Kohta alkaa olla kaksi viikkoa kulunut kun tuo pieni pallero saapui meitä ihastuttamaan. On se vain aikamoinen persoona :) Alkuun oltiin aika vinkupillejä ja toki vieläkin uusissa tilanteissa alkaa pilli soida. Pihalla olo on jo reipasta ja yksin uskalletaan jo mennä pois näkösältä. Muutamia pikkulenkkejä ollaan tehty lähimaastoon ja aika jännää se pikku koiralle. Varsinkin koirien haukunta saa toisen mielen järkkymään.
Vähän ollaan jo harjoiteltu käytöstapoja ja hienosti toinen osaa odottaa syömään pääsyä katsekontaktissa. Ensimmäisinä päivinä ruoka-aika oli kauheaa huutoa ja pikku hiljaa ollaan päästy tuohon pisteeseen. Ainakaa nirsoksi toista ei voi väittää :) Hyvin myös nenu toimii ja tehtiinkin eilen pieni jälki ja olin aivan ihmeissään, kun toinen kulki suoraan jälkeä pitkin syöden namit. Oikein rauhallista oli eteneminen ja tarkasti haisteli. Hurjan etevä pieni hauva. Loppuun laitoin pakasterasian, jossa oli päiväruoka. Onneksi laitoin kannellisen rasian, muuten olis varmaan menny vauhdilla kuppia kohti.
Ollaan myös harjoiteltu istumista ja katsekontakti sekä hieman maahanmenoa. Nimikin jo osataan ja ulkona juostaan täysiä luokse nimen kuultuaan. Sunnuntaina käytiin tokotreeneissä, jossa Ruuti sai namia muilta treenikavereilta ja näki koiria, jolloin syötin namia. Yhtään haukahdusta ei kuulunut. Toki toisia koiria piti tarkasti seurata, mutta pystyi myös keskittymään, kun tehtiin hieman istumista ja kontaktinottoa. Leikkimään ei oikein alkanut, mutta pääasia, että namit kelpasi oikein hyvin. Pitäisi nyt vain keksiä sellainen lelu, joka olisi superkiva. Sisällä leikkii ihan kivasti ja vetää vastaan, olematta kuitenkaan raisu raivopää. Hieman käsiä pitää maistella, mutta alkaa uskoa kieltämällä. Lapsukaisten perässä olisi niin ihana juosta, mutta siihen on puututtu heti alkuunsa. Hyvin alkaa sekin mennä perille.
Autolla ajelua ollaan myös harjoiteltu ja pikkasen siellä pitää vinkua. Oulun reissulla pienelle tuli huono olo ja oksennus tuli kaksi kertaa. Lyhyemmät matkat on onneksi sujuneet ilman oksennuksia. Aika rauhallinen luonne, ei ole ainakaan vielä mikään adhd-tapaus. Kärsivällisyyttäkin alkaa jo vähän löytyä. Viikonloppuna käydään sitten hieman kylillä kävelemässä ja kattelemassa mitä siellä näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti