Niin, se vaan taas koitti päivä jolloin matto vedettiin jalkojen alta ja tuntui kuin oltaisiin taas lähtöpisteessä. Elikäs käytiin Jymyn ja Taigan kanssa agiepiksissä, eikä Jymyn käytös ollut mitenkään suotavaa. Heti autosta ulos tullessa alkoi haukkuminen, eikä ottanut loppuakseen. Kaikki koirat saivat haukkumista ja murinaa niskoilleen, eikä ihmisetkään säästyneet haukkumiselta/pöhinältä. Ei taida olla kaikki palikat oikein pääkopassa.
Sitten pohdintaa Jymyn elämän vaiheilta. Jo pienenä pentuna reilu 8-viikkoisena, oli huomattavissa pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan. Vieraita koiria kohtaan myös pelkoa, mutta myös aggressiivisuutta. Jymy on myös reagoi tosi herkästi vieraan ihmisen tuijotukseen, pöhinällä. Myös Jymyn veli on osoittanut samanlaisia merkkejä, niin ei käytös voi suoraan johtua minun tekimisistä tai tekemättä jättämisistä. Moni koiraihminen sanoi myös Jymyn nähdessään pentuna, ettei tuollainen ole ihan normaalia käytöstä. Toki rotutuntemusta ihmisillä ei ole ollut, mutta kyllä itselläkin tuntui oudolta tuo em. käyttäytyminen.
Jolloin olinkin yhteydessä kasvattajaan ja kysyin neuvoja. Jymy meinasikin mennä kasvattajan luo vähäksi aikaa tarkkailuun, mutta kerroin yrittäväni kokeilla vielä saisinko muutosta aikaan. Välillä tuntui että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta sitten taas viime aikoina käytös on oikeastaan vain pahentunut. Ihmisille ollaan kylillä muristu ja koirien "kimppuun" ollaan menossa. Ei siedä myöskään toisten koirien tuijotusta eikä mahtailuelkeitä vaan saa kilarit.
Olen yrittänyt käydä koirakursseilla ja kylillä eri paikoissa kävelemässä sekä kouluttaa ja aktivoida. Mikään vaan ei tunnu helpottavan koiran stressiä. Kaikki olisi hyvin jos Jymyllä olisi aina samat rutiinit ja saisi olla vain kotona ilman vieraita ihmisiä/koiria. Mutta tälläistä tilannetta ei kovin helposti voi tarjota ja tekee itsellä niin pahaa katsoa kun toinen "kärsii". Aina saa itse olla herkillä jos joku ajaa pihaan, että kerkeän kutsua koiran sisälle, jos tulija on Jymylle tuntematon. Muutaman tietyn ihmisen pihalle tullessa en voi olla sata varma, että ihminen on turvassa. Eli Jymy voi varsinkin tuntiessaan olevan ansassa käydä päälle.
Jymy rakastaa olla irti pihalla ja tutkia ympäristöä, niin ei se olisi oikein laittaa sitä narun nokkaan pihalle kököttämään. Eilenkin yritti hyökkiä ihmisiä kohti, en tosin tiedä mitä olisi tehnyt päästessään iholle. Harrastuskoiran haaveet alkaa näyttää melko epätodennäiköisiltä ja mahdottomilta, koska joka kerta kun lähdetään kotoa näkee koiran jo stressaavan ja lähes laamantuvan. Aina autosta pois tullessa vieraassa paikassa on tosi herkillä.
Jos koira on stressaantunut niin ollaan myös me ihmiset. Lapsetkin on sen verran pieniä ettei aikaakaan ole loputtomasti sekä Taigakin tarvii oman aikansa. Olenkin miettinyt etsisinkö Jymylle uuden kodin, jossa olisi enemmän aikaa ja taitoa. Tämäkin on taas sitten riskaapeliä, enkä halua että Jymystä tulisi mitään kiertolaista. Silloin sen elämä vasta stressaavaa olisikin, eikä puremisilta varmasti vältyttäisi. Uuden paikan pitäisi ehdottomasti olla maalla, jossa stressiä aiheuttavia tekijöitä olisi mahdollisimman vähän. Enkä uskaltaisi antaa Jymyä lapsiperheeseen vaikka nyt onkin sellaisessa, ettei vain sattuisi mitään ikävää. Koirakaverit voisi olla aika jees (ei ehkä urokset) kunhan totuttaminen tehdään hitaasti, että luotto toiseen on saavutettu.
Tai sitten se pahin, muttei välttämättä huonoin vaihtoehtoehto on päästää Jymy taivaanrannan taa paimentamaan pilvilampaita. Aivan kauhealta kuin se kuulostaakin. Mutta miltein joka päivä nään miten koiralla on huono olla, niin ei sekään ole elämisen arvoista elämää. Jotku voivat olla kauhuissaa tälläisestä mietinnästä, mutta ne jotka eivät ole koskaan eläneet tälläisen koiran kanssa, eivät voi tietää/kuvitella millaista se on. Mieheltä saan kuulla harvase päivä, ettei tuo ole normaali. Olempa sen kuullut myös useammalta muultakin taholta. Mutta kun itse on sellainen, että haluaa viimeiseen asti yrittää korjata asiat paremmiksi, mutta ei minunkaan rahkeet riitä mihin vain.
Tälläisiä pohdintoja tänään, saa nähdä mihin päätöseen tässä sitten loppu peleissä päädytään. Kuitenkin koiran pitää saada elää koiranarvoista elämää!
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
maanantai 18. helmikuuta 2013
Anna Kilpiän opissa
Voi, että meillä oli eilen hauskaa käydä aksaamassa pitkästä aikaa. Yllätykseksi minua ei edes pahemmin jännittänyt, joka on aika uutta kun kyseessä olen minä. Meiltä oli ekassa ryhmässä minun lisäksi kaksi muuta koirakkoa ja aiheena meillä oli 11 esteen radanpätkä. Taitaa olla pisin pätkä mitä Taigan kanssa ollaan koskaan tehty. Radalla oli onneksi vain sellaisia esteitä jotka varmana osataan. Voi kun jaksais piirtää radan ja laittaa näytille, niin se paljon helpompaa kuin yrittää selostaa jotain epämääräistä. Halli oli muuten Muhoksella oleva häntä ja panta-halli, joka oli tosi hieno. Varsinkin alusta oli miellyttävä kävellä ja varmaan koiralle myös mukava hyppiä. Koiraparkki oli myös kätevä kun sai koiran jätettyä sinne odottamaan.
Ekaksi oli tietenkin rataantutustuminen ja siinä saikin sitten pähkäillä ohjauskuvioita. Paljon siellä kyllä oppi omasta ohjaamisesta. Aikas paljon oli pielessä ;) Aluksi mentiin niin kuin ite oltiin suunniteltu ja sitten Anna antoi vinkkejä miten voisi toimia toisin. Minä kun tohotin täysiä rataa läpi niin omalla toiminnalla puskin koiraa pois minun alta ohi esteiden. Tietyissä tilanteissa kun kannattaa vähän hiljentää, jotta koiralla on tilaa hypätä. Saatiin neuvoksi harjoitella irtoamista kun Taigalla tahtoi aina vauhti hiljetä putkiin mentäessä, varsinkin silloin kun lähetin sen kauempaa.
Harjoiteltiin myös radalla kahden esteen väliin takaaleikkausta, joka ei meinannut millään onnistua. Joko katsoin koiraa ja se lähti alta pois väärään suuntaan tai sitten väärä käsi sojotti kohti taivasta. Saa siinä omille aivoille töitä, kun pitää miettiä ettei anna koiralle vääriä signaaleja etenemissuunnasta. Tehtii rata kahdessa pätkässä ja eka pätkä meni meillä ihan hyvin, mutta sitten loppupätkällä jouduttiin töhräämään tuon takaaleikkauksen kanssa. Jonka jälkeen tuumattiin että meille parhaiten sopi persjättö siihen kohtaan niin sain Taigaan lisää vauhtia putkesta tultaessa.
Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että tällä kertaa sain palkattua Taigan lelulla. Se oli hyvinkin kiinnostunut leikkimään sillä, eikä sivusta seuranneet ihmiset kiinnostaneet neitiä ollenkaan. Ekalla harjoitukerralla hieman ajatus karkaili ja piti käydä tutkimassa isot peilit ja vähän nuuskuttaa lattiaa. Muuten oli kyllä hyvin kuulolla eikä lähtenyt harhailemaan, kun pohdittiin kuvioita uusiksi. Taigan kanssa on vain niin helppoa mennä minne vaan, kun se on niin koira-/ihmissosiaalinen. Taidettiin myös olla osalle nähtävyys, kun moni oli miettinyt etukäteen että, mitenhän porokoiraa saa motivoitua tekemään mitään. Eikä monikaan ollut nähnyt porokoiraa harrastamassa mitään. Saatiin vietyä taas rotutietoutta eteenpäin, että kyllä näistäkin on harrastuskoiriksi :)
Harmi vaan kun en hoksannut pyytää ketään kuvaamaan meidän koko rataa, joka meni oikein mallikkaasti siihen jumikohtaan saakka, jossa sitten unohdin hetkellisesti mitä piti tehdä. Olinpas myös lentää nokalleen, mutta onneksi selvittiin maaliin ilman haavereita. Tuli niin hirmunen agikuume, ettei millään jaksais oottaa että lumet sulais kentältä.
Ekaksi oli tietenkin rataantutustuminen ja siinä saikin sitten pähkäillä ohjauskuvioita. Paljon siellä kyllä oppi omasta ohjaamisesta. Aikas paljon oli pielessä ;) Aluksi mentiin niin kuin ite oltiin suunniteltu ja sitten Anna antoi vinkkejä miten voisi toimia toisin. Minä kun tohotin täysiä rataa läpi niin omalla toiminnalla puskin koiraa pois minun alta ohi esteiden. Tietyissä tilanteissa kun kannattaa vähän hiljentää, jotta koiralla on tilaa hypätä. Saatiin neuvoksi harjoitella irtoamista kun Taigalla tahtoi aina vauhti hiljetä putkiin mentäessä, varsinkin silloin kun lähetin sen kauempaa.
Harjoiteltiin myös radalla kahden esteen väliin takaaleikkausta, joka ei meinannut millään onnistua. Joko katsoin koiraa ja se lähti alta pois väärään suuntaan tai sitten väärä käsi sojotti kohti taivasta. Saa siinä omille aivoille töitä, kun pitää miettiä ettei anna koiralle vääriä signaaleja etenemissuunnasta. Tehtii rata kahdessa pätkässä ja eka pätkä meni meillä ihan hyvin, mutta sitten loppupätkällä jouduttiin töhräämään tuon takaaleikkauksen kanssa. Jonka jälkeen tuumattiin että meille parhaiten sopi persjättö siihen kohtaan niin sain Taigaan lisää vauhtia putkesta tultaessa.
Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että tällä kertaa sain palkattua Taigan lelulla. Se oli hyvinkin kiinnostunut leikkimään sillä, eikä sivusta seuranneet ihmiset kiinnostaneet neitiä ollenkaan. Ekalla harjoitukerralla hieman ajatus karkaili ja piti käydä tutkimassa isot peilit ja vähän nuuskuttaa lattiaa. Muuten oli kyllä hyvin kuulolla eikä lähtenyt harhailemaan, kun pohdittiin kuvioita uusiksi. Taigan kanssa on vain niin helppoa mennä minne vaan, kun se on niin koira-/ihmissosiaalinen. Taidettiin myös olla osalle nähtävyys, kun moni oli miettinyt etukäteen että, mitenhän porokoiraa saa motivoitua tekemään mitään. Eikä monikaan ollut nähnyt porokoiraa harrastamassa mitään. Saatiin vietyä taas rotutietoutta eteenpäin, että kyllä näistäkin on harrastuskoiriksi :)
Harmi vaan kun en hoksannut pyytää ketään kuvaamaan meidän koko rataa, joka meni oikein mallikkaasti siihen jumikohtaan saakka, jossa sitten unohdin hetkellisesti mitä piti tehdä. Olinpas myös lentää nokalleen, mutta onneksi selvittiin maaliin ilman haavereita. Tuli niin hirmunen agikuume, ettei millään jaksais oottaa että lumet sulais kentältä.
piip-piip-piip ja vielä kerran piiip
Niin sanoo Jymy vimpalle kurssikerralle mennessä, mutta onneksi huomasin mistä suurin piippaamisen tarvi johtui. Kun ollaan odoteltu omalle vuorolle pääsyä niin meillä on ollut suora näköyhteys halliin, jossa muut ovat treenanneet agia. No, siitäpäs tämä herra ottaa itselleen kierroksia kun tietää mitä tuleman pitää.
Tästä viisastuneena pietin Jymyn katseen koko ajan minuun päin niin johan loppui piipitys. Heti jos joku kiekaisia hallissa putkeen tai muuten vain kehuja niin heti kuului piip. No nyt kuitenkin sujui odottelu paljon hiljempaa kuin viime kerralla. Eikä Jymyä haitannut inhokki-koirakaan, jolle on muutamia kertoja urrannut. Vaan oikein rauhassa vain makoili ja odotti makupaloja. Muutenkin koko harjoituskerta sujui vähällä piippailulla ja nyt jaksettiin taas keskittyä olennaiseen. Pysyi jopa paikkamakuussa pienessä häiriössä. Toki palkkailtiin useasti. Tehtiin myös häiriössä sivullaoloa ja sekin meni oikein kivasti. Vapautuksen jälkeen oltais tietty haluttu se lelu jota nokan edessä heiluteltiin.
Tehtiin myös luoksetuloa ja joka kerta kuului vinkasu kun annoin käskyn. Pitäis saada vielä vähän rauhoitettua tilannetta ettei kuohuis yli. Tehtiin myös suoraa seuraamista ja liikkeestä maahanmeno. Kivasti seurasi ja maahanmeno on Jymyllä kyllä priimaa :) Ei paljon aikailla käskyn kuultaessa vaan sujahdetaan heti maahan. Seisomista ollaan otettu kotona ja sekin toimii jo aikas hyvin. Tänään tein seuruuta ja jääviä pikkasen putkeen kun palkkana oli hirvenluu odottamassa. Tämän Jymy tiesi ja oli oikein terävänä heti alusta asti. Aavistuksen seuraamispaikka on liian edessä, mutta kontakti pysyy oikeastaan koko ajan. Jäävissä käskyt oli muistissa ja hyvin meni nekin :) Voi taas olla ylpeä "pienestä". Yritinpä aloittaa Jymylle tunnistusnoudon alkeita, mutta eihän siitä mitään tullut, kun toinen ei ymmärrä haistella. Tarjosi vain kaikkea muuta, kun aloitin harjoittelun niin että kepukat oli kartioitten sisällä joissa oli aukko päässä. Taigan kanssa sen sijaan meni oikein hyvin ja minusta tuntuu, että se jopa hokasikin jutun juuren. Toi niin monta kertaa putkeen oikean kapulan, vaikka vaihtelin sen paikkaa. Taigalta uskalsin ottaa kartiot pois, kun meni aina oikean kapulan(kartion) kohdalle.
Vähän karkasi taas aiheen viereen jutut, mutta siinäpäs taisi ollakkin meillä toko-osion aiheet. Agissa meillä oli pikku radan pätkä ja taas meillä oli ongelmana aluksi paikalla pysyminen. Parin palkkauksen jälkeen kuitenkin alkoi taas hyvin pysymään. Pätkänä meillä oli hyppy, hyppy, mutkaputki ja takaisin eka hypylle. On se kyllä niin liekeissä kun pääsee tekemään agia. Kesälle yritetään saaha tänne agikurssi niin sinne sitten Jymyn kanssa. Jos saadaan järjestettyä kaksi kurssia niin menen molempien kanssa sitten treenaamaan. Itsenäisesti toki pitää myös käydä paljon treenaamassa.
Eilen kävin Taigan kanssa Anna Kilpiän opissa ja siitä tuleekin sitten seuraavaksi juttua.
Tästä viisastuneena pietin Jymyn katseen koko ajan minuun päin niin johan loppui piipitys. Heti jos joku kiekaisia hallissa putkeen tai muuten vain kehuja niin heti kuului piip. No nyt kuitenkin sujui odottelu paljon hiljempaa kuin viime kerralla. Eikä Jymyä haitannut inhokki-koirakaan, jolle on muutamia kertoja urrannut. Vaan oikein rauhassa vain makoili ja odotti makupaloja. Muutenkin koko harjoituskerta sujui vähällä piippailulla ja nyt jaksettiin taas keskittyä olennaiseen. Pysyi jopa paikkamakuussa pienessä häiriössä. Toki palkkailtiin useasti. Tehtiin myös häiriössä sivullaoloa ja sekin meni oikein kivasti. Vapautuksen jälkeen oltais tietty haluttu se lelu jota nokan edessä heiluteltiin.
Tehtiin myös luoksetuloa ja joka kerta kuului vinkasu kun annoin käskyn. Pitäis saada vielä vähän rauhoitettua tilannetta ettei kuohuis yli. Tehtiin myös suoraa seuraamista ja liikkeestä maahanmeno. Kivasti seurasi ja maahanmeno on Jymyllä kyllä priimaa :) Ei paljon aikailla käskyn kuultaessa vaan sujahdetaan heti maahan. Seisomista ollaan otettu kotona ja sekin toimii jo aikas hyvin. Tänään tein seuruuta ja jääviä pikkasen putkeen kun palkkana oli hirvenluu odottamassa. Tämän Jymy tiesi ja oli oikein terävänä heti alusta asti. Aavistuksen seuraamispaikka on liian edessä, mutta kontakti pysyy oikeastaan koko ajan. Jäävissä käskyt oli muistissa ja hyvin meni nekin :) Voi taas olla ylpeä "pienestä". Yritinpä aloittaa Jymylle tunnistusnoudon alkeita, mutta eihän siitä mitään tullut, kun toinen ei ymmärrä haistella. Tarjosi vain kaikkea muuta, kun aloitin harjoittelun niin että kepukat oli kartioitten sisällä joissa oli aukko päässä. Taigan kanssa sen sijaan meni oikein hyvin ja minusta tuntuu, että se jopa hokasikin jutun juuren. Toi niin monta kertaa putkeen oikean kapulan, vaikka vaihtelin sen paikkaa. Taigalta uskalsin ottaa kartiot pois, kun meni aina oikean kapulan(kartion) kohdalle.
Vähän karkasi taas aiheen viereen jutut, mutta siinäpäs taisi ollakkin meillä toko-osion aiheet. Agissa meillä oli pikku radan pätkä ja taas meillä oli ongelmana aluksi paikalla pysyminen. Parin palkkauksen jälkeen kuitenkin alkoi taas hyvin pysymään. Pätkänä meillä oli hyppy, hyppy, mutkaputki ja takaisin eka hypylle. On se kyllä niin liekeissä kun pääsee tekemään agia. Kesälle yritetään saaha tänne agikurssi niin sinne sitten Jymyn kanssa. Jos saadaan järjestettyä kaksi kurssia niin menen molempien kanssa sitten treenaamaan. Itsenäisesti toki pitää myös käydä paljon treenaamassa.
Eilen kävin Taigan kanssa Anna Kilpiän opissa ja siitä tuleekin sitten seuraavaksi juttua.
sunnuntai 10. helmikuuta 2013
Mölleilemässä laaman kanssa :)
Käytiin tänään taas hiukkavaarassa möllitokossa Taiga neitosen kanssa ja voi kristus mitä seuraamista :/ No, siitä vähän myöhemmin... Ensinnä oli tietenkin paikkamakuu jossa oli viisi koiraa. Olimme kahden koiran välissä ja paikkis meni oikein näppärästi. Vierustoveritkin pysyivät paikallaan, vaikkakin toinen ajoittain piippasi. Taiga muutaman kerran katsoi muualla mutta suurimman osan ajasta vahtasi silmäkovana minua. Yhden piip äänen ehkä kuulin siinä vaiheessa, kun kaksi koiraa älämölöi aikas äänekkäästi. Olipas samassa paikkamakuussa myös toinen porokoirakin.
Niin, ja luoksepäästävyys meni aivan nappiin. Pysyi istualtaan eikä edes yrittänyt hötkyillä mihinkään suuntaan. Tämä olikin sitten ainut positiivinen asia :) Sitten niihin seuraamisiin. Kytkettynä seuraaminen oli kamalaa, paikka oli liian takana ja muutenkin aina välillä haahuili missä sattuu. Vapaa seuruu samanlaista, mutta enempi haahuilua. Aika pitkä seuruu kaava, kun oli kaksi täyskäännöstä ja monta pysähdystä. Täyskäännökset oli aivan liian väljiä. Kaippa se minun jännitys sitten tarttui koiraankin.
Liikkeestä maahanmeno oli kyllä hyvä mutta seuruu vaisua. Meni maahan yhdellä käskyllä ja nousi perusasentoon ekalla. Luoksetulo oli ihan ok, vaikkakin vauhtia sais olla lisää. Oli kuitenkin nopeampi kuin viimeksi. Liikkeestä seisomisen seuruu ylläri vaisua ja jäi seisomaan ekasta. Sivulle tuloon tarvi kuitenkin kaksi käskyä, jonka syyn taidan tietääkkin. Olen nimittäin käyttänyt Taigalle seisomaan jäävissä liikkeissä istu-käskyä, perusasentoon ja Jymylle taas sivu-käskyä. Taigalle käytin tänään sivu-käskyä ja vähän oli varmaan ihmeissään, että mitä pitää tehä. Tämän siitä saa ku treenaa kahta koiraa eri käskyillä :)
Sitten taas viime kertaiseen hyppy-liikkeeseen oli tullut parannus, kun hyppäsi ekalla, mutta voi sitä vauhdin hurmaa tai siis sitä vauhtia ei ollu ;) Taiga käveli esteen eteen ja paikaltaan hyppäsi yli. Kolautti jopa estettä, mutta hyvin pysähtyi seisomaan ja pysyi paikallaan. Sivulletuloon taas kaksi käskyä. Syy sama kuin liikkeestä seisomisessa. Mun moka!
Kokonaisvaikutuksesta saatiin täydet, mutta ei mun mielestä oltu ansaittu sitä. Varmaan muut ajatteli ettei tuolla koiralla ole yhtään kivaa vaan pakkopullaa. No, ehkä se tästä kun saadaan enemmän kokemusta kisoista ja saan jännityksen hieman takaa-alalle. Jotenkin se sama into mitä kotona tehdässä on pitäisi saada myös tuonne kisoihin. Vaan kun sitä on aina ollut jännittäjätyyppiä. Loppuun vielä pisteet:
Luoksepäästävyys: 10
Paikallaolo 2min: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen taluttimetta: 8
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen:9
Hyppy: 8
Kokonaisvaikutus:10
yht.181p sij.4/9
Niin, ja luoksepäästävyys meni aivan nappiin. Pysyi istualtaan eikä edes yrittänyt hötkyillä mihinkään suuntaan. Tämä olikin sitten ainut positiivinen asia :) Sitten niihin seuraamisiin. Kytkettynä seuraaminen oli kamalaa, paikka oli liian takana ja muutenkin aina välillä haahuili missä sattuu. Vapaa seuruu samanlaista, mutta enempi haahuilua. Aika pitkä seuruu kaava, kun oli kaksi täyskäännöstä ja monta pysähdystä. Täyskäännökset oli aivan liian väljiä. Kaippa se minun jännitys sitten tarttui koiraankin.
Liikkeestä maahanmeno oli kyllä hyvä mutta seuruu vaisua. Meni maahan yhdellä käskyllä ja nousi perusasentoon ekalla. Luoksetulo oli ihan ok, vaikkakin vauhtia sais olla lisää. Oli kuitenkin nopeampi kuin viimeksi. Liikkeestä seisomisen seuruu ylläri vaisua ja jäi seisomaan ekasta. Sivulle tuloon tarvi kuitenkin kaksi käskyä, jonka syyn taidan tietääkkin. Olen nimittäin käyttänyt Taigalle seisomaan jäävissä liikkeissä istu-käskyä, perusasentoon ja Jymylle taas sivu-käskyä. Taigalle käytin tänään sivu-käskyä ja vähän oli varmaan ihmeissään, että mitä pitää tehä. Tämän siitä saa ku treenaa kahta koiraa eri käskyillä :)
Sitten taas viime kertaiseen hyppy-liikkeeseen oli tullut parannus, kun hyppäsi ekalla, mutta voi sitä vauhdin hurmaa tai siis sitä vauhtia ei ollu ;) Taiga käveli esteen eteen ja paikaltaan hyppäsi yli. Kolautti jopa estettä, mutta hyvin pysähtyi seisomaan ja pysyi paikallaan. Sivulletuloon taas kaksi käskyä. Syy sama kuin liikkeestä seisomisessa. Mun moka!
Kokonaisvaikutuksesta saatiin täydet, mutta ei mun mielestä oltu ansaittu sitä. Varmaan muut ajatteli ettei tuolla koiralla ole yhtään kivaa vaan pakkopullaa. No, ehkä se tästä kun saadaan enemmän kokemusta kisoista ja saan jännityksen hieman takaa-alalle. Jotenkin se sama into mitä kotona tehdässä on pitäisi saada myös tuonne kisoihin. Vaan kun sitä on aina ollut jännittäjätyyppiä. Loppuun vielä pisteet:
Luoksepäästävyys: 10
Paikallaolo 2min: 10
Seuraaminen kytkettynä: 9
Seuraaminen taluttimetta: 8
Liikkeestä maahanmeno: 10
Luoksetulo: 9
Liikkeestä seisominen:9
Hyppy: 8
Kokonaisvaikutus:10
yht.181p sij.4/9
perjantai 8. helmikuuta 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Hormoonihirviön kurssipäivä
Viime lauantain treenit meni taas miten meni eli aikas masentavasti. Toki Jymy teki hommia mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet viedä pienen miehenalun nenän lattiaan ja seiniin. Muutenkaan asiaa ei yhtään helpota Taigan juoksut ja tärppipäivät. Muutenkin olen huomannut muutosta levottomampaan olemukseen ja lisääntyneempään piippailuun.
Ennen kurssin alkua käytiin pikku lenkki ja jokainen pissaläntti piti tutkia tarkoin sekä tietty ite merkkailla vähän joka paikkaan. Sitten mentiin sisälle jossa ei sillä hetkellä ollut muita mutta treenaamassa olevat koirat näkyivät Jymylle ja herra piippasi minkä kerkesi. Itellä on vähän neuvoton olo että miten tuossa asiassa pitäis toimia. Olla huomioimatta vai kieltää. Voi tietenkin olla, että koko tilanne on vain niin stressaava Jymylle ettei voi olla nokka kiinni. Tosin ekoilla kerroilla piippausta ei ole kuulunut noin paljon. Se on lisääntynyt kerta kerralta.
No, sitten olikin meidän vuoro mennä halliin ja piippaus jatkui sielläkin eikä oikein jaksettu keskittyä tekemiseen. Paikkamakuu harjoituksessakin nokka meni lattiaan ja nousi seisomaan. Olin ihan että mitä ihmettä kun muuten harjoitukset on menneet tosi hyvin. En edes ollut kaukana. Positiivista tosin oli se että oli paikkamakuunajan hiljaa. Myös luoksepäästävyyttä otettiin eikä siinäkään olis maltettu pysyä pylly maassa. Sitten otetti pysäytyksiä putken kautta ja ne meni sitten ihan kivasti. Sekä otettiin seuraamista ja liikkeestä jääviä. Seuruutettiin myös ennen putkea ja siitä putkeen vapautus ja taas putken jälkeen pikkupätkä seuraamista joka oli oikein lennokasta.
Agipuolisko oli taas täysfiasko kun herra ei muka tiennyt mitä istu tarkoittaa. Oli niin hinku putkeen ettei millään olis malltanut odottaa lupaa. Siinäpäs meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin tekemään rataa ja voi sitä äänen määrää mitä koirasta lähti kun pääsi lopulta tekemään rataa. Ratana meillä oli suoraputki, mutkaputki, hyppy ja mutkaputki. Lopun mutkaputkeen piti ohjata ns. kauemmaiseen päähän eli vaarana oli että koira luikkaa lähempään putken päähän. Meillä meni rata oikein hyvin ja meikä jopa kerkesi ohjaamaankin. Lopun putkikin meni oikein :) Mutta tuota odottamista saahaan varmasti treenata monia kertoja, kun agi on vain niin huippua Jymyn mielestä.
Samalla kun treenasin Taigan kanssa pihalla agia niin otin ohjaustreeniä myös Jymyn kanssa ja siinä odotutin sitä monta kertaa ja olihan se pienen koiran mielestä rankkaa ja tyhmää hommaa. Pitää vain pysyä tiukkana, eikä jatkaa rataa jos varastaa.
Taas meinasi olla toisilla koirilla hankaluuksia olla tervehtimättä toisia kun päästiin vapaaksi agipuoliskolla. Onneksi sain aina häädettyä koiran pois. Kärkkäästi Jymy on aina menossa tulijaa kohti, mutta onneksi ilman murinoita tai räyhäämistä. Vähän siitä aina kierrokset nousee, mutta äkkiä ne saa laskettua. Saas nähdä mennäänkö vikalle kerralle vai odotellaanko että hormoonit hiukan asettuu ja ehkä jaksetaan keskittyä olennaiseen. Muutenkin meillä on nyt tokossa vaihe että treenataan vain niitä asioita mitä jo osataan ja uuden oppiminen jätetään myöhemmälle. Kohtapa alkaa olla alo-luokan liikkeet opeteltuna. Niitä vain vahvistamaan ja hiukka parantelemaan. Vaikkakin luoksepäästävyyttä pitää harjoitella paljon eri ihmisten kanssa ennen, kuin voi edes haaveilla kokeisiin menoa.
Ennen kurssin alkua käytiin pikku lenkki ja jokainen pissaläntti piti tutkia tarkoin sekä tietty ite merkkailla vähän joka paikkaan. Sitten mentiin sisälle jossa ei sillä hetkellä ollut muita mutta treenaamassa olevat koirat näkyivät Jymylle ja herra piippasi minkä kerkesi. Itellä on vähän neuvoton olo että miten tuossa asiassa pitäis toimia. Olla huomioimatta vai kieltää. Voi tietenkin olla, että koko tilanne on vain niin stressaava Jymylle ettei voi olla nokka kiinni. Tosin ekoilla kerroilla piippausta ei ole kuulunut noin paljon. Se on lisääntynyt kerta kerralta.
No, sitten olikin meidän vuoro mennä halliin ja piippaus jatkui sielläkin eikä oikein jaksettu keskittyä tekemiseen. Paikkamakuu harjoituksessakin nokka meni lattiaan ja nousi seisomaan. Olin ihan että mitä ihmettä kun muuten harjoitukset on menneet tosi hyvin. En edes ollut kaukana. Positiivista tosin oli se että oli paikkamakuunajan hiljaa. Myös luoksepäästävyyttä otettiin eikä siinäkään olis maltettu pysyä pylly maassa. Sitten otetti pysäytyksiä putken kautta ja ne meni sitten ihan kivasti. Sekä otettiin seuraamista ja liikkeestä jääviä. Seuruutettiin myös ennen putkea ja siitä putkeen vapautus ja taas putken jälkeen pikkupätkä seuraamista joka oli oikein lennokasta.
Agipuolisko oli taas täysfiasko kun herra ei muka tiennyt mitä istu tarkoittaa. Oli niin hinku putkeen ettei millään olis malltanut odottaa lupaa. Siinäpäs meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin tekemään rataa ja voi sitä äänen määrää mitä koirasta lähti kun pääsi lopulta tekemään rataa. Ratana meillä oli suoraputki, mutkaputki, hyppy ja mutkaputki. Lopun mutkaputkeen piti ohjata ns. kauemmaiseen päähän eli vaarana oli että koira luikkaa lähempään putken päähän. Meillä meni rata oikein hyvin ja meikä jopa kerkesi ohjaamaankin. Lopun putkikin meni oikein :) Mutta tuota odottamista saahaan varmasti treenata monia kertoja, kun agi on vain niin huippua Jymyn mielestä.
Samalla kun treenasin Taigan kanssa pihalla agia niin otin ohjaustreeniä myös Jymyn kanssa ja siinä odotutin sitä monta kertaa ja olihan se pienen koiran mielestä rankkaa ja tyhmää hommaa. Pitää vain pysyä tiukkana, eikä jatkaa rataa jos varastaa.
Taas meinasi olla toisilla koirilla hankaluuksia olla tervehtimättä toisia kun päästiin vapaaksi agipuoliskolla. Onneksi sain aina häädettyä koiran pois. Kärkkäästi Jymy on aina menossa tulijaa kohti, mutta onneksi ilman murinoita tai räyhäämistä. Vähän siitä aina kierrokset nousee, mutta äkkiä ne saa laskettua. Saas nähdä mennäänkö vikalle kerralle vai odotellaanko että hormoonit hiukan asettuu ja ehkä jaksetaan keskittyä olennaiseen. Muutenkin meillä on nyt tokossa vaihe että treenataan vain niitä asioita mitä jo osataan ja uuden oppiminen jätetään myöhemmälle. Kohtapa alkaa olla alo-luokan liikkeet opeteltuna. Niitä vain vahvistamaan ja hiukka parantelemaan. Vaikkakin luoksepäästävyyttä pitää harjoitella paljon eri ihmisten kanssa ennen, kuin voi edes haaveilla kokeisiin menoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)