensin ruudun etuosaan pyörimään, mutta uudesta käskystä lähti kauemmas. Pienen etsinnän jälkeen löytyi toinenkin esine. Täytyy kyllä todeta, että tuohon olen tehnyt vissiin pohjat oikein, kun niin innokasta ja lennokasta tuo meno oli. Saman vauhdikkuuden kun saisi tokon ruutuun ja merkille menoon, ehkäpä olen opettanut ne liian huonolla palkalla tai jotain.
Tänään käytiin hieman tekemässä kontaktitreeniä keinulla ja puomilla. Keinun kulmaa siirsin yhdellä eteenpäin eli taisi olla medi-korkeus. Alkuun kyllä itsellä hirvitti, kun toinen pää oli niin korkealla ja tehtiin muutama tassun painatus, että huomaa ja muistaa, että tästä kuuluu rämähdys. No, ne meni hyvin ilman reaktioita ja päätin lähettää keinulle ja kappas ei mitään ongelmaa :) Jes, jospa tämäkin ongelma alkaisi olla selätetty. Niin, ne vaan palaset alkaa loksahdella paikoilleen. Ehkäpä sitten ensi keväänä kisaamaan.
Lisähäiriötä saatiin, kun viereiselle kentälle tuli kaksi hevosta ohjastajineen treenailemaan. Alun hämmästyksen jälkeen vain muutamia vilkasuja hepojen suuntaan ja se siitä. Ihan kuin ne olisi aina olleet siellä treenaamassa :) Hassu koira! Kyllä se on mennyt niin paljon eteenpäin viimeisen puolen vuoden aikan, että ihan itsellänikin ihmetyttää. Koviin ääniin reakointi on joko tosi pientä tai sitten ei tule mitään reaktiota. Alkaa taas treenaaminen tuntua tuloksekkaalta touhulta ja muutenkin luotto koiraan on kasvanut aivan älyttömästi.
Ainiin, tehtiinhän me kahden henkilön, henkilöryhmääkin ja Taiga ei yrittänytkään kummankaan luo, vaan nätisti seurasi jalassa kiinni! Mitä nyt kerran ulahti, kun tyhmä ohjaaja tallasi jalan päälle. Meikä oli taas ihan silmät ymmyrkäisenä, että what!! No, hyvä näin ja toivotaan että sunnuntaina menisi melkein yhtä hyvin :) Blogi hiljee loppuviikoksi ja ensi viikolla päivitystä kokeesta ja kurssista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti