Sattuipas tänään sellainen tapaus, kun olin koirien kanssa ulkona ja lähdin sitten sisältä hakemaan kynsisaksia aikeissa leikata Taigan kynnet. Koirat jäi portaille tillottamaan ovea josko sieltä kohta tulis jotain namia. Löysin sakset ja sitten muistin että kahvihan mulla jäi juomatta kun sen keitin jo jonkin aikaa sitten. Otin siitä sitten kahvit kuppiin ja läksin kävelemään ulko-ovea kohti.
Ennen kuin kerkesin eteiseen, kuului kauhea jysäys ja tiesin jonkun lentäneen eteisen ikkunaan. Sen verran lähellä olin kuitenkin eteistä että näin kun lintu räpiköi ikkunan vieressä kaartaen portaille päin. Sitten näkyikin Taigan päästä vilaus ja arvasin että nyt sillä on se lintu hampaissa.
Aukaisin oven ja rääkäisin että irti. Taiga irroitti linnusta otteen ja jäi seisomaan sen viereen. Lintu ei näyttänyt kuolleelta, toinen siipi oli vain hassusti vinossa. Laitoin Taigan pihalla olleeseen kuljetushäkkiin ja aloin tutkailla tilanetta. Lintu seisoi paikallaan, suu auki ilmaa haukkoen. Oli ilmeisesti pikkuisen shokissa törmäyksestä ja koiran suussa käynnistä.
Menin lähemmäksi, eikä pikkuinen vieläkään tehnyt elettäkään että olisi lähdössä lentoon. Siinä sitten vielä tovin odottelin. Taiga oli ihan täpinöissään häkissä ja katsoi minua että päästä jo pois täältä, haluan tuon saaliin itselleni. Jymy ei välittänyt mitään linnusta, vaan eipä jätkä välittänyt porostakaan joka käveli meidän pihalla.
Eipä mennyt kauaakaan kun tirppa sitten lopussa nousi siivilleen ja lensi pois. Tämä tarina päättyi onneksi hyvin ja lintu sai pitää henkensä. Taigan kun sitten päästin pois häkistä niin olihan se tiitteränä etsimässä että minne se minun päivällinen lensi. Sievästi on Taigan pitänyt pitää lintua suussa kun se ei ollut rusentunut kuoliaaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti