Pitkä oli matka ja siitä suuri kiitos kuuluu Mirkalle, joka otti pojan koeajalle ja erinäisten sattumien takia ei voinutkaan Jymylle loppuelämän kotia antaa. Mutta hän ei luovuttanut vaan näki Jymyssä potenttiaalia paimennukseen ja vei pojan muutaman kerran paimeneen. Toisella kertaa juurikin tälle kyseiselle tilalle mille Jymy on nyt mennyt oppiin. Jään suureen kiitollisuudenvelkaan ja toivon, että joskus jossain voin tehdä Mirkan hyväksi jotain. Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä tunnetta, kuinka helpottunut olo minulla on, että Jymy pääsi paikkaan, jossa saa toteuttaa vaistojaan.
Jymy on ollut isossa koiralaumassa tämän viikon ja tosi hyvin on sujustanut, vaikka laumassa on uroksiakin. Pihalla on ystävällinen vieraille ihmisille ja koirille. Sisällä, vieraan tullessa hieman pöhisee. Hienosti Mirka on saanut poikaa vietyä eteenpäin.
Toivottavasti saan vielä kuulla Jymystä kuulumisia ja niitä tänne sitten rustailla. Kiitos, myös Marikalle, joka näki Jymyssä piilevän, hiomattoman timantin :)
torstai 1. elokuuta 2013
torstai 25. heinäkuuta 2013
keskiviikko 24. heinäkuuta 2013
BH-kokeeseen treenaamista
Ollaanhan me jo aika pitkään opeteltu noita seuraamiskaavioita ja nyt ollaan myös aikas paljon käyty kylillä kävelemässä. Joskus Taigalla olisi mielenkiintoa mennä moikkaamaan ihmisiä ja varsinkin nyt juoksussa olis niin ihana päästä kaikkien koirien luokse. Alkaa oikeen piippaamaan, kun vieras koira on lähettyvillä.
Tämän vuoksi Bh-koe ei varmasti menisi meiltä läpi Taigan ollessa juoksussa. Sen verran intoilee koirista ja yrittää kiskoa niitä kohti. Nyt kun ollaan kohta kaupunkiasukkaita niin täytyy Taiksunkin opetella, ettei juoksuissakaan saa koheltaa miten sattuu. Hihnalenkit ovat olleet meille aika vieraita viimeisen kahden vuoden aikana, kun asustellaan maalla ja koira on melkein aina irti. Ihan kivasti se kulkeminen kuitenkin sujustaa, vaikka välillä haluttais mennä hieman nopeampaan tahtiin kuin taluttaja.
Otimpas tänään myös videota meidän touhuamisista, jotta nään mitä teen väärin ja mitä pitää vielä harjoitella. Huomasin pätkistä tiettyjä vartaloapuja, joita annan koiralle tietyissä tilanteissa. Varsinkin Bh:n istu-maahan-luoksari kaaviossa tulee vartaloapua istumiseen jättämisessä. Muutenkin sivulletulossa teen tietyn liikkeen, jotta saan koiran oikeaan paikkaan. Onneksi on vielä aikaa treenata ja toivottavasti saan treenikamuja myös häiriöksi paikkamakuu treeniin. Selin koiraanpäin olemista paikkiksessa ollaan treenattu pari kertaa, mutta aikaa täytyy vielä huimasti kasvattaa. Sitten kun menee 10 minsaa helposti niin voi olla aika turvallisin mielin, BH:ta ajetellen.
Luoksetulossa Taiga tulee suoraan sivulle, mutta eteentuloharjoitukset ovat jo melko hyvällä mallilla, katsotaan saadaanko liike syyskuuhun mennessä kuntoon.
Sitten niitä videoita (pahoittelut aivan surkeasti laadusta):
Bh-kokeen seuraamiskaavaa (ei ole ihan oppikirjoista):
http://www.youtube.com/watch?v=ZClnF26GVKE
istu-maahan-luoksetulo:
http://www.youtube.com/watch?v=4dr3tknOjxg
Tämän vuoksi Bh-koe ei varmasti menisi meiltä läpi Taigan ollessa juoksussa. Sen verran intoilee koirista ja yrittää kiskoa niitä kohti. Nyt kun ollaan kohta kaupunkiasukkaita niin täytyy Taiksunkin opetella, ettei juoksuissakaan saa koheltaa miten sattuu. Hihnalenkit ovat olleet meille aika vieraita viimeisen kahden vuoden aikana, kun asustellaan maalla ja koira on melkein aina irti. Ihan kivasti se kulkeminen kuitenkin sujustaa, vaikka välillä haluttais mennä hieman nopeampaan tahtiin kuin taluttaja.
Otimpas tänään myös videota meidän touhuamisista, jotta nään mitä teen väärin ja mitä pitää vielä harjoitella. Huomasin pätkistä tiettyjä vartaloapuja, joita annan koiralle tietyissä tilanteissa. Varsinkin Bh:n istu-maahan-luoksari kaaviossa tulee vartaloapua istumiseen jättämisessä. Muutenkin sivulletulossa teen tietyn liikkeen, jotta saan koiran oikeaan paikkaan. Onneksi on vielä aikaa treenata ja toivottavasti saan treenikamuja myös häiriöksi paikkamakuu treeniin. Selin koiraanpäin olemista paikkiksessa ollaan treenattu pari kertaa, mutta aikaa täytyy vielä huimasti kasvattaa. Sitten kun menee 10 minsaa helposti niin voi olla aika turvallisin mielin, BH:ta ajetellen.
Luoksetulossa Taiga tulee suoraan sivulle, mutta eteentuloharjoitukset ovat jo melko hyvällä mallilla, katsotaan saadaanko liike syyskuuhun mennessä kuntoon.
Sitten niitä videoita (pahoittelut aivan surkeasti laadusta):
Bh-kokeen seuraamiskaavaa (ei ole ihan oppikirjoista):
http://www.youtube.com/watch?v=ZClnF26GVKE
istu-maahan-luoksetulo:
http://www.youtube.com/watch?v=4dr3tknOjxg
torstai 18. heinäkuuta 2013
tiistai 16. heinäkuuta 2013
Tuohua on piisannu
Nyt ollaan alettu ihan tohinalla harkkaamaan kaikenlaista. Viime viikolla käytiin Rally-tokon yhteisharkoissa ja sunnuntaina oli taas pitkästä aikaa agikurssia. Vaikka sunnuntaina alkoikin juoksut, päätettiin kuitenkin mennä kurssille, kun harkattiin aina viimeisenä ja pidettiin Keroon hyvä välimatka kentän ulkopuolella :)
Ihan hyvin tyttö oli kuulolla ja tiitteränä omalla vuorollaan, Rallyssä hiukan torstaina Taigan mieltä kaihersi edelliskerralla olleet yleisurheilukisat ja ampuminen. Tämän huomasi herkistymisellä myös pienemmille pamausäänille, mutta onneksi palautui tosi nopeasti kun otin pallon esille. Yhdisti jotenkin äänen tuohon yhteen liikkeeseen ja siinä oli sitten loppupuolella samaa tehtäessä pienoisia vaikeuksia. Pehmeäluonteinen koira, Taiga ainakin omasta mielestä on, joka näkyy, pitkään ikävien asioiden muistamisena.
Sunnuntain agivuorolla tuosta arkailusta ei ollut tietoakaan ja muutamia kolahdus ääniäkin kuului, muttei koira niihin reagoinut millään tavalla. Myöhästyttiin hiukan vuoron alusta ja toiset olivat jo harjoitellut rataa. Siinä sitten katselin toisten suorituksia ja pähkäilin omaa ohjauskuviota. Ihan kivasti meni ja Taigalla riitti vauhtia. Sanni totesi Taigasta,että se sellanen poro-kelpie :) Ei ehkä vauhdinpuolesta, mutta ulkonäöllisesti. Taiksuhan on sellanen "pitkäjalkainen" sutjakka porkkis.
Mentiin myös pitkästä aikaa pussia, eikä Taiga epäröinyt yhtään sukeltaa sisään. Vähän huono toi meidän seuran pussi on kun moni koira on jäänyt sinne jumiin. Onneksi ei tiettävästi ole kellekkään tullut siitä mitään traumoja. Otettiin myös keinua, joka Taigaa on alusta asti hiukan jänskättänyt ja aloitettiinkin harjoittelu ihan sillä, että Taiga tassulla painaa keinun alas ja aiheuttaa äänen. Toimi oikein hyvin eikä T arkaillut kuin ekalla kerralla kolahdusta ja siinä sitten aika äkkiä nostettiinkin korkeutta ja hyvin uskalsi painaa keinun alas. Muutaman kerran ilman huokuttelua nousi keinulle aiheuttamaan äänen. Tuota pitää treeniä paljon, jotta saa keinusta nopean ja koiruus oppii että kun aiheuttaa paukahduksen saa palkan.
