Voi, että meillä oli eilen hauskaa käydä aksaamassa pitkästä aikaa. Yllätykseksi minua ei edes pahemmin jännittänyt, joka on aika uutta kun kyseessä olen minä. Meiltä oli ekassa ryhmässä minun lisäksi kaksi muuta koirakkoa ja aiheena meillä oli 11 esteen radanpätkä. Taitaa olla pisin pätkä mitä Taigan kanssa ollaan koskaan tehty. Radalla oli onneksi vain sellaisia esteitä jotka varmana osataan. Voi kun jaksais piirtää radan ja laittaa näytille, niin se paljon helpompaa kuin yrittää selostaa jotain epämääräistä. Halli oli muuten Muhoksella oleva häntä ja panta-halli, joka oli tosi hieno. Varsinkin alusta oli miellyttävä kävellä ja varmaan koiralle myös mukava hyppiä. Koiraparkki oli myös kätevä kun sai koiran jätettyä sinne odottamaan.
Ekaksi oli tietenkin rataantutustuminen ja siinä saikin sitten pähkäillä ohjauskuvioita. Paljon siellä kyllä oppi omasta ohjaamisesta. Aikas paljon oli pielessä ;) Aluksi mentiin niin kuin ite oltiin suunniteltu ja sitten Anna antoi vinkkejä miten voisi toimia toisin. Minä kun tohotin täysiä rataa läpi niin omalla toiminnalla puskin koiraa pois minun alta ohi esteiden. Tietyissä tilanteissa kun kannattaa vähän hiljentää, jotta koiralla on tilaa hypätä. Saatiin neuvoksi harjoitella irtoamista kun Taigalla tahtoi aina vauhti hiljetä putkiin mentäessä, varsinkin silloin kun lähetin sen kauempaa.
Harjoiteltiin myös radalla kahden esteen väliin takaaleikkausta, joka ei meinannut millään onnistua. Joko katsoin koiraa ja se lähti alta pois väärään suuntaan tai sitten väärä käsi sojotti kohti taivasta. Saa siinä omille aivoille töitä, kun pitää miettiä ettei anna koiralle vääriä signaaleja etenemissuunnasta. Tehtii rata kahdessa pätkässä ja eka pätkä meni meillä ihan hyvin, mutta sitten loppupätkällä jouduttiin töhräämään tuon takaaleikkauksen kanssa. Jonka jälkeen tuumattiin että meille parhaiten sopi persjättö siihen kohtaan niin sain Taigaan lisää vauhtia putkesta tultaessa.
Kaikkein tyytyväisin olen siihen, että tällä kertaa sain palkattua Taigan lelulla. Se oli hyvinkin kiinnostunut leikkimään sillä, eikä sivusta seuranneet ihmiset kiinnostaneet neitiä ollenkaan. Ekalla harjoitukerralla hieman ajatus karkaili ja piti käydä tutkimassa isot peilit ja vähän nuuskuttaa lattiaa. Muuten oli kyllä hyvin kuulolla eikä lähtenyt harhailemaan, kun pohdittiin kuvioita uusiksi. Taigan kanssa on vain niin helppoa mennä minne vaan, kun se on niin koira-/ihmissosiaalinen. Taidettiin myös olla osalle nähtävyys, kun moni oli miettinyt etukäteen että, mitenhän porokoiraa saa motivoitua tekemään mitään. Eikä monikaan ollut nähnyt porokoiraa harrastamassa mitään. Saatiin vietyä taas rotutietoutta eteenpäin, että kyllä näistäkin on harrastuskoiriksi :)
Harmi vaan kun en hoksannut pyytää ketään kuvaamaan meidän koko rataa, joka meni oikein mallikkaasti siihen jumikohtaan saakka, jossa sitten unohdin hetkellisesti mitä piti tehdä. Olinpas myös lentää nokalleen, mutta onneksi selvittiin maaliin ilman haavereita. Tuli niin hirmunen agikuume, ettei millään jaksais oottaa että lumet sulais kentältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti