Harrasteita sekä hierotusta

Viime viikolla käytiin kahdesti aksaamassa, jossa aiheena maanantaina oli eri ohjaukset. Kentällä minulla oli kolme hyppyä ja putki ihan, jossa sai vähän rallatella :) Mukana molemmissa treeneissä mulla oli lapset, joista toinen onneksi nukkui molemmilla kerroilla ja toinen teki omia juttuja kentällä. Ei onneksi montaa kertaa ollut haitolla ;)

Toisiin harkkoihin kerkesi postissa tulla keppeihin kaksi ohjuria. En ollut ihan varma onko ne passelit noihin meidän keppeihin, mutta minun onnekseni ne sopi paremmin kuin hyvin. Alkuun otin 8 kepin treeniä ja laitoin Taigan remmiin, jotta se hokasee, että keppeihin on tullut lisäosia. Vähän ne alkuun kummastutti ja niiden yli piti loikkia, mutta loppu treeneihin sain ohjattua "väärältä" puolen kaikki 12 keppiä ilman että Taiga yritti poistua kepeiltä ennen aikoja. Tein myös yhden huomion, että jos Taigalle olisi opettanut kepit ohjureilla, niin pujotteluasento olisi matalampi ja koira ns. menisi sukeltamalla. Nimittäin keppien loppuosassa ohjureiden kohdalla Taiga madalsi asentoa ja laski päätä.

Jospa ne kepit saisi varmoiksi tämän vuoden aikana ja kävisi alkutalvesta muhoksen häntä ja panta-hallilla treenamassa A-estettä, niin ehkä uskaltaisi ensi vuoden keväällä kisoihin. Treeneihin vain lisää ohjauskuvio-treeniä ja pitäisi muistaa tehdä myös sitä hyppytekniikka-treeniä.

Lauantaina käytin Taigaa kiimingissä Johannan (koirasi ilona) hierottavana ja löytyhän sieltä kipeitä ja tiukkoja lihaksia. Varsinkin lantion alueella oli kipeitä kohtia ja lihakset jumissa. Sekä hieman toispuoleisesti oli jumissa etupäästä, johtuen tokon seuraamisesta. Saatiin jumppaohjeita ja ohjeeksi lämmitellä hyvin ennen agitreenejä sekä "ravi"-liikuntaa. Vajaan kahden kuukauden päästä uudestaan, jotta näytelmissä ollaan sitten iskussa ja ehkä myös toko-kokeessa :)

Tällä viikolla pitäisi tehdä BH-kokeen kenraaliharjoitus ja onneksi viimeisimmät paikkaharjoitukset ovat menneet nappiin. Ennen agitreenejä laitoin makuuseen ja teki n.10min paikkiksen samoin tehtiin paikkamakuu sekä hieman seuruukaavaa tuossa lähikentällä ja hyvin meni sielläkin. Toivottavasti koekin menisi hyvin :)

Jymystä kuulumisia

Miten tämän nyt pukisi sanoiksi, olen vain niin onnessani Jymyn puolesta ettei tosikaan :) Toinen on nyt kolmisen viikkoa treenannut paimennusta ja meno näyttää tosi kivalta. Laitankin linkin loppuun, josta pääsee katsomaan Jymyn paimennustreeniä.

Vieraat ihmiset ja koirat ovat olleet Jymylle ok, vieraat ihmiset alkaa olla sille pelkkää ilmaa tai sitten kerjää rapsutuksia. Marika epäili, että iso koiralauma näyttää käytösmallia ja kun Jymy tykkää "paimentaa" koirakavereitaan niin huomio on kiinnittynyt koiriin eikä muuhun epäolennaiseen. Samoin työ johon rotu on jalostettu antaa tarvittavaa aktiviteettiä. Pallopaimennustahan me harkattiin, mutta ei se ole läheskään sama juttu. Paimennustreenejä Jymy on käynyt seuraamassa aitaan kiinnitettynä ja siinäkin on vain maannut reporankana. Kyllä Jymy on nyt paikkansa löytänyt ja Marika on ollut siihen oikein tyytyväinen.

Jymy paimentaa

Eiliset aksailut videolla

Elikäs käytiin Jennyn ja Keron kans taas agiliitämässä ja aikaa meni huomaamatta kaksi tuntia. Sen kyllä jo huomasi koiristakin, että väsy alkaa painamaan jaloissa. Siitä huolimatta jaksettiin tehdä töitä, kun mamma pyytää :) Eihän ne koirat toki kahta tuntia hyppinyt, mutta radan teko/purku ja vuorotellen tehtiin niin varmaan n. reilu puoli tuntia molemmat koirat teki hommia.

Meillä oli siis sellainen radanpätkä, joka me pilkottiin ensin kahteen osaan, josta alkupätkän video ensin. Kepeillä ihme säätöä :)

alkupätkä

Sitten laitetaankin video tuosta meidän keppi ongelmasta, kun ohjatessa toiselta puolelta Taiga pomppaa aina toiseksi viimeisestä välistä pois. Toivottavasti saan ongelman poistettua ohjureilla, jotka tilasin tänään. Saa nähä onko ne soppelit noihin meidän keppeihin.

Keppejä

Sitten loppupätkästä videota, välillä säätöä, mutta ihan kivasti meni. Vaikkakin noita eri ohjauksia täytyy nyt alkaa opettelemaan.

loppuosa

Lopuksi vielä koko ihanuus kokonaisena pätkänä, joka meni ilman sen suurempia virheitä. Mukavaa oli taas treenata :)

Rata kokonaan

Taas ollaan rallateltu, aksattu ja paikkisteltu

Kyllä se on niin mukavaa, kun on nyt tuo treenikenttä aika lähellä niin sinne tulee suht helposti lähdettyä treenaamaankin. Maanantaina käytiin liitämässä, vaikka alunperin suunnitelmissa oli vain käveleskellä kentän läheisyydessä ja katsella Taigan reaktioita, kun yleisurheilukentällä oli kisat. Suureksi yllätykseksi Taiga ei juurikaan välittänyt paukuista, vaan saattoi katsahtaa äänen suuntaan ja siinä se :) Tästä asiasta olen niin onnellinen, kun viime karralla koiraan ei saanut vähään aikaan mitään kontaktia. Muutenkin olen huomannut että käytös kovia ääniä kohtaan on muuttunut parempaan suuntaan.

Taitaa olla niin, että landella asuminen ja harvakseltaan ihmistenilmoilla pyöriminen ei ole siedätyttänyt tarpeeksi äänille. Nyt ollaan majailtu eli asuttu kolmisen viikkoa "keskustassa" ja muutos on huomattava. Samoin ensimmäisillä kerroilla lenkeillä piti "nurkan" takaa tuleville ihmisille haukahtaa/pöhistä. Nyt tuokin on jäänyt pois, joskin Taigan mielestä epäilyttäviä tyyppejä tulee aina silloin tällöin vastaa, joille pitää pöhähtää. Muuten sitä saa olla vetämässä pois ihmisten luota, kun sillä tekisi mieli tutustella.

Siispä saatiin treenattua agia oikein hyvin ja meillä olikin sellainen mukava vauhtipätkä, pelkkiä hyppyjä ja putkia. Haastetta siitä kuitenkin löytyi, tiukkoine käännöksineen :) Välillä oli haastetta muistaa miten rata meni, mutta aika hyvin se muistui. Jennylle sai aina muistutella miten se rata nyt menikään ;) Harjotus tekee mestarin! Oltiinpa yhdesti aloittelemassa rataa kun olin jo laittanut Taigan lähtöpaikalle odottelemaan, kuului pamaus ja Taiga vain istua nökötti paikallaan. Rataa lähti suorittamaan niinkö ennenkin. Ehkäpä tämä tästä iloksi muuttuu.

Ollaanhan me harjoiteltu tulevaa BH-koetta vartenkin käymässä keskustassa kävelyillä ja muutamia kertoja olen jättänyt Taigan kaupan eteen kiiinni, kun olen piipahtanut asioilla. Kiltisti tuo on aina istunut tai maannut kun olen tullut takaisin. Intoilua toisia koiria kohtaan on ollut havaittavissa. Olenkin nyt ottanut jotain herkkua lenkeille taskuun ja alkanut opettaa hihnassakävelyä :) Taitaa vaan olla liian tehokasta, kun meinaa lenkit mennä sitten siihen, että koko ajan ollaan katsekontaktissa. Vaikka yrittää sanoa, että saa mennä haistelemaan yms. Pitäis saada paljon koiraohituksia, että saisi ehdollistettua kontaktin koiraohituksiin. Tai sitten Taigan pitää päästä pitkästä aikaa painimaan Keron kanssa :)

Tänään käytiin ihanassa vesisateessa Rally-tokoilemassa ja aidan takaa kuului rataa suunnitellessa sellainen pillipiiparin luritus että hohhoijaa. Liekkö protestointia sateessa odotteluun. Kaikki on niin kauan hyvin, kun piipitystä ei kuulu kun tehdään hommia. Vaan kyllä olen kuullut paikkamakuuharjoituksissa piippausta, kun olen treenannut BH-kokeen paikkista (selin koiraan). Tänään tuo ryökäle sitten lähti omin lupinensa makuusta, kun Jenny treenaili Keron kanssa samalla kentällä. Ihme oli, että T juoksi minun eikä Keron luo :) Ei muutako pannasta kiinni ja takaisin samaan paikkaan, Jenny jatkoi treenausta ja Taiga oli makuussa n.5min. Sivusilmällä katsoessa huomasin kuinka Taiga katseli tiiviisti Jennyn ja Keron touhuja, mutta pysyi onneksi paikallaan. Vähän kyllä harmitti tuo karkaaminen, mutta lisää onnistumisia ja asia sitä mukaan kuntoon. Pitäisi muistaa ottaa ens kerralla peili mukaan, josta saan tiirailla mitä siellä takana tapahtuu.

Tehtiin Jennyn kans omasta päästä sellainen radan pätkä ja Taiga oli tänään oikeinkin pätevänä, vaikka vettä satoi koko ajan. Nyt käännöksetkin sujui kivasti. Hyvä on treenata sateessakin, kun koskaan ei voi tietää minkälainen keli kokeeseen sattuu. Vähän jo suunniteltiin kokeenomaista treeniä, että Jenny tekee Keron kanssa/itse seuruukaaviot ja Taiga tuolloin paikkamakuussa ja sitten teen Taigan kanssa seuruut tai toisinpäin. Ihmisiä vain pitäisi saada muutama lisää, että saisi treenattua henkilöryhmää, kun olen aivan varma, että Taiga menee tervehtimään ihmisiä, jos me ei sitä ollenkaan treenata. Samoin pitäisi treenata sitä että joku "seuraa" meitä kun tehdään kaaviota. Paljon on siis treenattavaa ja aikaa on 3 viikkoa 3 päivää, kääk. Viimisellä viikolla en aio treenata kuin pikku osasia, että intoa tekemiseen löytyisi sitten koepäivänä. Olen jo nähnyt painajaisia kokeesta, mutta unessa en ollut kokeessa Taigan kanssa vaan jonku sakemannin. Pitäisi lopettaa panikointi ja ajatella että me tehdään niin hyvin kuin me osataan ja että meillä on mukavaa tehdä yhdessä. Tuonko sais vielä iskostettua omaan pääkoppaan! Koepäivä kun koittaa olen p*skathousussa, ihan paniikissa ;) No se on hyvä, että etukäteen tietää mitä tuleman pitää.

Tuosta jännityksestä tulikin mieleen, että olisi aivan superia, jos jossain lähellä järjestettäisiin joku mielenhallintakurssi, juurikin nuihin kilpailutilanteisiin pohjautuen. Pakko olisi saada joitain keinoja helpottaa jännitystä ja päästä samaan fiilikseen kun treenatessa. Miten se onkin niin hankalaa. Nyt tätä kirjoittaessakin, posket heloittaa punaisena, kun edes ajattelee tulevaa. Oisko keksitty sellaista tablettia joka vie jännityksentunteen pois.

Rallyä ja agia

Tällä viikolla ollaan jo keretty treenata rally-tokoa ja agia. Molemmilla kerroilla kavereina meillä on ollut Jenny ja Kero. Mukava, kun ei tarvi yksin pähkäillä ja muutenkin on kivempaa porukassa. Maanantaina oli siis Rally-treenit ja tehtiin alokasluokan oikea kilparata. Se oli ensimmäinen kerta kun Taigan kanssa noin pitkää pätkää tehtiin. Hyvin meillä kuitenkin sujui ja oli kiva välillä tehä jotain rennompaa :) Mutkitteluissa olisi Taiga saanut olla paremmin hereillä, mutta kaikki tehtävät osattiin tehdä. Josko mentäis kokeileen seuraaviin Rally-kisoihin, jotka järjestetään (Oulussa)? Ihan vaan kisajännitystä hoitaakseni.

Tänään käytiin sitten kokeilemassa agilityä, kun Taiga on näyttänyt liikkeessä taas omalta itseltään. Taas sattui lämmin ja tukahduttava keli. Taiga olikin melko laiskalla päällä ja ihmettelin miksi se on lähdössä kentältä pois. Oliko kenties kuullut taas jonkun pelottavan äänen ja siksi oli niin outo. Mitä vielä, päättelin että sillä on hätä ja kova hätä olikin, vaikka vähän aikaa sitten käytin tarpeilla. Vatsa olikin mennyt jostain sekaisin.

"Vessassa" käynnin jälkeen vauhti hiukan parani ja päästiin kunnolla hommiin. Tosin ei Taiga ihan oma "nopea" itsensä ollut. Sitten kun Jenny ja Kero saapui kentälle, vauhtia löytyi taas lisää. Päätin tässä vaiheessa lopettaa treenin siihen ja päästin Jennyn ja Keron harkkaamaan. Aivan mahtavasti Kero taas teki hommia ja kuunteli mitä Jennyllä oli asiaa :) Mitä nyt kerran kävi kertomassa lenkillä oleville koirille, että täällä olen minä. Siinä sitten mietin, että kokeilenko Taigan kanssa vielä koko rataa vai annanko olla, mutta onneksi päätin kokeilla. Keräsin Taigalle kierroksia haukuttamalla sitä ja sehän toimi, puomikin meni niin vauhdilla, ettei puomin kontaktille keretty hiljentää :) Alla vielä kuva Radasta, joka tehtiin kokonaisuudessaan, muurin tilalta meillä oli tavallinen hyppyeste. Taas tuli mukavasti keppiharkkaa yhdistettynä rataan.

Aksaa ja PK-hyppy treeniä

Taas ollaan yritetty touhuta kaikenlaista ja viime viikolla käytiin Jennyn ja Keron kanssa tekemässä 11-esteen radanpätkä, johon sisältyi myös kepit. Taisikin olla ensimmäinen kerta, kun tehtiin rataan liitettynä keppejä. Tulokulma oli kuitenkin suht helppo ja Taiga suoriutui siitä oikein mallikkaasti. Tässä radasta kuva:

Tehtiin esteet 1-10 ja puomin jälkeen laitettiin vielä putki lopetukseksi. Pilkottiin rata ensin kolmeen osaan ja vikalla kerralla tehtiin sitten koko rata. Kero kävi välillä pikkusen kommentoimassa muille koirille ja hiukan rallatteli, mutta silloin kun keskittyi teki tosi hienosti töitä. Taigalla hiukan vauhti hiipui loppua kohti, voi kyllä johtua siitäkin että taisi olla hiukan jumissa jostain kohtaa. Seuraavana päivänä hiukan hieroin Taigaa ja seuraavana päivänä huomasi vähän jo muutosta liikkeessä. Nyt alkaa jo olla normaali.

Tuo jumiutuminen johtui varmaan siitä, kun viime viime viikolla ja sitä edellisenä treenattiin korkeaa hyppyä. Nostin korkeutta pikku hiljaa ja alkulämmöt ja loppuverkat yritin tehdä hyvin, mutta silti meni hiukan jumiin. Tuon aksatunnin jälkeen ollaankin sitten otettu "rennosti" käyty uimassa ja normilenkkejä.

PK-hyppyä silmällä pitäen ollaan siis harjoiteltu tuota hyppäämistä, ensin harjoittelin eteenpäin hyppyä niin että laitoin lelun hypyn taakse, jotta koiran katse (päänasento) olisi hypyllä alaspäin, ettei rasittaisi niin paljon kroppaa. Erikseen harjoiteltiin myös takaisin hyppyä, jossa laitoin lelun jalkojen juureen, kun otin koiraa vastaan hypyn toisella puolen. Tämä oli hiukan hankalampaa Taigalle, mutta kyllä sekin onnistui lopulta. Muutaman kerran olen myös ottanut lelun noudon molempiin suuntiin hypäten ja vähän aikaa Taigall kesti ennen kuin se hokasi, että nyt pitäisi tullessakin hypätä :)

Käytiinhän me myös toissa viikolla Sirpan ja Siestan kanssa tekemässä pieni radanpätkä, josta minulla ei ole kuvaa. Kivasti silloinkin meni, vaikka juoksuhuuruissa olikin välillä hiukan hukassa. Nyt on juoksut onneksi ohite ja voidaan taas täysillä keskittyä treenaamiseen ja tänään mennäänkin kokeilemaan pitkästä aikaa Rally-tokoa Jennyn ja Keron kanssa. Samalla treenaan paikkamakuuta BH-koetta silmällä pitäen.

Jymy pääsi paimenkoirakoulutukseen :)

Pitkä oli matka ja siitä suuri kiitos kuuluu Mirkalle, joka otti pojan koeajalle ja erinäisten sattumien takia ei voinutkaan Jymylle loppuelämän kotia antaa. Mutta hän ei luovuttanut vaan näki Jymyssä potenttiaalia paimennukseen ja vei pojan muutaman kerran paimeneen. Toisella kertaa juurikin tälle kyseiselle tilalle mille Jymy on nyt mennyt oppiin. Jään suureen kiitollisuudenvelkaan ja toivon, että joskus jossain voin tehdä Mirkan hyväksi jotain. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä tunnetta, kuinka helpottunut olo minulla on, että Jymy pääsi paikkaan, jossa saa toteuttaa vaistojaan.

Jymy on ollut isossa koiralaumassa tämän viikon ja tosi hyvin on sujustanut, vaikka laumassa on uroksiakin. Pihalla on ystävällinen vieraille ihmisille ja koirille. Sisällä, vieraan tullessa hieman pöhisee. Hienosti Mirka on saanut poikaa vietyä eteenpäin.

Toivottavasti saan vielä kuulla Jymystä kuulumisia ja niitä tänne sitten rustailla. Kiitos, myös Marikalle, joka näki Jymyssä piilevän, hiomattoman timantin :)