Radanpätkä oli tosi kiva ja siinä riitti haastetta. Yhdessä kohtaa saatiinkin hinkuttaa jonkin aikaa, että se meni niin kuin oli tarkoitus. Vähän jäärääkin tuo Taiga oli kun selvästä ohjauksesta huolimatta päätti mennä putkeen väärästä päästä. Ehkä nuo juoksut jonkin verran sekoittaa päätä :D
Nyt kun ollaan täällä keksustan liepeillä ja lähellä on hyviä koulun hiukkakenttiä ollaan käyty siellä treenaamassa BH-kaaviota ja muutenkin tokoilemassa. Hyvin Taigaa pystyy piettämään irti ja treenaaminen on kivaa kun voi luottaa koiraan. Vähän toki nyt pitää ollaa hereillä, kun nuo ihanat toisten koirien tuoksut vievät joskus mieltä ja kuulo väliaikaisesti heikkenee. Nurmikentälle meidän pitäisi ehdottomasti päästä harkkaamaan, kun siellä se nokka tahtoo mennä aina maahan. Syyskuun Rovaniemen Bh-kokeeseen on nyt varattu paikka ja kauhulla vain voin miettiä sitä päivää. Kentästä ei ole mitään tietoa, onko nurmi vai hiekka, mutta treenaamista eri kentillä on harjoiteltava lisää, sekä sitä paikkamakuuta! Toivotaan, ettei jännitys pilaa meidän päivää. Pitäis saada jostakin itelle sellasia jännityksenestopillereitä, jotka veisi pahimman olotilan pois ;)
Seuraava koe on todennäköisesti sitten 5.10, tokokoe Oulussa tai jos ei läpäistä Rovaniemen bh-koetta niin yritetään sitten mukaan 5.10, kiimingissä järjestettävään bh-kokeeseen.
Tänään varasin kentän agia silmällä pitäen ja erityisesti kontaktiharjoittelua sekä keppitreeniä harjoitellakseni. Aamu vaikutti sateiselta, eikä siis liian kuumalta, mutta muutama tunti ennen vuoroa alkoi aurinko porottaa tosi kuumasti ja oli aika tukala ilma koiralle. Eipä siis treenattukaan kuin reilu puoli tuntia ja lopuksi otettiin hiukkasen tokoakin. Aloitin suosiolla puomin alastulokontaktin harjoittelemisen ihan nollasta, kun ei me sitä montaa kertaa olla treenattukaan. Hiukan Taiga alkoi hahmottaa mitä siltä vaaditaan, mutta heti kun mentiin koko puomi tahtoi pysähtyminen liukua pitkäksi. Lisää loppupään treeniä siis. Pysäytys-käskyksi otin pinta-sanan ja vapautukseen ihan vapaa-käsky.
Keppitreenissä olin jo valmistautunut katastrofiin, kun ollaan treenattu oikeastaan vain niillä periksi antavilla aurauskepeillä. Eka kerta oli hiukan töksähtelevä, mutta koko ajan suoritukset parani ja Taiga meni kepit "tasajalka"-tyylillä eli etutassut meni maahan yhtäaikaa puolenvaihdoissa. Vähän sekavasti taas selvitetty :) Toiseltapuolelta ohjaaminen tökkii edelleen ja jos menen liian lähelle koiraa niin pomppaa toiseksi vikasta välistä pois. Jos pysyttelen taaempana, menee kaikki. Ei voi vain ymmärtää miksi näin tapahtuu? Toiselta puolelta ohjatessa saan mennä samaa tahtia kuin koira. Hyppy-radalle tuon kanssa voisi kohta varmasti mennä, mutta taidan hankkia lisenssin vasta ensi vuodeksi. Parit mölliagit vielä tälle kesälle niin avot. Pitää vain treenata nyt ahkerasti loppu kesä ja sitten alkuvuodesta, kisoihin ettei pääse taidot ruostumaan.
Ihan hyvin tyttö oli kuulolla ja tiitteränä omalla vuorollaan, Rallyssä hiukan torstaina Taigan mieltä kaihersi edelliskerralla olleet yleisurheilukisat ja ampuminen. Tämän huomasi herkistymisellä myös pienemmille pamausäänille, mutta onneksi palautui tosi nopeasti kun otin pallon esille. Yhdisti jotenkin äänen tuohon yhteen liikkeeseen ja siinä oli sitten loppupuolella samaa tehtäessä pienoisia vaikeuksia. Pehmeäluonteinen koira, Taiga ainakin omasta mielestä on, joka näkyy, pitkään ikävien asioiden muistamisena.
Sunnuntain agivuorolla tuosta arkailusta ei ollut tietoakaan ja muutamia kolahdus ääniäkin kuului, muttei koira niihin reagoinut millään tavalla. Myöhästyttiin hiukan vuoron alusta ja toiset olivat jo harjoitellut rataa. Siinä sitten katselin toisten suorituksia ja pähkäilin omaa ohjauskuviota. Ihan kivasti meni ja Taigalla riitti vauhtia. Sanni totesi Taigasta,että se sellanen poro-kelpie :) Ei ehkä vauhdinpuolesta, mutta ulkonäöllisesti. Taiksuhan on sellanen "pitkäjalkainen" sutjakka porkkis.
Mentiin myös pitkästä aikaa pussia, eikä Taiga epäröinyt yhtään sukeltaa sisään. Vähän huono toi meidän seuran pussi on kun moni koira on jäänyt sinne jumiin. Onneksi ei tiettävästi ole kellekkään tullut siitä mitään traumoja. Otettiin myös keinua, joka Taigaa on alusta asti hiukan jänskättänyt ja aloitettiinkin harjoittelu ihan sillä, että Taiga tassulla painaa keinun alas ja aiheuttaa äänen. Toimi oikein hyvin eikä T arkaillut kuin ekalla kerralla kolahdusta ja siinä sitten aika äkkiä nostettiinkin korkeutta ja hyvin uskalsi painaa keinun alas. Muutaman kerran ilman huokuttelua nousi keinulle aiheuttamaan äänen. Tuota pitää treeniä paljon, jotta saa keinusta nopean ja koiruus oppii että kun aiheuttaa paukahduksen saa palkan.
Radanpätkä oli tosi kiva ja siinä riitti haastetta. Yhdessä kohtaa saatiinkin hinkuttaa jonkin aikaa, että se meni niin kuin oli tarkoitus. Vähän jäärääkin tuo Taiga oli kun selvästä ohjauksesta huolimatta päätti mennä putkeen väärästä päästä. Ehkä nuo juoksut jonkin verran sekoittaa päätä :D
Nyt kun ollaan täällä keksustan liepeillä ja lähellä on hyviä koulun hiukkakenttiä ollaan käyty siellä treenaamassa BH-kaaviota ja muutenkin tokoilemassa. Hyvin Taigaa pystyy piettämään irti ja treenaaminen on kivaa kun voi luottaa koiraan. Vähän toki nyt pitää ollaa hereillä, kun nuo ihanat toisten koirien tuoksut vievät joskus mieltä ja kuulo väliaikaisesti heikkenee. Nurmikentälle meidän pitäisi ehdottomasti päästä harkkaamaan, kun siellä se nokka tahtoo mennä aina maahan. Syyskuun Rovaniemen Bh-kokeeseen on nyt varattu paikka ja kauhulla vain voin miettiä sitä päivää. Kentästä ei ole mitään tietoa, onko nurmi vai hiekka, mutta treenaamista eri kentillä on harjoiteltava lisää, sekä sitä paikkamakuuta! Toivotaan, ettei jännitys pilaa meidän päivää. Pitäis saada jostakin itelle sellasia jännityksenestopillereitä, jotka veisi pahimman olotilan pois ;)
Seuraava koe on todennäköisesti sitten 5.10, tokokoe Oulussa tai jos ei läpäistä Rovaniemen bh-koetta niin yritetään sitten mukaan 5.10, kiimingissä järjestettävään bh-kokeeseen.
Tänään varasin kentän agia silmällä pitäen ja erityisesti kontaktiharjoittelua sekä keppitreeniä harjoitellakseni. Aamu vaikutti sateiselta, eikä siis liian kuumalta, mutta muutama tunti ennen vuoroa alkoi aurinko porottaa tosi kuumasti ja oli aika tukala ilma koiralle. Eipä siis treenattukaan kuin reilu puoli tuntia ja lopuksi otettiin hiukkasen tokoakin. Aloitin suosiolla puomin alastulokontaktin harjoittelemisen ihan nollasta, kun ei me sitä montaa kertaa olla treenattukaan. Hiukan Taiga alkoi hahmottaa mitä siltä vaaditaan, mutta heti kun mentiin koko puomi tahtoi pysähtyminen liukua pitkäksi. Lisää loppupään treeniä siis. Pysäytys-käskyksi otin pinta-sanan ja vapautukseen ihan vapaa-käsky.
Keppitreenissä olin jo valmistautunut katastrofiin, kun ollaan treenattu oikeastaan vain niillä periksi antavilla aurauskepeillä. Eka kerta oli hiukan töksähtelevä, mutta koko ajan suoritukset parani ja Taiga meni kepit "tasajalka"-tyylillä eli etutassut meni maahan yhtäaikaa puolenvaihdoissa. Vähän sekavasti taas selvitetty :) Toiseltapuolelta ohjaaminen tökkii edelleen ja jos menen liian lähelle koiraa niin pomppaa toiseksi vikasta välistä pois. Jos pysyttelen taaempana, menee kaikki. Ei voi vain ymmärtää miksi näin tapahtuu? Toiselta puolelta ohjatessa saan mennä samaa tahtia kuin koira. Hyppy-radalle tuon kanssa voisi kohta varmasti mennä, mutta taidan hankkia lisenssin vasta ensi vuodeksi. Parit mölliagit vielä tälle kesälle niin avot. Pitää vain treenata nyt ahkerasti loppu kesä ja sitten alkuvuodesta, kisoihin ettei pääse taidot ruostumaan.
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Pientä päivittelyä :)
Näistä treeneistä on meidän viime viikot koostuneet. Rally on kyllä mukava laji niin omistajasta kuin koirastakin. Tosi innolla Taiga on treeneissä mukana ja itsellekin tulee siitä niin hyvä mieli. Mutta heti kun ajatteleekin kisoihin ilmoamista alkaa rintaa ahdistaa ja valmiiksi jännittää. Pitäisi vain ilmota ja mennä kokeisiin turhaa jännittämättä, kun koira kuitenkin osaa kaikki vaadittavat liikkeet.
Muutenkin meidän treenaaminen on muuttunut jotenkin vapautuneemmaksi ja meillä on kivaa yhdessä :) Sehän se pääasia on! Aina sitä ei vain tahdo muistaa ja silloin treenaaminen menee puunmakuiseksi. Nyt kun häät ovat ohite niin kerkeää enemmänkin harrastella, vaikkakin taloremppa on vielä kesken. Toivottavasti keretään vielä monta kertaa hakumetsään tälle kesälle ja jälkeäkin pitäisi päästä treenaamaan. Uusia valjaita ja liinaa on vasta kerran tälle kesälle päästy testaamaan.
Bh-koekalentereitakin olen selaillut ja muutamia ilmopäiviä laittanut ylös, josko uskaltautuisi Taigan sellaiseen ilmoittamaan. Näyttelyihin ei ole vielä asiaa, kun neiti on pienissä pikineissään :) Ainakin Oulussa järjestettävään erkkariin lokakuussa olisi tarkoitus neiti ilmoittaa ja ehkä mahdollisesti edellisenä päivänä järjestettävään tokokokeeseen.
Loppukesästä Taiga vielä silmäpeilataan, josta saadaan lopullista tietoa toisen silmän tilanteesta. Erkkarin yhteydessä tämän voisi tehdä, mutta jos ilmoitan T:n tokoon niin se olisi samalle päivälle varmaan liikaa. Samana päivänä olisi myös kiimingissä bh-koe. Miksi kaikkien juttujen pitääkin aina sattua samalle viikonlopulle? Rovaniemen bh-koe syyskuussa on varmasti se mihin yritän päästä mukaan, jos ylipäänsä ollaan menossa.
Jymystäkin sain kuulla mukavia uutisia ja uusi koti alkaa olla jo varma. Jotenkin on sellainen helpottunut olo kun monet asiat alkavat loksahdella paikoilleen ja stressia alkaa helpottaa. Vielä kun muutto saadaan alta pois niin sitten voi keskittyä ihan vain elämiseen :)
Yritän saada tällä viikolla uusia kuvia blogiin, viimeisestä kuvapäivityksestä kun on jo kulunut joku tovi.
Muutenkin meidän treenaaminen on muuttunut jotenkin vapautuneemmaksi ja meillä on kivaa yhdessä :) Sehän se pääasia on! Aina sitä ei vain tahdo muistaa ja silloin treenaaminen menee puunmakuiseksi. Nyt kun häät ovat ohite niin kerkeää enemmänkin harrastella, vaikkakin taloremppa on vielä kesken. Toivottavasti keretään vielä monta kertaa hakumetsään tälle kesälle ja jälkeäkin pitäisi päästä treenaamaan. Uusia valjaita ja liinaa on vasta kerran tälle kesälle päästy testaamaan.
Bh-koekalentereitakin olen selaillut ja muutamia ilmopäiviä laittanut ylös, josko uskaltautuisi Taigan sellaiseen ilmoittamaan. Näyttelyihin ei ole vielä asiaa, kun neiti on pienissä pikineissään :) Ainakin Oulussa järjestettävään erkkariin lokakuussa olisi tarkoitus neiti ilmoittaa ja ehkä mahdollisesti edellisenä päivänä järjestettävään tokokokeeseen.
Loppukesästä Taiga vielä silmäpeilataan, josta saadaan lopullista tietoa toisen silmän tilanteesta. Erkkarin yhteydessä tämän voisi tehdä, mutta jos ilmoitan T:n tokoon niin se olisi samalle päivälle varmaan liikaa. Samana päivänä olisi myös kiimingissä bh-koe. Miksi kaikkien juttujen pitääkin aina sattua samalle viikonlopulle? Rovaniemen bh-koe syyskuussa on varmasti se mihin yritän päästä mukaan, jos ylipäänsä ollaan menossa.
Jymystäkin sain kuulla mukavia uutisia ja uusi koti alkaa olla jo varma. Jotenkin on sellainen helpottunut olo kun monet asiat alkavat loksahdella paikoilleen ja stressia alkaa helpottaa. Vielä kun muutto saadaan alta pois niin sitten voi keskittyä ihan vain elämiseen :)
Yritän saada tällä viikolla uusia kuvia blogiin, viimeisestä kuvapäivityksestä kun on jo kulunut joku tovi.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Kaikenlaista ollaan taas keritty tekemään :)
Yhdet Rally-treenit ollaan käyty sekä viime viikonloppuna agility-treenit ilman kouluttajaa, joka oli sairastunut. Mukavasti on kyllä menneet harjoitukset ja kotosalla ollaan sitten harjoiteltu lisää. Kivasti Taiga on kuulolla ja on innokas aina tekemään jo opittua sekä uutta. Välillä meinaa ajatus harhailla etenkin viime viikon aksa-treeneissä, kun ei meinannut palkka taas kelvata. Vaikka taidan osaksi tietää syynkin, kun juoksujen pitäisi tehdä tuloaan heinäkuussa. Selvästi merkkailu on lisääntynyt ja hajut kiinnnostaa enemmän. Toivotaan, että keretään vielä muutama viikko treenata koutsien opeissa.
Kotona ollaan treenattu vähän korkeampaa hyppyä niin umpiesteellä kuin agiesteellä. Umpiesteellä ollaan hypitty muutamia kertoja melkein metrin roiskauksia. Ei sitä paljon tarvii hetsata lelulla, kun intoa ja uskoa on niin paljon että yli mennään. Sitten jos alkaa epäröimään niin lasken korkeutta. En vain usko, että koskaan tuota saan hyppäämään metrin estettä noutokapula suussa. Se, kun meinaa olla aika etova kapistus, jota kannetaan hennolla otteella. Muutenkin huomaa, että into laskee kun noutokapula otetaan esille. Lelut kun olisivat sata kertaa mielekkäämpiä noutaa.
