Ei taida tulla pentuja tällä kertaa

Kyllä se vakavasti alkaa näyttää siltä, että Taiga on jäänyt tyhjäksi astutusreissulta. Massu ei ole kasvanut yhtään. Varmaan vaisun olon on tehnyt valeraskaus ja ilmeisesti reissu muutenkin oli aika rankka pienelle porolle. No, jospa seuraavalla kerralla onnistaisi paremmin.

Ilmoitin meidät huhtikuun lopulle hakuleirille, tietty pienellä varauksella jos maha nyt yhtäkkiä pullahtaisikin ulos. Ruoka on reissusta tulosta lähtien maistunut huonosti, pari päivää saattaa syödä hyvin ja sitten taas ruokaa vain vähän nirppaillaan. Leikkiminen ja treenaaminen kuiten maistuu ja lenkkeily, joten en usko että kyse olisi mistään sairastumisesta. Matolääkkeenkin annoin varuilta, jos siellä olisikin vaikka yksi pienokainen matkassa.

Jos, jotaim hyvää miettii asiassa, niin saadaan kesä treenailla ja korkata agilitykisat :) Ehkä tokokisoihinkin uskaltaudutaan jossain vaiheessa. Seuraavat juoksut tulevat heinä-elokuussa, mutta vielä ei ole ollut puhetta Riikan kanssa, että kokeillaanko silloin uudestaan. Loppuun vielä kuvia viikonlopulta, kun oltiin maalla.

Ollakko vaiko eikö olla?

Siinä siis päivän polttava kysymys :) Astutuksesta alkaa olla kohta 5 viikkoa, eikä Taigassa näy kovinkaan suuria muutoksia ainakaan ulkoisesti. Ehkä hiukan on tullut lisää tavaraa vatsanseudulle, muttei mitenkään merkittävästi. Karvat ovat nousseet vatsan kohdalta hiukan pystyyn, mutta en sitten tiedä onko ne aina olleet pystyssä :D No, ruoan syömisen takia ei ainakaan pitäisi paino nousta, kun ruokaa on mennyt astutusreissusta saakka aika vaihtelevasti. Muutaman päivän putkeen saattanut syödä hyvin ja sitten taas vain hiukan maisteltu ruokaa. Pari päivää on taas ruoka maistunut paremmin, muttei kuitenkaan mikään suursyöppö :) Ei ole sitä kyllä koskaan ollutkaan. Ruualla ei saa lihotettua vaikka kuinka yrittäisi saada paria kiloa lisää painoa.

Vatsanseutua olen myös hiukan tiiraillut ja katsonut näkyisikö tisseissä jotain muutosta ja ehkä ne on tulleet hiukan ulospäin ja muuttuneet hiukan erivärisiksi kuin normaali iho. Olisi pitänyt ottaa kuvia ja niitä olisi sitten helppo vertailla. Sunnuntaina otin kuitenkin vatsanympäryksen mitan ylös, joten sitä voi ainakin seurata tapahtuuko siinä muutosta. Lenkit sujuvat entiseen tapaan, mutta ehkä käytös vähän rauhallisempaa ja kun mitään ei tapahdu niin sitä vain olla möllötetään. Olisi ehkä sittenkin pitänyt käydä siellä ultrassa, jotta tietäisi miten uskaltaa liikuttaa/revitellä lelujen perässä. Ehkä vain kuvittelen muutokset, eikä siellä mahassa ole ketään. Toivoisin kuitenkin, että siellä olisi edes muutama pupsi. Taiga on aina ollut tosi timmissä kunnossa ja jos pentuja tulisi vain muutama, niin ei vatsankasvaminen varmasti näy kuin 3 viikkoa ennen mahdollista synnytystä. Varsinkin jos syöntipuoli jatkuu samanmoisena.

Tässä kuva tältä päivää:

26.3.-14

Voihan nenäpunkki

Niinpä, se taas meinaa pikkasen vastustaa, kun Taiga on jostain saanut nenäpunkin, vaikkei oikeen missään olla edes käytykään. Aivastelu alkoi viime viikon torstaina ja perjanataina kuvioon tuli myös ryystäminen(veti ilmaa nenänä kautta sisään). Eilen sitten saatiin lääke(stronghold). Ei mitenkään halpaa lääkettä ja olen lukenut ettei se välttämättä aina vaikuta. Pakkauksessa oli kolme pipettiä ja toinen annos annetaan kolmen viikon päästä. Eipä tullut kysyttyä kuinka kauan meidän pitää olla erossa muista koirista.

Onnneksi lääkettä voi antaa myös tiineille koirille, jos siellä masussa mahdollisesti olisi salamatkustajia :) Mitään viitteitä siitä ei ainakaan vielä ole ollut, kun ruokakin tahtoo maistua vaihtelevasti. Nyt olisi kohta neljä viikkoa astutuksesta ja eiköhän se reilun viikon päästä ala jo näkymään jos pentuja on tulossa. Toivotaan, että sieltä muutama pikku Taiga ja pikku Sisu saatais maailmaan.

Vähäsen ollaan myös mielenvirkistykseksi treenailtu tokoa ja viime viikon lauantaina käydystä tokokoulutuksesta(kuunteluoppilaana) jäi käteen hyödyllisiä neuvoja. Niitä pitäisi myös alkaa toteuttamaan ennen kuin kaikki unohtuu. Vihko ja kynä oli mukana, mutta jostain syystä mitään en vihkoon saanut rustattua. Isona osa alueena oli seuraaminen, mutta myös jääviä sekä tunnaria käsiteltiin. Tunnariin tuli hyvä neuvo laittaa kapulat kompostikehikon alle, ettei pääse nostelemaan vääriä kapuloita. Tätä pitää testata piakkoin!

Liikkeestä seisominen olisi hyvä opettaa hypähdyksen kautta, jolloin liikkeestä tulee terävä, mutta saattaa olla ettei Taigaa saa namin perässä hypähtämään. Tätäkin pitää testata ja muutenkin ottaa liikkeenopetus alusta eri käsky-sanalla. Se, kun tahtoo olla sellaista, että Taiga käpyttelee perässä vielä monta askelta käskyn jälkeen. Maahanmeno sujuu paremmin, mutta siinäkin saisi olla säpäkämpi maahanmeno.

Aika mielenkiintoista oli myös se, että kauko-käskyissä pitäisi olla eri käskyt seisomasta-istumaan sekä seisomasta-maahanmenoon. liike pitäisi opettaa niin, että takajalat pysyisi koko ajan samassa kohtaa. Taigalla avo-luokan kaukokäskyt menee liikkumatta yhtään eteenpäin, mutta kun kuvaan tulee myös seisominen liikkumista tapahtuu aika paljon eteenpäin.

Voisi myös olla aika hyvä opettaa Taigalle naksuttin sekä kosketusalusta. No, meillähän ei ole kuin aikaa harjoitella :) Muutenkin olisi mukava syventää hieman meidän suhdetta ja aloittaa temppukoulu :) Taivas on vain rajana mitä kaikkea voidaan harjoitella ja kesällä pitää myös treenata rallytokoa. Se, kun on tullut viralliseksi lajiksi tänä vuonna, niin ehkä päästään tänä vuonna siinä kisaamaan?

Nyt sun kivut ovat poissa...

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän 

Yht äkkiä huomaa, se päättyikin tähän. 

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton, 

ja kaipuu suuri ja sanaton. 

En vielä ois tahtonut luopua susta, 

jäi ääretön ikävä ja suru musta. 

Olit ihana, tärkeä, rakas, mutta 

                                                             nyt sun kivut ovat poissa.

                                                                   Lepää rauhassa <3

Tilannepäivitystä

Taigasata ei ainakaan vielä huomaa mitään merkkejä onnistuneesta astutuksesta. Ruoka on kuitenkin maistunut ihan kivasti, mitä nyt välillä pitää hieman nirsoilla. Pikkusen ollaan myös treenailtu tokoa ihan kotipihalla ja harvakseltaan treenaaminen sopii Taigalle, kun ei kerkeä kyllästymään. Kesällä tuli treenattua tiuhaan tahtiin ja se kyllä näkyi myös innossa. No, toivotaan että saadaan pentuja ja sitten kesällä kohotetaan kuntoa uimalla ja suolla rämpien. Jospa päästäis loppu kesästä joihinkin agikisoihin, edes niihin epävirallisiin. Jos kuntoutuminen kestää pitkään, niin lisenssin hankkiminen loppu vuodesta ei välttämättä kannata.

Ruutilla taas ei mene oikein hyvin :( Selvästi koira on kipeä, eikä autoon hyppääminen aina innosta. Eilen, kun mies yritin auttaa etutassuista, nostamalla tassut puskurille, alkoi kamala ulina. Eli kipeät ovat jalat, vaikka lääkettä saa joka päivä. Nyt täytyy pitää pakollinen tauko lääkkeistä ja se varmasti vaikuttaa huonontavasti koiran oloon. Sisällä Ruuti vain lepäilee tai syö luuta, tuntuu että elämän ilo on hävinnyt. Läähättäminen on myös lisääntynyt, sekä juominen. Ei välttämättä johdu kivuista, mutta jos johtuu niin ei todellakaan kiva! Ulkona Taigan kanssa juostessa kivut unohtuu hetkeksi, vaikka siitä tulee kipeämmäksi. Olen kuitenkin antanut niiden pihalla juosta vapaana pieniä hetkiä.

Olenkin tehnyt päätöksen, etten ryhdytä leikkaamaan, koska monista kivuttomista vuosista ei ole takeita. Ehkä pari vuotta menisi ja sitten kivut alkaisi taas tai sitten ei. Taitaa olla kuitenkin paras ratkaisu päästää toinen kivuista, kun ajatus siitä että kipuja kestäisi parhaimmillaan 10 vuotta puistattaa. Neljä kuukautta on lyhyt aika, mutta tuona aikana olen saanut tutustua ihana luonteiseen koiraan, joka pitää jokaisesta perheenjäsenestä huolta. Jos, suuntaa parempaan ei tapahdu muutamien päivien sisällä on aika hyvästellä ystävä. :( Aivan kamalaa, mutta en halua pitkittää toisen kärsimystä yhtään enempää. Koen, ettei ole koiran arvoista elämää lenkkeillä pelkästään hihnassa, ilman että pääsee leikkimään toisten koirien kanssa. Se, kun on ollut kaikista kivointa Ruutin mielestä.

Pahin painajainen...

Eilen käytiin Soppelan Esan luona ja diagnoosikin saatiin. Aluksi Esa väänteli molempia jalkoja ja käytiin ulkona hieman juoksuttamassa Ruutia, että näkyykö ontumista. Hieman nyökkäsi päätä oikean jalan kohdalla. Itse olen katsonut, että ontuu vasenta jalkaa, mutta ukko sanoi että oli viikonloppuna ontunut oikeaa. No, siitä sitten röntgen-kuviin ja päätin otattaa koko koirasta kuvat.

Siinä sitten odoteltiin raastavat 15min ja Esa pyysi meitä huoneeseen. Tosiaan diagnoosi oli löytynyt ja se kuului näin, osteokondroosi molemmissa olkanivelissä :( Vasemmalla puolella on myös epäily, että rusto on irronnut (ocd). Tämän voi varmasti todeta vain tähystyksellä, mutta kuva että oireet viittavat siihen. Tämä aiheuttaa tulehduksen nivelessä ja siitä seuraa ontuminen. Eli toinen olka on ilmeisesti menossa myös huononpaan suuntaa, joten liikuntaa täytyy hieman rajoittaa. Joka on tosi harmi kun kyseessä on kuitenkin aktiivinen ja nuori koira.

Kokonaan tätä ei voi korjata, koska uutta rustoa ei tule kasvamaan vioittuneen ruston tilalle. Tähystyksessä poistettaisiin irronnut/vioittunut rusto, jolloin tilalle pääsee kasvamaan sidekudosta paikaksi. Elimistö pyrkii myös itse hoitamaan sairautta, kun rusto hilseilee pikku hiljaa pois, sekä valkosolut syövät sitä. Leikkaus on kuitenkin älyttömän kallis ja vaikka vakuutus korvaisi osan on se iso summa kotiäitille. Harrastuskoiraa Ruutista ei saa, kun vaikka leikkaus tehtäisiin ei nivel ole sama kuin terve. Kauhutarinoita myös kuullut, että parin vuoden päästä leikkauksesta on jo syntynyt nivelrikkoa. Se taitaa olla väistämättä edessä, mutta missä vaiheessa siitä ei ole tietoa.

Sekin, että onko koira leikkauksen jälkeen oireeton, on vain toivossa ja olisi kamalaa jos kipulääkkeitä pitäisi syöttää koko ajan ja liikkumista rajoittaa rankasti. Tämä kaikki on vain arvailua eikä kukaan voi varmasti sanoa mikä on tulevaisuuden ennuste ilman leikkausta tai leikkauksen kanssa. Ilman leikkausta mennään nyt jonkinaikaa ja katsotaan miten kipulääkkeet ja liikunnan rajoitus, toisin sanoen toisten koirien kanssa riekkuminen pannassa.

Soppelaa lainaten tälläinen koira sopisi parhaiten seurakoiraksi maalle, jossa saa itse vapaana liikkua sen verran kuin haluaa. Miten olen taas tälläisessä karmaisevassa tilanteessa, jossa täytyy tehdä isoja päätöksiä :( Uskomattoman huono tuuri ei voi muuta sanoa. Elämä koirien kanssa on yllätyksellistä, eikä koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.

Nyt odotellaan kummankin koiran osalta

Taiga saapui maanantaina astutusreissulta ja alkaa monia viikkojen odotus ennen kuin tietää onko reissu tuottanut varmasti tulosta. Rankka reissu ilmeisesti oli, kun meni melkein viikko toipua :) Onneksi Taiga on jo ihan oma höpsö itsensä ja ruokakin on alkanut taas maistua. Saas nähdä tuleeko taas syömätön jakso, jos pahoinvointia tulee haitoiksi asti. Nyt vain sormet ja varpaat ylös, että saadaan niitä pieniä tuhisijoita huhtikuun lopulle. Tänään käytiin sitten Taigan kanssa treenaamassa kaksistaan ja olihan meillä mukavaa. Otettiin hieman seuraamista, luoksareita ja muutama ison kapulan vauhtinouto. Oli mukavan innokas, kun lähti hakemaan kapulaa ja toi laukalla takaisin. Eiköhän se noutokin ala siitä maistua, kun ei nipoteta liikaa.

Ruutilla alkoi taas maanantaina etujalan ontuminen, eikä ota loppuakseen. Oli jo viikon verran hyvänä, että pystyi juoksemaan vapaana yksinään, ilman että jalka kipeytyi. Eka kerta Taigan kanssa yhdessä juoksua ja ulahdus ja ontuminen alkoi taas :( Tiistaina lähdetään sitten Ouluun Soppelan Esan luo, että saadaan selvyys tälle asialle. Jos kuvataa niin kuvaan todennäköisesti sitten koko koiran. Toivotaan ettei mahdollisista kuvista löydy mitään ja vika on ns. "helposti" hoidettavissa. Olen jo maalaillut piruja seinille pahimmista vaihtoehdoista, mutta pitää jaksaa odottaa eläinlääkärin lausuntoa eikä itse arvailla. Tietysti se mietityttää ja aivan kamalaa, kun ei voi irti pitää ettei telo itseään vielä pahemmin. Hihnalenkit ovat tulleet meille tutuiksi, kun ensin oli kennelyskä ja sitten meni jalka.

Ruutin kanssa saatiin eilen harjoitella koiraohituksia, kun yhdellä lenkillä tuli peräti viisi ohitusta. Ensimmäiset kaksi yritin namia, mutta haukkumista tuli. Sitten hoksasin että annanpa patukan sille suuhun, ja sen jälkeen tuli kolme ohitusta samalla suoralla ja kaikki meni ääneti. Koko koiran olemus muuttuis toisia koiria kohtaa, kun sai tehtäväksi kantaa omaa leluaan. Ei ollut enää höntöilyä toisia koiria kohti, vaan nopeasti ohitse ja sillä selvä. Olenkin ihan ällikällä löyty miten voikin olla noin suuri ero, ihan kuin yö ja päivä. Yksi koira alkoi räkyttää meillä, niin silloin huomasi Ruutista että otti painetta, kun alkoi lelun mässyttäminen. Hieman karvat myös nousivat, mutta kielsin ja laskin ne kädellä alas. Toivottavasti tuosta lelusta saisi avun noihin, että voin olla itse taas rento ohituksissa. Taiga ei juurikaan välitä muista, tai saattaa katsoa alkuu hyvin kiinnostuneena, muttei yritä koskaan kenenkään luokse ellei ole tuttu :) Olikin puhetta, että käydään treenaamassa ihan vain ohituksia, jotta saatais sitä varmuutta ja jonkin käsky sanan siihen opetettua.