Hormoonihirviön kurssipäivä

Viime lauantain treenit meni taas miten meni eli aikas masentavasti. Toki Jymy teki hommia mutta toisten koirien hajut ovat alkaneet viedä pienen miehenalun nenän lattiaan ja seiniin. Muutenkaan asiaa ei yhtään helpota Taigan juoksut ja tärppipäivät. Muutenkin olen huomannut muutosta levottomampaan olemukseen ja lisääntyneempään piippailuun.

Ennen kurssin alkua käytiin pikku lenkki ja jokainen pissaläntti piti tutkia tarkoin sekä tietty ite merkkailla vähän joka paikkaan. Sitten mentiin sisälle jossa ei sillä hetkellä ollut muita mutta treenaamassa olevat koirat näkyivät Jymylle ja herra piippasi minkä kerkesi. Itellä on vähän neuvoton olo että miten tuossa asiassa pitäis toimia. Olla huomioimatta vai kieltää. Voi tietenkin olla, että koko tilanne on vain niin stressaava Jymylle ettei voi olla nokka kiinni. Tosin ekoilla kerroilla piippausta ei ole kuulunut noin paljon. Se on lisääntynyt kerta kerralta.

No, sitten olikin meidän vuoro mennä halliin ja piippaus jatkui sielläkin eikä oikein jaksettu keskittyä tekemiseen. Paikkamakuu harjoituksessakin nokka meni lattiaan ja nousi seisomaan. Olin ihan että mitä ihmettä kun muuten harjoitukset on menneet tosi hyvin. En edes ollut kaukana. Positiivista tosin oli se että oli paikkamakuunajan hiljaa. Myös luoksepäästävyyttä otettiin eikä siinäkään olis maltettu pysyä pylly maassa. Sitten otetti pysäytyksiä putken kautta ja ne meni sitten ihan kivasti. Sekä otettiin seuraamista ja liikkeestä jääviä. Seuruutettiin myös ennen putkea ja siitä putkeen vapautus ja taas putken jälkeen pikkupätkä seuraamista joka oli oikein lennokasta.

Agipuolisko oli taas täysfiasko kun herra ei muka tiennyt mitä istu tarkoittaa. Oli niin hinku putkeen ettei millään olis malltanut odottaa lupaa. Siinäpäs meni tovi jos toinenkin ennen kuin päästiin tekemään rataa ja voi sitä äänen määrää mitä koirasta lähti kun pääsi lopulta tekemään rataa. Ratana meillä oli suoraputki, mutkaputki, hyppy ja mutkaputki. Lopun mutkaputkeen piti ohjata ns. kauemmaiseen päähän eli vaarana oli että koira luikkaa lähempään putken päähän. Meillä meni rata oikein hyvin ja meikä jopa kerkesi ohjaamaankin. Lopun putkikin meni oikein :) Mutta tuota odottamista saahaan varmasti treenata monia kertoja, kun agi on vain niin huippua Jymyn mielestä.

Samalla kun treenasin Taigan kanssa pihalla agia niin otin ohjaustreeniä myös Jymyn kanssa ja siinä odotutin sitä monta kertaa ja olihan se pienen koiran mielestä rankkaa ja tyhmää hommaa. Pitää vain pysyä tiukkana, eikä jatkaa rataa jos varastaa.

Taas meinasi olla toisilla koirilla hankaluuksia olla tervehtimättä toisia kun päästiin vapaaksi agipuoliskolla. Onneksi sain aina häädettyä koiran pois. Kärkkäästi Jymy on aina menossa tulijaa kohti, mutta onneksi ilman murinoita tai räyhäämistä. Vähän siitä aina kierrokset nousee, mutta äkkiä ne saa laskettua. Saas nähdä mennäänkö vikalle kerralle vai odotellaanko että hormoonit hiukan asettuu ja ehkä jaksetaan keskittyä olennaiseen. Muutenkin meillä on nyt tokossa vaihe että treenataan vain niitä asioita mitä jo osataan ja uuden oppiminen jätetään myöhemmälle. Kohtapa alkaa olla alo-luokan liikkeet opeteltuna. Niitä vain vahvistamaan ja hiukka parantelemaan. Vaikkakin luoksepäästävyyttä pitää harjoitella paljon eri ihmisten kanssa ennen, kuin voi edes haaveilla kokeisiin menoa.