Taiga saapui maanantaina astutusreissulta ja alkaa monia viikkojen odotus ennen kuin tietää onko reissu tuottanut varmasti tulosta. Rankka reissu ilmeisesti oli, kun meni melkein viikko toipua :) Onneksi Taiga on jo ihan oma höpsö itsensä ja ruokakin on alkanut taas maistua. Saas nähdä tuleeko taas syömätön jakso, jos pahoinvointia tulee haitoiksi asti. Nyt vain sormet ja varpaat ylös, että saadaan niitä pieniä tuhisijoita huhtikuun lopulle. Tänään käytiin sitten Taigan kanssa treenaamassa kaksistaan ja olihan meillä mukavaa. Otettiin hieman seuraamista, luoksareita ja muutama ison kapulan vauhtinouto. Oli mukavan innokas, kun lähti hakemaan kapulaa ja toi laukalla takaisin. Eiköhän se noutokin ala siitä maistua, kun ei nipoteta liikaa.
Ruutilla alkoi taas maanantaina etujalan ontuminen, eikä ota loppuakseen. Oli jo viikon verran hyvänä, että pystyi juoksemaan vapaana yksinään, ilman että jalka kipeytyi. Eka kerta Taigan kanssa yhdessä juoksua ja ulahdus ja ontuminen alkoi taas :( Tiistaina lähdetään sitten Ouluun Soppelan Esan luo, että saadaan selvyys tälle asialle. Jos kuvataa niin kuvaan todennäköisesti sitten koko koiran. Toivotaan ettei mahdollisista kuvista löydy mitään ja vika on ns. "helposti" hoidettavissa. Olen jo maalaillut piruja seinille pahimmista vaihtoehdoista, mutta pitää jaksaa odottaa eläinlääkärin lausuntoa eikä itse arvailla. Tietysti se mietityttää ja aivan kamalaa, kun ei voi irti pitää ettei telo itseään vielä pahemmin. Hihnalenkit ovat tulleet meille tutuiksi, kun ensin oli kennelyskä ja sitten meni jalka.
Ruutin kanssa saatiin eilen harjoitella koiraohituksia, kun yhdellä lenkillä tuli peräti viisi ohitusta. Ensimmäiset kaksi yritin namia, mutta haukkumista tuli. Sitten hoksasin että annanpa patukan sille suuhun, ja sen jälkeen tuli kolme ohitusta samalla suoralla ja kaikki meni ääneti. Koko koiran olemus muuttuis toisia koiria kohtaa, kun sai tehtäväksi kantaa omaa leluaan. Ei ollut enää höntöilyä toisia koiria kohti, vaan nopeasti ohitse ja sillä selvä. Olenkin ihan ällikällä löyty miten voikin olla noin suuri ero, ihan kuin yö ja päivä. Yksi koira alkoi räkyttää meillä, niin silloin huomasi Ruutista että otti painetta, kun alkoi lelun mässyttäminen. Hieman karvat myös nousivat, mutta kielsin ja laskin ne kädellä alas. Toivottavasti tuosta lelusta saisi avun noihin, että voin olla itse taas rento ohituksissa. Taiga ei juurikaan välitä muista, tai saattaa katsoa alkuu hyvin kiinnostuneena, muttei yritä koskaan kenenkään luokse ellei ole tuttu :) Olikin puhetta, että käydään treenaamassa ihan vain ohituksia, jotta saatais sitä varmuutta ja jonkin käsky sanan siihen opetettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti