Jymy on taas ollut muutamien vieraiden osalta sitä mieltä että ne on niin pelottavia ettei niiden luo voi mennä. Pienen välimatkan päästä vain nuuhkitaan ja saatetaan yrittää pöhistä. Äkkinäisiä liikkeitä vieraiden suunnalta kavahdetaan ja väistetään.
Eipä ollut Taigastakaan apua vaikka Taiga menikin tervehtimään tulijaa häntä liehuen. Jymy tyytyi parin metrin turvasäteeseen. Sisälle kun mentiin niin ei enään muistanutkaan vierasta ja kävi haistelemassa ja juoksi sitten jälessä ulos. Pihalla kulki vieraan vieressä ja kävi muutenkin välillä nuuhkuttelemassa.
Tänään sitten tulivat naapurin pojat käymään ja niitäkin yritti alkaa pöhisemään mutta kielsin ja hyvästä käytöksestä annoin namia. Poikien seisoessa selin Jymyyn niin uskalsi käydä nuuhkaisemassa mutta jos liikahti niin sitten piti mennä kauemmas. Hirveästi Jymyllä haluttais tehdä tuttavuutta vieraiden kanssa mutta kantti ei anna periksi. Kävi ottamassa pojilta namia kädestä muttei jäänyt viereen rapsuteltavaksi.
Osaksi käytös on varmaan epävarmuutta mutta en uskokkaan että Jymystä saadaan koskaan Taigan tapaista ihmistenrakastajaa. Enkä sellaista välttämättä haluakkaan mutta kyllä Jymyn pitäisi pystyä sietämään vieraan kosketusta ilman karkuunjuoksemista/väistämistä. Ihan kisoja/kilpailuja silmällä pitäenkin. Aikaa ja työtä se varmasti vaatii.
Tuttu auto kun ajaa pihaan niin juostaan iloisesti vastaan tervehtimään. Uskoa parempaan siis vielä on ja pitääkin ottaa Jymy seuraaviin hakutreeneihin mukaan että voidaan tehdä makkararinkiä. Hakua kun olisi tarkoitus myös Jymyn kanssa kokeilla jos se vain on mahdollista. Pitää käydä Jymyn kanssa tällä viikolla myös pikkunen kävelylenkki keskustassa.
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
Kasvattajapäivillä 15-16.9
Niinhän me käväistiin Taigan ja Jennyn&Keron kanssa Utajärvellä hieman leireilemässä. Mukavaa oli ja Taiga sai monia uusia koirakavereita. Enemmänkin oli porukkaa ilmottautunut mutta joutuivat sitten viime tingassa perumaan. Olisi tietty ollut mukava nähdä enempi koiria ja ihmisiä.
Aluksi tehtiin pientä "hakutreeniä" jossa sitten otettiin aikaa että kenen koira löytää emännän/isännän nopeiten. Yllätykseksi oltiin Taigan kanssa ensimmäisiä ja saatiin palkinnoksi Oulunjoen karitsa, t-paita :). Kyllä tuo neiti jaksaa aina yllättää minut ällillään. Ei turhia tohota vaan tekee hommia sata lasissa.
Otettiinpa sitten ruuan jälkeen pikkasen esineruudun alkeita ja siinäkin alun hoksaamisen jälkeen hommat sujuivat malliikkaasti. Hakuesineinä Taigalla oli nahkahanska ja villasukka. Pikkaisen harhautui tampatulta alueelta etsiessään mutta tuo olikin eka kerta kun tuollaista harjoiteltiin. Nouto-käsky kun on kunnossa niin sillä saa koiran tuomaan melkein mitä vain. Palkaksi tuoduista esineistä Taiga sai raatolelulla leikkimistä ja nakkia. Voi kun saisi itsestä enemmän irti ja pääsis kunnolla treenaamaan niin meillä saattaisi olla vain taivas rajana. Taigassa löytyy ainakin potenttiaalia vaikka mihin.
Ilta menikin laavulla makkaraa paistaen ja lätisten. Koirat juoksivat irrallaan ja uroksia aina välillä vaihdeltiin narttujen kanssa juoksemaan. Taigaa piti pikkasen vahtia kun mukana menossa oli kaksi muutakin narttua. Toinen oli vuoden vanha ja sen kanssa leikit meni yksiin mutta vanhemman nartun kanssa dominanssi nosti päätänsä ja Taiga yritti patsastella ja alistaa toista. Muutaman kerran piti älähtää mutta naarmuilta vältyttiin ja leikit jatkuivat taas suht rauhallisesti. Kivasti Taiga alkaa jo olla kuulolla vaikka toisia koiria onkin irrallaan. Ehkäpä siitä on tullut aikuinen :) Yö meni melko rauhallisissa merkeissä ja Taiga nukkui tyytyväisenä sängyn vieressä. Aamulla sitten pikku pissatuslenkki ja aamupalalle.
Siitä mentiin sitten saareen Jennyn ja Keron kanssa pikku samoilulle. Sitten alettiinkin pakkailla kamppeita ja siivota paikkoja. Sitten ajeltiin pikku matka Riikan lammasaidalle ja Taiga sai näyttää paimentamisen taitoja. Ekaa kertaa Taiga näki lampaita ja paimensi ylipäätään mitään. Vähän meinasi alkuun T:tä jänskättää ja piti nuuskia lampaiden hajuja maasta. Montaa haukahdusta ei kyllä kuulunut, mutta jotenkin Taiga sai lampaat liikkeelle katseella. Osasi myös kiertää lampaiden taakse. Lampaat ei päästäneet Taigaa lähelleen vaikka edellinen koira pääsikin niitä nuuhkimaan. Toivottavasti saan tänne piakkoin kuvia kun Jenny niitä näpsi aidalta.
Yllättynyt olin siitä ettei Taiga hirveästi kuumunut vaikka lampaat juoksivat välillä lujaakin karkuun. Olisin myös kuvitellut että kuullaan haukkumista mutta ei sitäkään. Pitäisi varmaan opettaa Taiga käskystä haukkumaan. Siitä kun olisi apua monessa jutussa.
Koiruus oli kyllä mukavan rauhallinen ja seesteinen kun päästiin kotiin. Tälläisiä viikonloppuja voisi olla useamminkin.
Aluksi tehtiin pientä "hakutreeniä" jossa sitten otettiin aikaa että kenen koira löytää emännän/isännän nopeiten. Yllätykseksi oltiin Taigan kanssa ensimmäisiä ja saatiin palkinnoksi Oulunjoen karitsa, t-paita :). Kyllä tuo neiti jaksaa aina yllättää minut ällillään. Ei turhia tohota vaan tekee hommia sata lasissa.
Otettiinpa sitten ruuan jälkeen pikkasen esineruudun alkeita ja siinäkin alun hoksaamisen jälkeen hommat sujuivat malliikkaasti. Hakuesineinä Taigalla oli nahkahanska ja villasukka. Pikkaisen harhautui tampatulta alueelta etsiessään mutta tuo olikin eka kerta kun tuollaista harjoiteltiin. Nouto-käsky kun on kunnossa niin sillä saa koiran tuomaan melkein mitä vain. Palkaksi tuoduista esineistä Taiga sai raatolelulla leikkimistä ja nakkia. Voi kun saisi itsestä enemmän irti ja pääsis kunnolla treenaamaan niin meillä saattaisi olla vain taivas rajana. Taigassa löytyy ainakin potenttiaalia vaikka mihin.
Ilta menikin laavulla makkaraa paistaen ja lätisten. Koirat juoksivat irrallaan ja uroksia aina välillä vaihdeltiin narttujen kanssa juoksemaan. Taigaa piti pikkasen vahtia kun mukana menossa oli kaksi muutakin narttua. Toinen oli vuoden vanha ja sen kanssa leikit meni yksiin mutta vanhemman nartun kanssa dominanssi nosti päätänsä ja Taiga yritti patsastella ja alistaa toista. Muutaman kerran piti älähtää mutta naarmuilta vältyttiin ja leikit jatkuivat taas suht rauhallisesti. Kivasti Taiga alkaa jo olla kuulolla vaikka toisia koiria onkin irrallaan. Ehkäpä siitä on tullut aikuinen :) Yö meni melko rauhallisissa merkeissä ja Taiga nukkui tyytyväisenä sängyn vieressä. Aamulla sitten pikku pissatuslenkki ja aamupalalle.
Siitä mentiin sitten saareen Jennyn ja Keron kanssa pikku samoilulle. Sitten alettiinkin pakkailla kamppeita ja siivota paikkoja. Sitten ajeltiin pikku matka Riikan lammasaidalle ja Taiga sai näyttää paimentamisen taitoja. Ekaa kertaa Taiga näki lampaita ja paimensi ylipäätään mitään. Vähän meinasi alkuun T:tä jänskättää ja piti nuuskia lampaiden hajuja maasta. Montaa haukahdusta ei kyllä kuulunut, mutta jotenkin Taiga sai lampaat liikkeelle katseella. Osasi myös kiertää lampaiden taakse. Lampaat ei päästäneet Taigaa lähelleen vaikka edellinen koira pääsikin niitä nuuhkimaan. Toivottavasti saan tänne piakkoin kuvia kun Jenny niitä näpsi aidalta.
Yllättynyt olin siitä ettei Taiga hirveästi kuumunut vaikka lampaat juoksivat välillä lujaakin karkuun. Olisin myös kuvitellut että kuullaan haukkumista mutta ei sitäkään. Pitäisi varmaan opettaa Taiga käskystä haukkumaan. Siitä kun olisi apua monessa jutussa.
Koiruus oli kyllä mukavan rauhallinen ja seesteinen kun päästiin kotiin. Tälläisiä viikonloppuja voisi olla useamminkin.
tiistai 11. syyskuuta 2012
Elukkatohtorissa rokotuksilla ja koira kohtaamisia
Eilen käväistiin sitten ottamassa ne ekat rokotukset ja taas menomatkalla kuului aluksi pientä piippausta mutta loppu aika oltiinkin sitten hiljaa. Autossa yksin olokin sujui kaiketi mukavasti kun käytin tyttöä samalla hammaslääkärissä. Ei ainakaan kuulunut mitään ääniä kun tulin takas autolle, rauhassa siellä vain maattiin.
Jymy ei ollut moksiskaan uudesta paikasta kun nostin sen autonperästä ulos. Siinä sitten pissatukset ja sisälle. Pikkuisen piti maanitella jätkää ovesta sisälle mutta sisälle päästyään alkoi tutkia paikkaa ja onnistuin huijaamaan jätkän jopa vaakallekkin :). Siinä sitten joku tovi istuttiin ja muutaman kerran piippaili kun mitään ei tapahtunut.
Sitten olikin meidän vuoro ja huoneeseen mentäessä Jymy oli heti hyvää pataa tohtorin kanssa. Ei arastellu yhtään ja pöydälläkin osasi käyttäytyä tosi reippaasti. Mitä nyt oli aina heittäytymässä selälleen rapsuteltavaksi :). Kävipä huoneessa pari muutakin immeistä ja Jymy meni heti tekemään tuttavuutta. Viikonlopun aikana meillä kävi monia uusia ihmisiä eikä Jymy ollut niistäkään millänsäkään. Heti mentiin jalkoihin rapsuteltavaksi.
Saatiin myös pikkanen pussukka ruokanäytteitä kotiinviemisiksi. Siinä oli kilon pussi kuivamuinaa ja yksi tölkki pennun märkäruokaa. Hyvin näytti uppoavan kun annoin eilen kuolutusnamina nuita ruokanappuloita. Mukavasti on pentunen kuulolla kun harjotellaan uusia ja jo opittuja juttuja vaikka isompi neiti saattaakin vieressä jotain touhuta ja meluta.
Uutena "ongelmana" meille on tullut vieraille koirille äyhääminen ja päälle käyminen. Lauantaina käytiin yhen tutun luona jolla on vähän vanhempi pentu niin eihän siitä leikkimisestä tullut mitään kun Jymy oli suoraa päätä karsimassa päälle. Sai jätkä olla sitten yksin ulkosalla. Samoin kävi kun meillä tuli käymään Taigan leikkikaveri Kero. Alkututustuminen oli minun seläntakana olemista ja jos Kero tuli lähemmäs niin yritettiin napata kuonosta. Selvästi Jymy on vielä epävarma miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Siinä sitten tovi oltiin ja hain sitten Taigan kaveriksi näyttämään mallia miten toisia koiria tervehditään ja ettei Kero halua toiselle mitään pahaa. Taigahan oli heti innoissaan kun pitkästä aikaa näki kaveriaan ja meni heti korvat luimussa tapaamaan Keroa. Jymy oli vähän ihmeissään että mitä tässä nyt oikein tapahtuu ja miksi Taiga menee tuon "hirviön" luo. Siinä sitten Taiga ja Kero vähän aikaa temusi hihnassa ja päätettiin päästää kauhukaksikko irti. Jymy jäi vielä hihnaan katsomaan toisten touhuja. Siinä sitten käveltiin vähän matkaa ja alkoi näyttää siltä ettei Jymy ollut enään niin äreissään Kerolle vaikka se kävelikin ihan likite.
Varuille täytettiin sankko vedellä jos tunteet olisivat kuumenneet. No loppu hyvin, kaikki hyvin. Aluksi Jymy oli tarkkailijan asemassa ja oli vähän varuillaan kun Kero tuli lähelle, mutta aivan loppu ajasta Kero ja Jymy jo leikkivät keskenään. Kero osasi hyvin väistää jos Jymy näytti siltä ettei tykännyt Keron lähestymisestä. Pitäisi vain saada Jymylle lisää hyviä koirakokemuksia rauhallisista aikuisista. Tutustuminen vain kestää Jymyllä hieman kauemmin kuin esim. Taigalla pentuna.
Mennään kyllä Jymyn kanssa heti jollekkin pentukurssille kun vain ikä antaa myöten.
Jymy ei ollut moksiskaan uudesta paikasta kun nostin sen autonperästä ulos. Siinä sitten pissatukset ja sisälle. Pikkuisen piti maanitella jätkää ovesta sisälle mutta sisälle päästyään alkoi tutkia paikkaa ja onnistuin huijaamaan jätkän jopa vaakallekkin :). Siinä sitten joku tovi istuttiin ja muutaman kerran piippaili kun mitään ei tapahtunut.
Sitten olikin meidän vuoro ja huoneeseen mentäessä Jymy oli heti hyvää pataa tohtorin kanssa. Ei arastellu yhtään ja pöydälläkin osasi käyttäytyä tosi reippaasti. Mitä nyt oli aina heittäytymässä selälleen rapsuteltavaksi :). Kävipä huoneessa pari muutakin immeistä ja Jymy meni heti tekemään tuttavuutta. Viikonlopun aikana meillä kävi monia uusia ihmisiä eikä Jymy ollut niistäkään millänsäkään. Heti mentiin jalkoihin rapsuteltavaksi.
Saatiin myös pikkanen pussukka ruokanäytteitä kotiinviemisiksi. Siinä oli kilon pussi kuivamuinaa ja yksi tölkki pennun märkäruokaa. Hyvin näytti uppoavan kun annoin eilen kuolutusnamina nuita ruokanappuloita. Mukavasti on pentunen kuulolla kun harjotellaan uusia ja jo opittuja juttuja vaikka isompi neiti saattaakin vieressä jotain touhuta ja meluta.
Uutena "ongelmana" meille on tullut vieraille koirille äyhääminen ja päälle käyminen. Lauantaina käytiin yhen tutun luona jolla on vähän vanhempi pentu niin eihän siitä leikkimisestä tullut mitään kun Jymy oli suoraa päätä karsimassa päälle. Sai jätkä olla sitten yksin ulkosalla. Samoin kävi kun meillä tuli käymään Taigan leikkikaveri Kero. Alkututustuminen oli minun seläntakana olemista ja jos Kero tuli lähemmäs niin yritettiin napata kuonosta. Selvästi Jymy on vielä epävarma miten näissä tilanteissa pitäisi toimia.
Siinä sitten tovi oltiin ja hain sitten Taigan kaveriksi näyttämään mallia miten toisia koiria tervehditään ja ettei Kero halua toiselle mitään pahaa. Taigahan oli heti innoissaan kun pitkästä aikaa näki kaveriaan ja meni heti korvat luimussa tapaamaan Keroa. Jymy oli vähän ihmeissään että mitä tässä nyt oikein tapahtuu ja miksi Taiga menee tuon "hirviön" luo. Siinä sitten Taiga ja Kero vähän aikaa temusi hihnassa ja päätettiin päästää kauhukaksikko irti. Jymy jäi vielä hihnaan katsomaan toisten touhuja. Siinä sitten käveltiin vähän matkaa ja alkoi näyttää siltä ettei Jymy ollut enään niin äreissään Kerolle vaikka se kävelikin ihan likite.
Varuille täytettiin sankko vedellä jos tunteet olisivat kuumenneet. No loppu hyvin, kaikki hyvin. Aluksi Jymy oli tarkkailijan asemassa ja oli vähän varuillaan kun Kero tuli lähelle, mutta aivan loppu ajasta Kero ja Jymy jo leikkivät keskenään. Kero osasi hyvin väistää jos Jymy näytti siltä ettei tykännyt Keron lähestymisestä. Pitäisi vain saada Jymylle lisää hyviä koirakokemuksia rauhallisista aikuisista. Tutustuminen vain kestää Jymyllä hieman kauemmin kuin esim. Taigalla pentuna.
Mennään kyllä Jymyn kanssa heti jollekkin pentukurssille kun vain ikä antaa myöten.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Jymy 12vk
Niin, se vain aika rientää ja jätkän pätkä on jo 12 viikkoa vanha. Maanantaina olisi sitten eka eläinlääkärikäyntikin edessä. Autolla ajoa ollaan harjoiteltu oikein urakalla ja pikku hiljaa hyvää tulee. Ajelin eilen aamuna n. 3 kilsan päähän ja käytiin pikku lenkki metsässä ja sit takas kotiin. Menomatkalla kuului pientä vinkumista mutta tulomatka oltiin sitten hiiren hiljaa.
On se vain hankalaa saada tuollainen energiapakkaus pysymään paikallaan muutamaa sekunttia pitempään että sain otettua kunnon posekuva :) No jotenkin siinä onnistuin ja tein Jymylle oman kasvugalleria-sivun. Jätkä painaa jo 8,5 kiloa, korkeutta en ole vielä mitannut. Ei kyllä ainakaan omaan silmään ole mitenkään lihava. Tullessa Jymy tais painaa n. 6,5kg.
Reilun viikon päästä päästäänkin sitten Taigan kanssa leireilemään, kun Taigan omistaja pitää kasvateilleen viikonlopun kestävän leirin. Vielä on mietinnässä josko sittenkin ottaisin Jymyn mukaan. Siellä olisi ihmisiä ja koiria, josta saisi hyvää treeniä pikkuselle. Rokotukset ei ole kyllä silloin vielä voimassa mutta rokotettuja koiria siellä varmaan kaikki on. Ottais vain mukaan kevythäkin ja laittais sinne ootteleen kun käydään Taigan kanssa jotain treenaamassa. Häkissä oloa ollaankin treenattu jo jonkin verran. Aluksi saatetaan pikkusen aikaa protestoida mutta sitten rauhotutaan nukkumaan tai syömään luuta.
Muutamia kuvia tältä päivää:
On se vain hankalaa saada tuollainen energiapakkaus pysymään paikallaan muutamaa sekunttia pitempään että sain otettua kunnon posekuva :) No jotenkin siinä onnistuin ja tein Jymylle oman kasvugalleria-sivun. Jätkä painaa jo 8,5 kiloa, korkeutta en ole vielä mitannut. Ei kyllä ainakaan omaan silmään ole mitenkään lihava. Tullessa Jymy tais painaa n. 6,5kg.
Reilun viikon päästä päästäänkin sitten Taigan kanssa leireilemään, kun Taigan omistaja pitää kasvateilleen viikonlopun kestävän leirin. Vielä on mietinnässä josko sittenkin ottaisin Jymyn mukaan. Siellä olisi ihmisiä ja koiria, josta saisi hyvää treeniä pikkuselle. Rokotukset ei ole kyllä silloin vielä voimassa mutta rokotettuja koiria siellä varmaan kaikki on. Ottais vain mukaan kevythäkin ja laittais sinne ootteleen kun käydään Taigan kanssa jotain treenaamassa. Häkissä oloa ollaankin treenattu jo jonkin verran. Aluksi saatetaan pikkusen aikaa protestoida mutta sitten rauhotutaan nukkumaan tai syömään luuta.
Muutamia kuvia tältä päivää:
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
Pikkulinnun tarina
Sattuipas tänään sellainen tapaus, kun olin koirien kanssa ulkona ja lähdin sitten sisältä hakemaan kynsisaksia aikeissa leikata Taigan kynnet. Koirat jäi portaille tillottamaan ovea josko sieltä kohta tulis jotain namia. Löysin sakset ja sitten muistin että kahvihan mulla jäi juomatta kun sen keitin jo jonkin aikaa sitten. Otin siitä sitten kahvit kuppiin ja läksin kävelemään ulko-ovea kohti.
Ennen kuin kerkesin eteiseen, kuului kauhea jysäys ja tiesin jonkun lentäneen eteisen ikkunaan. Sen verran lähellä olin kuitenkin eteistä että näin kun lintu räpiköi ikkunan vieressä kaartaen portaille päin. Sitten näkyikin Taigan päästä vilaus ja arvasin että nyt sillä on se lintu hampaissa.
Aukaisin oven ja rääkäisin että irti. Taiga irroitti linnusta otteen ja jäi seisomaan sen viereen. Lintu ei näyttänyt kuolleelta, toinen siipi oli vain hassusti vinossa. Laitoin Taigan pihalla olleeseen kuljetushäkkiin ja aloin tutkailla tilanetta. Lintu seisoi paikallaan, suu auki ilmaa haukkoen. Oli ilmeisesti pikkuisen shokissa törmäyksestä ja koiran suussa käynnistä.
Menin lähemmäksi, eikä pikkuinen vieläkään tehnyt elettäkään että olisi lähdössä lentoon. Siinä sitten vielä tovin odottelin. Taiga oli ihan täpinöissään häkissä ja katsoi minua että päästä jo pois täältä, haluan tuon saaliin itselleni. Jymy ei välittänyt mitään linnusta, vaan eipä jätkä välittänyt porostakaan joka käveli meidän pihalla.
Eipä mennyt kauaakaan kun tirppa sitten lopussa nousi siivilleen ja lensi pois. Tämä tarina päättyi onneksi hyvin ja lintu sai pitää henkensä. Taigan kun sitten päästin pois häkistä niin olihan se tiitteränä etsimässä että minne se minun päivällinen lensi. Sievästi on Taigan pitänyt pitää lintua suussa kun se ei ollut rusentunut kuoliaaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ennen kuin kerkesin eteiseen, kuului kauhea jysäys ja tiesin jonkun lentäneen eteisen ikkunaan. Sen verran lähellä olin kuitenkin eteistä että näin kun lintu räpiköi ikkunan vieressä kaartaen portaille päin. Sitten näkyikin Taigan päästä vilaus ja arvasin että nyt sillä on se lintu hampaissa.
Aukaisin oven ja rääkäisin että irti. Taiga irroitti linnusta otteen ja jäi seisomaan sen viereen. Lintu ei näyttänyt kuolleelta, toinen siipi oli vain hassusti vinossa. Laitoin Taigan pihalla olleeseen kuljetushäkkiin ja aloin tutkailla tilanetta. Lintu seisoi paikallaan, suu auki ilmaa haukkoen. Oli ilmeisesti pikkuisen shokissa törmäyksestä ja koiran suussa käynnistä.
Menin lähemmäksi, eikä pikkuinen vieläkään tehnyt elettäkään että olisi lähdössä lentoon. Siinä sitten vielä tovin odottelin. Taiga oli ihan täpinöissään häkissä ja katsoi minua että päästä jo pois täältä, haluan tuon saaliin itselleni. Jymy ei välittänyt mitään linnusta, vaan eipä jätkä välittänyt porostakaan joka käveli meidän pihalla.
Eipä mennyt kauaakaan kun tirppa sitten lopussa nousi siivilleen ja lensi pois. Tämä tarina päättyi onneksi hyvin ja lintu sai pitää henkensä. Taigan kun sitten päästin pois häkistä niin olihan se tiitteränä etsimässä että minne se minun päivällinen lensi. Sievästi on Taigan pitänyt pitää lintua suussa kun se ei ollut rusentunut kuoliaaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Harjoittelua Jymyn kanssa
Jymyn kanssa ollaan treenattu uutena asiana kosketusalustaa, oikein hyvin tuloksin :) Jätkä hoksasi saman päivän aikana että mitä pitää tehä. On se vain fiksu napero. Maahanmenokin sujuu jo ihan käskystä ilman käsiapua. Sitten vaan miettimään lisää temppuja.
Pikkuisen Jymy meinaa pelätä vieraita ihmisiä. Ei välttämättä edes uskalla käydä nuuskimassa. Tähän asiaan täytyy nyt todenteolla panostaa ettei vaan tule ihmisiä pelkäävää pöhisiää. Taigaa voisin toki käyttää apuna kun se on niin ihmisrakas, kaikkien kaveri. Mutta se taas välillä tervehtiin turhankin tuttavallisesti, etutassut ilmassa. Vieraat ei oo kiinnittänyt mitään huomiota pöhisiään mutta koittaa kovasti puksua ja juoksee karkuun niskakarvat pystyssä. Muutamien vieraitten kanssa taas ollaan oltu heti kaveria ja kellistellään selällään odottaen rapsutuksia. Varsinkin silloin Jymy pelkää enemmän jos se on ulkona auton tullessa pihaan. Kun taas, jos se on ollut sisällä ja päästää ulos kun auto on jo pihassa, niin saattaa juosta heti jalkoihin. Tässäpä pieni pähkinä purtavaksi.
Pitääkin käydä tällä viikolla pikkusen aikaa kylällä tepastelemassa Jymyn kanssa kun hihnaankin ollaan totuttu. Tänään käytiin kans kylällä ja otettiin Jymy treenaan autossa oloa ja kyllähän jätkä osoitti mieltä koko menomatkan vinkuen. Tulomatka oltiinkin sitten hiljaa ja annoin kotiin päästyä ensin rauhoittua kuljetuspoksiin ennen kuin päästin pois. Tänään sitten treenasin Taigaa apuna käyttäen että autoonmeno on mukavaa, eikä siellä ole mitään hätää. Hyvin harjoittelu sujuikin.
Huomenna jos ajelis vähän matkan päähän hiekkamontulle ja antais kakaroiden vähän aikaa temuta ja sitten takas kotiin. Taigakin pentuna pelkäsi autossa olemista mutta ajan kanssa sekin on tottunut ja siedättynyt. Ihmisiä, Taiga on kans joskus pikkupentuna haukkunut, muttei koskaan tuollalailla pelännyt kun vieraita on tullut, ennemminki rynnänny hyppimään päälle. Minua ei haittaa vaikka Jymy oliskin isona sellainen ettei hirmusesti vieraista välittäisi, muttei se sais niitä pelätäkkään. No, eiköhän me saada Jymystä vielä ihmisiä rakastava koiruus kuorittua :).
Pikkuisen Jymy meinaa pelätä vieraita ihmisiä. Ei välttämättä edes uskalla käydä nuuskimassa. Tähän asiaan täytyy nyt todenteolla panostaa ettei vaan tule ihmisiä pelkäävää pöhisiää. Taigaa voisin toki käyttää apuna kun se on niin ihmisrakas, kaikkien kaveri. Mutta se taas välillä tervehtiin turhankin tuttavallisesti, etutassut ilmassa. Vieraat ei oo kiinnittänyt mitään huomiota pöhisiään mutta koittaa kovasti puksua ja juoksee karkuun niskakarvat pystyssä. Muutamien vieraitten kanssa taas ollaan oltu heti kaveria ja kellistellään selällään odottaen rapsutuksia. Varsinkin silloin Jymy pelkää enemmän jos se on ulkona auton tullessa pihaan. Kun taas, jos se on ollut sisällä ja päästää ulos kun auto on jo pihassa, niin saattaa juosta heti jalkoihin. Tässäpä pieni pähkinä purtavaksi.
Pitääkin käydä tällä viikolla pikkusen aikaa kylällä tepastelemassa Jymyn kanssa kun hihnaankin ollaan totuttu. Tänään käytiin kans kylällä ja otettiin Jymy treenaan autossa oloa ja kyllähän jätkä osoitti mieltä koko menomatkan vinkuen. Tulomatka oltiinkin sitten hiljaa ja annoin kotiin päästyä ensin rauhoittua kuljetuspoksiin ennen kuin päästin pois. Tänään sitten treenasin Taigaa apuna käyttäen että autoonmeno on mukavaa, eikä siellä ole mitään hätää. Hyvin harjoittelu sujuikin.
Huomenna jos ajelis vähän matkan päähän hiekkamontulle ja antais kakaroiden vähän aikaa temuta ja sitten takas kotiin. Taigakin pentuna pelkäsi autossa olemista mutta ajan kanssa sekin on tottunut ja siedättynyt. Ihmisiä, Taiga on kans joskus pikkupentuna haukkunut, muttei koskaan tuollalailla pelännyt kun vieraita on tullut, ennemminki rynnänny hyppimään päälle. Minua ei haittaa vaikka Jymy oliskin isona sellainen ettei hirmusesti vieraista välittäisi, muttei se sais niitä pelätäkkään. No, eiköhän me saada Jymystä vielä ihmisiä rakastava koiruus kuorittua :).
lauantai 1. syyskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)