Tulipas laitettua taas nurmikolle aurausviitat kepeiksi, mutta ne on aika huonoja, kun a: ne ei pysy kunnolla pystyssä ja b: ne antaa liikaa periksi. Tuo kun menee ne niin kuin mikäkin pikakiituri. Ei ole oikein aidon oloiset oikeisiin keppeihin verrattuna ja karu totuus iskee vasten kasvoja, kun oikeat kepit ei annakkaan periksi. Pitää vain varata omia vuoroja kentälle, että pääsis niitä harjoittelemaan ahkerasti. Josko sitä kesällä uskaltautuisi agiepiksiin. A-esteen puuttuminen seuralta vain tuottaa hieman pulmaa, kun sitä ei olla koskaan menty, niin ei sitä voi mennä missään epiksissäkään ekaa kertaa. Uusi keinu tosin saapui kentälle viime viikolla ja sitä olisi kiva päästä testaamaan. Kontakteja ei olla tälle kesälle otettu vielä olleskaan, enkä kyllä enää muista mitä käskyä niissä Taigalle olen käyttänyt.
Tulipas meillä tänään käytyä juoksemassa keskustan tuntumassa, kun tulimme koko perheen voimin remontoimaan uutta kotia. Kivasti meillä menee jo autojen ohitukset verrattuna pentuaikaan. Pikkasen Taiga vielä väistää pientareelle, jos juostaan ihan autotien laitaa, mutta pyörätiellä alkaa reagointi olla menneen talven lumia. Pyörätiellä meidän ohi meni pyörä ja vastaan tuli muutama jalankulkija, mutta niistä ei välitetty tuon taivaallista. Kävästiinpä me ohimennen myös koirapuistossa, mutta siellä ei näkynyt ketään. Sunnuntaina olisi taas rally-tokoa ja jos vain suinkin päästään niin su aamuna olisi haku-treenitkin tiedossa.
Kotona ollaan treenattu vähän korkeampaa hyppyä niin umpiesteellä kuin agiesteellä. Umpiesteellä ollaan hypitty muutamia kertoja melkein metrin roiskauksia. Ei sitä paljon tarvii hetsata lelulla, kun intoa ja uskoa on niin paljon että yli mennään. Sitten jos alkaa epäröimään niin lasken korkeutta. En vain usko, että koskaan tuota saan hyppäämään metrin estettä noutokapula suussa. Se, kun meinaa olla aika etova kapistus, jota kannetaan hennolla otteella. Muutenkin huomaa, että into laskee kun noutokapula otetaan esille. Lelut kun olisivat sata kertaa mielekkäämpiä noutaa.
Tulipas laitettua taas nurmikolle aurausviitat kepeiksi, mutta ne on aika huonoja, kun a: ne ei pysy kunnolla pystyssä ja b: ne antaa liikaa periksi. Tuo kun menee ne niin kuin mikäkin pikakiituri. Ei ole oikein aidon oloiset oikeisiin keppeihin verrattuna ja karu totuus iskee vasten kasvoja, kun oikeat kepit ei annakkaan periksi. Pitää vain varata omia vuoroja kentälle, että pääsis niitä harjoittelemaan ahkerasti. Josko sitä kesällä uskaltautuisi agiepiksiin. A-esteen puuttuminen seuralta vain tuottaa hieman pulmaa, kun sitä ei olla koskaan menty, niin ei sitä voi mennä missään epiksissäkään ekaa kertaa. Uusi keinu tosin saapui kentälle viime viikolla ja sitä olisi kiva päästä testaamaan. Kontakteja ei olla tälle kesälle otettu vielä olleskaan, enkä kyllä enää muista mitä käskyä niissä Taigalle olen käyttänyt.
Tulipas meillä tänään käytyä juoksemassa keskustan tuntumassa, kun tulimme koko perheen voimin remontoimaan uutta kotia. Kivasti meillä menee jo autojen ohitukset verrattuna pentuaikaan. Pikkasen Taiga vielä väistää pientareelle, jos juostaan ihan autotien laitaa, mutta pyörätiellä alkaa reagointi olla menneen talven lumia. Pyörätiellä meidän ohi meni pyörä ja vastaan tuli muutama jalankulkija, mutta niistä ei välitetty tuon taivaallista. Kävästiinpä me ohimennen myös koirapuistossa, mutta siellä ei näkynyt ketään. Sunnuntaina olisi taas rally-tokoa ja jos vain suinkin päästään niin su aamuna olisi haku-treenitkin tiedossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)