Eilen käytiin Soppelan Esan luona ja diagnoosikin saatiin. Aluksi Esa väänteli molempia jalkoja ja käytiin ulkona hieman juoksuttamassa Ruutia, että näkyykö ontumista. Hieman nyökkäsi päätä oikean jalan kohdalla. Itse olen katsonut, että ontuu vasenta jalkaa, mutta ukko sanoi että oli viikonloppuna ontunut oikeaa. No, siitä sitten röntgen-kuviin ja päätin otattaa koko koirasta kuvat.
Siinä sitten odoteltiin raastavat 15min ja Esa pyysi meitä huoneeseen. Tosiaan diagnoosi oli löytynyt ja se kuului näin, osteokondroosi molemmissa olkanivelissä :( Vasemmalla puolella on myös epäily, että rusto on irronnut (ocd). Tämän voi varmasti todeta vain tähystyksellä, mutta kuva että oireet viittavat siihen. Tämä aiheuttaa tulehduksen nivelessä ja siitä seuraa ontuminen. Eli toinen olka on ilmeisesti menossa myös huononpaan suuntaa, joten liikuntaa täytyy hieman rajoittaa. Joka on tosi harmi kun kyseessä on kuitenkin aktiivinen ja nuori koira.
Kokonaan tätä ei voi korjata, koska uutta rustoa ei tule kasvamaan vioittuneen ruston tilalle. Tähystyksessä poistettaisiin irronnut/vioittunut rusto, jolloin tilalle pääsee kasvamaan sidekudosta paikaksi. Elimistö pyrkii myös itse hoitamaan sairautta, kun rusto hilseilee pikku hiljaa pois, sekä valkosolut syövät sitä. Leikkaus on kuitenkin älyttömän kallis ja vaikka vakuutus korvaisi osan on se iso summa kotiäitille. Harrastuskoiraa Ruutista ei saa, kun vaikka leikkaus tehtäisiin ei nivel ole sama kuin terve. Kauhutarinoita myös kuullut, että parin vuoden päästä leikkauksesta on jo syntynyt nivelrikkoa. Se taitaa olla väistämättä edessä, mutta missä vaiheessa siitä ei ole tietoa.
Sekin, että onko koira leikkauksen jälkeen oireeton, on vain toivossa ja olisi kamalaa jos kipulääkkeitä pitäisi syöttää koko ajan ja liikkumista rajoittaa rankasti. Tämä kaikki on vain arvailua eikä kukaan voi varmasti sanoa mikä on tulevaisuuden ennuste ilman leikkausta tai leikkauksen kanssa. Ilman leikkausta mennään nyt jonkinaikaa ja katsotaan miten kipulääkkeet ja liikunnan rajoitus, toisin sanoen toisten koirien kanssa riekkuminen pannassa.
Soppelaa lainaten tälläinen koira sopisi parhaiten seurakoiraksi maalle, jossa saa itse vapaana liikkua sen verran kuin haluaa. Miten olen taas tälläisessä karmaisevassa tilanteessa, jossa täytyy tehdä isoja päätöksiä :( Uskomattoman huono tuuri ei voi muuta sanoa. Elämä koirien kanssa on yllätyksellistä, eikä koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti