Sepäs oli sitten sellainen kurssikerta. Muuten meni kivasti, mutta seuraavan tunnin kurssilaiset aiheuttivat meille taas liikaa häiriötä. Varsinkin kun toisesta huoneesta alkoi kuulua omaan korvaan vihaisensävyistä haukkua, niin alkoi Jymy luimistella ja haukahdella. Ihan niin kuin se olisi odottanut että kohta joku tulee syömään sen. Saatiin kuitenkin tehtyä vikaharjoitus ilman haukahduksia, joka oli pussiinmenoa.
Muutenkin olen huomannut että taitaa pojalla olla murkkuiän vinkeitä kun yhtäkkiä alkanut murrata toisille koirille ja joillekki ihmisille. Maassa olevat hajut ovat alkaneet kiinnostaa todenteolla varsinkin kun ollaan käyty kaupungilla pyörimässä. Sielläkin ihmiset ovat olleet taas mörköjä, varsinkin silloin kun joku tulee vastaan ja tuijottaa. Eli taantumisen merkkejä ilmassa ja tokossakin ollaan välillä sillä mielellä että en mää tiiä mitä sää tarkotat. Varmaan parempi kurssin jälkeen pitää hieman taukoa uuden treenamisessa ja sitten loppu keväästä katella taas uutta kurssia. Jospa me saatais taas Pudikselle tokokurssit järjestettyä.
Nyt olin varannut puolisen tuntia luppoaikaa ennen tunnin alkua ja kyllä se hieman auttoi. Ei tainnut tulla kuin yksi haukahdus ulkona ennen sisälle menoa. Odotusaulassa oltiin haukkumatta vaikka koiria tuli ja lähti. Ikävää piippausta vain kuului aikaisempia kertoja enemmän. Palkkasin kuitenkin hiljaisista ajoista ja vähän rentoutuikin ennen kuin mentiin halliin. Heti kun alettiin treenata niin loppui myös piippaus. Voi, kun se pysyisikin näin eikä piippausta alkaisi ilmetä myös treenatessa.
Jotenkin tuntuu, että nuo Taigan juoksut laukaisi tuon murkkuiän alkamisen. Vaikka pystyinkin lenkittämään koko juksujen ajan molempia irti niin kyllä Jymyllä kiinnosti Taigan peräpää. Ei kuitenkaan yrittänyt kertaakaan hypätä selkään "ne" hommat mielessä.
Tokopuoliskolla treenattiin yhden askeleen siirtymiä taakse ja sivuille. Kivasti Jymy hoksasi taakse peruutamisen alkuvaikeuksista huolimatta. Perusasento vaan tuppaa aina välillä menemään vinoon, niin että Jymyn peppu menee mun jalkojen taakse. Ilmeisesti vähän paineistuu jos yritän tsiikata sen asentoa. Peili oli tässä asiassa pro! Vasemmalle siirtyminen oli hankalampaa kuin oikealle, kuin arvata saattaakin. Kokeiltiin myös peruuttamista koira meidän edessä ja sehän onnistui meiltä kun ollaan sitä kotona treenattu. Nyt vain piti ohjailla namilla että menisi suht suoraan taaksepäin.
Agissa oli tälläinen radanpätkä kuin mutkaputki, hyppy, hyppy. Harjoiteltiin etenemistä kun hypyt olivat peräkkäin. Ekoilla kerroilla seurasi minua tehden hyppyjen välissä mutkan, mutta seuraavilla kerroilla juoksi jo suoralla linjalla palkkakupille. Sitten tehtiin mutkaputki-mutkaputki yhdistelmä jossa oli pitkä matka ohjattavana toisen putken suulle. Eka kerralla olin koiran juoksulinjalla ja blokkasin sen pois putkensuulta eli olin sen edessä. Toinen kerta meni jo hyvin. Saa kyllä pitää sellasen kuntokuurin jos meinaa kesällä pysyä tuon perässä.
Samalla harkattiin kontaktipintoja, keinulla, puomilla ja A:lla. Kaikilla onnistui kontaktit hyvin, ei kyllä menty esteitä kokonaisuudessaa. Keinusta selvästi paineistui heti kun nostin toista päätä ylös, että Jymy saisi ite painaa pään alas. Ei halunnut enää mennä keinulle vaan alkoi piipata ja vältellä koko höskää. Ei kyllä säikkynyt yhtään vaikka jotkku menivät kokonaisuudessaan keinun ja aika kivat rysähdykset siitä kuuluu. Jotenkin tuntuu että ennemminkin se tunne, että jokin liikkuu jalkojen alla on se mikä Jymyä hirvittää. No, seuraavalla kerralla keskitytään kontakteihin ja mennään ne kokonaisuudessa. Täytyypä ottaa lelu matkaan josko se auttais keinulla niin kuin se auttoi Taigaakin.
Muutamien koirien kanssa oli taas nokikkain ilman sen suurempia ongelmia. En tosin jäänytkään odottamaan, että mitä tapahtuu vaan jatkettiin reippaasti matkaa. Silloin myös näkee oliko muuttuneeseen käytökseen osa syy Taigan juoksut, kun ne pitäis olla ohite ens kertaan mennessä. Lopuksi kuva siitä kun ollaan opittu kumartamaan sekä lellittelykuva :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti