Elikkäs Taigan oireet alkavat olla menneen talven lumia, kun päästiin käymään osteopaatin hoidoissa. Aika paljon kremppaa löytyi eri puolilta kehoa, mutta suurimpana oli vasemman takajalan hermotus, joka oli pinteessä. Reisilihas oli vetänyt jumiin alimmat kylkiluut, eikä Taiga enää kunnolla venytellyt takapäätään. Pissaoireet mitä ilmeisemmin johtuivat tuosta hermopinteestä, kun pissankarkailu on loppunut oikeastaan kokonaan. Takajalan lihakseen oli myös alkanut kertyä lihasnestettä, jota oli myös seuraavalla käynnillä vähäsen jäljellä. Niska ja ristiluu olivat jumissa ja oikea etujalka oli alkanut mennä virheasentoon. Viimeisimmalla kerralla oikeassa etutassussa ranne oli virheasennossa, joka veti kyynärpäätä ulkokiertoon.
Vielä pitäisi yhden kerran käydä katsomassa tilannetta, mutta toisella kerralla oli tilanne kuitenkin jo paljon parempi kuin ensimmäisellä käynnillä. Olenkin kiinnittänyt huomiota liikuntaan ja aksaamisessa pidetään nyt taukoa kesään asti. Pitäydytään ihan vain tokossa ja rallytokossa. Oikealla puolella seuraamista pitäisi alkaa myös treenaamaan, ettei siitä menisi turhaan jumiin.
Viime viikonloppuna saatiin tämän vuoden tavoite Taigan kanssa täytettyä, kun osallistuttiin ekoihin virallisiin Rally-toko kisoihin, joista kotiin viemisinä oli pisteitä 99/100 ja sijoitus kolmas :) Koiria oli ilmoitettu mukaan yli 30 eli ei yhtään huonosti ekoiksi kisoiksi. Saatiin palkinnoksi Kiikon pytty. Pari muutakin koiraa oli samalla pistemäärällä, mutta meillä oli parhain aika. Taiga oli ainut porokoira, mutta ainakin yksi lapinkoira oli mukana. Eka ja toka sijat menivät aussieille.
Olin kyllä hieman ihmeissäni tuosta saamasta pistemäärästä, kukn omasta mielestä mokailin enemmän, mutta kaippa se ei ole niin justiinsa alo-luokassa. Hihna oli koko suorituksen ajan löysällä ja tuo yksi piste taisi lähteä siitä, kun en pysäyttänyt omaa liikettä tarpeeksi selvästi yhdessä liikkeessä. Tuomarin kommentit olivat: Yhteistyöhaluinen koira, vapaata? ja iloista menoa. Erinom. ohjain. Eiköhän me Taigan kanssa laiteta tälle vuodelle tavoitteeksi se koulari RTK1 tälle vuodelle.
Nastan kanssa käyty pentukurssi päättyi viime viikonloppuna ja kyllähän me sieltä paljon saatiin neuvoja ja vinkkejä treenaamiseen. Seuraavat ohjatut koulutukset ovat omalla kentällä vasta toukokuussa. Kevät menee omatoimi treenaten ja viikonloppuisin on aina yhteistreenit, jossa saadaan sitä treeniä toisten koirien seurassa keskittymiseen. Nastan kanssa aletaan pohjustaa tokon uusia sääntöjä ja aletaan treenata myös BH-koetta silmällä pitäen henkilöryhmää, seuruuta sekä paikallaoloa.
Katsotaan saataisko Nastan kanssa korkattua tokossa epikset/viralliset kilpailut loppu vuodesta. Bh-koe taitaa jäädä ensi vuoden tavoitteeksi, vaikka jos saadaan kaikki kuntoon voi se olla jopa tälle vuodelle mahdollinen. Mutta vain jos kaikki osa-alueet on treenattuna ja varmoja.
Siinäpäs oli vähän päivitystä meidän tämän hetken tilanteesta :)
torstai 19. helmikuuta 2015
tiistai 27. tammikuuta 2015
Hiukan meinaa vastustaa
Elikkäs molemmat koirat olivat tuossa viime viikonloppuna hieman kipeenä ja onneksi toinen on jo edes terveiden kirjoissa. Viime viikon keskiviikkona lenkillä Taiga piti toista takakoipeaa ilmassa pariin otteeseen ja pistin sen puhtaasti kovan pakkasen piikkiin. No, kotiin tultua se jalan ilmassa pitäminen jatkui aina kun Taiga nousi makuulta ylös. Muutenkin liikkuminen oli tosi varovaista ja jäykänoloista. Päättelin, että joko jalassa tai selässä on jotain häikkää ja mitä ilmeisemmin kipujakin on, niin annoin Taigalle Rimadyliä kipuun.
Kaikkein kauheimmalta tuntui, kun Taiga ei halunnut/pystynyt vuorokauteen juurikaan istumaan ja jos sain houkuteltua istumaan oli asento todella toispuoleinen, Ei saanut toista takajalkaa kunnolla itsensä alle ja makaaminen "oikeassa" asennossa ei myöskään onnistunut. Perjantaina tilanne oli jo paljon parempi, kun Taiga pystyi jo istumaan normaali asennossa sekä makaamaan. Edelleenkin suosikkiasento oli makaaminen kyljellään taikka lonkanpäällä.
Siinä sitten tuli hieman tarkemmin syynättyä koiraa joka puolelta ja aika pinkeiltä tuntuivat Taigan reisilihakset ja hieman reaktiota sain myös selänpaineluilla. Uskaltauduin hieman kevyesti hieromaan Taigaa torstaina ja se yhdessä kipulääkkeen ja levon kanssa varmaan edes auttoi olotilaa. Taiga on saanut nyt koko ajan kipulääkettä sekä lenkkeilty ollaan pääsääntöisesti remmissä.
Viikonloppuna ilmeni sitten uusi oire, kun huomasin Taigan pedillä aamulla ulkona käynnin jälkeen ilmestyneen märän läntin. En kiinnittänyt siihen niin kamalasti huomiota, mutta sitten kun näin Taigan säpsähtävän seisomaan ja T katsoi petiään ihmeissään oli pakko mennä tarkistamaan mitä oikein tapahtuu. Siinä sitten ajattelin, että onko Taigalla jo juoksut alkaneet ja nostin takapäätä vatsanalta ilmaan jolloin pissaa suihkahti pedille. Eli jostain syystä pidätyskyky oli heikentynyt, vaikka rakko oli vasta tyhjennetty ulkona käydessä. Kävin vielä tarkistamassa, että pissaa oli myös tullut ja jäljestä päätellen sitä tullut ihan reippaasti.
Sunnuntai aamuna olin sitten jo valmiiksi tietoinen asiasta ja kiinnitin pedille ilmestyviin jälkiin enemmän huomiota. Niihän siinä sitten kävi, että taas pissaa oli lorahtanut ja aloin sitten varovaisesti hivuttaa käsiä selkärankaa pitkin ja sitten pissaa taas lennähti ulos :( Tällöin alkoi olla jo hieman epämukava olo itsellä, että mikähän sillä Taigalla voi olla vikana. Maanantaina sitten soitin osteopaatille ja hieman kyselin, että voisiko apua löytyä sieltä suunnalta. Päädyttiin sitten siihen tulokseen, että mennään käymään siellä ja aika saatiin onneksi jo torstaille. Toivotaan, että saadaan tuolta tarvittava apu ja syy oireille löytyisi.
Virtsanpidätysongelmia on ollut viikonlopusta asti ja ehkä sitä on ollut jo aiemminkin, mutta en ole huomannut asiaa. Sekin on jotenkin kummallista, että ongelmaa on ainoastaan aamuisin yön jäljiltä. Päivällä/illalla en ole huomannut märkiä läikkiä pedillä. Aika väsyneen oloinen Taiga on ja sisälläollessa, oikeastaan vain lepäilee/nukkuu, lenkillä ja ulkona virtaa sitten löytyy. Varsinkin lelujen kanssa pitäisi päästä riekkumaan, mutta olen rajoittanut nollaan reikkumiset lelujen/Nastan kanssa. Sitten kun saadaan lisää tietoa siitä mikä Taigaa vaivaa, saa taas riekkua kaverin kanssa, jos se vain sallitaan. Sisällä ei onneksi ole koskaan saanut riekkua kaverin kanssa, niin ei tarvii olla siitä kieltämässä, mutta pihalla saa olla tarkkana ettei mopo karkaa käsistä.
Katsotaan nyt sitten miten käy meidän rallytoko kilpailujen, että jos täytyy vielä syöttää kipulääkkeitä pitää ne jättää välistä. No, torstaina ollaan taas viisaampia.
Nastakin oli viikonloppuna hieman huonona, kun pari päivää tuli ruuat sulamattomana oksennuksena pihalle. Pari päivää nutrisal-nesteytystä sekä attapect-tabletteja sekä riisiä, alkoi elämä taas helpottaa ja nyt on jo päässyt normaaliruoan makuun. Aika herkkä maha Nastalla on ollutkin, kun vähänkin epäsopivaa pistää suuhun on se varmaa, että illalla/aamulla se oksennetaan pihalle. Vähän olen kyllä epäillyt uuden nappulan sopivuutta, kun keppien/"roskien" syöminen lisääntynyt ja herkkunamitkin on maistuneet hieman nirsoillen. Josko se uusi ruoka närästää tai siellä on jokin ainesosa mikä ei sovi Nastalle. Tilasinkin heti ns. vanhaa ruokaa ja toivottavasti se tulee huomenna postissa, kun tämä ilta meni jo riisi-liha seoksella. Sekin tosin maistuu erittäin hyvin, mutta nappulalla nyt mennään siihen asti, että ainakin sen 1v. Iltaruuan seassa on tosin saanut vaihtelevasti erilaisia lihoja ja hyvin on kaikki sopineet tähän asti.
Kaikkein kauheimmalta tuntui, kun Taiga ei halunnut/pystynyt vuorokauteen juurikaan istumaan ja jos sain houkuteltua istumaan oli asento todella toispuoleinen, Ei saanut toista takajalkaa kunnolla itsensä alle ja makaaminen "oikeassa" asennossa ei myöskään onnistunut. Perjantaina tilanne oli jo paljon parempi, kun Taiga pystyi jo istumaan normaali asennossa sekä makaamaan. Edelleenkin suosikkiasento oli makaaminen kyljellään taikka lonkanpäällä.
Siinä sitten tuli hieman tarkemmin syynättyä koiraa joka puolelta ja aika pinkeiltä tuntuivat Taigan reisilihakset ja hieman reaktiota sain myös selänpaineluilla. Uskaltauduin hieman kevyesti hieromaan Taigaa torstaina ja se yhdessä kipulääkkeen ja levon kanssa varmaan edes auttoi olotilaa. Taiga on saanut nyt koko ajan kipulääkettä sekä lenkkeilty ollaan pääsääntöisesti remmissä.
Viikonloppuna ilmeni sitten uusi oire, kun huomasin Taigan pedillä aamulla ulkona käynnin jälkeen ilmestyneen märän läntin. En kiinnittänyt siihen niin kamalasti huomiota, mutta sitten kun näin Taigan säpsähtävän seisomaan ja T katsoi petiään ihmeissään oli pakko mennä tarkistamaan mitä oikein tapahtuu. Siinä sitten ajattelin, että onko Taigalla jo juoksut alkaneet ja nostin takapäätä vatsanalta ilmaan jolloin pissaa suihkahti pedille. Eli jostain syystä pidätyskyky oli heikentynyt, vaikka rakko oli vasta tyhjennetty ulkona käydessä. Kävin vielä tarkistamassa, että pissaa oli myös tullut ja jäljestä päätellen sitä tullut ihan reippaasti.
Sunnuntai aamuna olin sitten jo valmiiksi tietoinen asiasta ja kiinnitin pedille ilmestyviin jälkiin enemmän huomiota. Niihän siinä sitten kävi, että taas pissaa oli lorahtanut ja aloin sitten varovaisesti hivuttaa käsiä selkärankaa pitkin ja sitten pissaa taas lennähti ulos :( Tällöin alkoi olla jo hieman epämukava olo itsellä, että mikähän sillä Taigalla voi olla vikana. Maanantaina sitten soitin osteopaatille ja hieman kyselin, että voisiko apua löytyä sieltä suunnalta. Päädyttiin sitten siihen tulokseen, että mennään käymään siellä ja aika saatiin onneksi jo torstaille. Toivotaan, että saadaan tuolta tarvittava apu ja syy oireille löytyisi.
Virtsanpidätysongelmia on ollut viikonlopusta asti ja ehkä sitä on ollut jo aiemminkin, mutta en ole huomannut asiaa. Sekin on jotenkin kummallista, että ongelmaa on ainoastaan aamuisin yön jäljiltä. Päivällä/illalla en ole huomannut märkiä läikkiä pedillä. Aika väsyneen oloinen Taiga on ja sisälläollessa, oikeastaan vain lepäilee/nukkuu, lenkillä ja ulkona virtaa sitten löytyy. Varsinkin lelujen kanssa pitäisi päästä riekkumaan, mutta olen rajoittanut nollaan reikkumiset lelujen/Nastan kanssa. Sitten kun saadaan lisää tietoa siitä mikä Taigaa vaivaa, saa taas riekkua kaverin kanssa, jos se vain sallitaan. Sisällä ei onneksi ole koskaan saanut riekkua kaverin kanssa, niin ei tarvii olla siitä kieltämässä, mutta pihalla saa olla tarkkana ettei mopo karkaa käsistä.
Katsotaan nyt sitten miten käy meidän rallytoko kilpailujen, että jos täytyy vielä syöttää kipulääkkeitä pitää ne jättää välistä. No, torstaina ollaan taas viisaampia.
Nastakin oli viikonloppuna hieman huonona, kun pari päivää tuli ruuat sulamattomana oksennuksena pihalle. Pari päivää nutrisal-nesteytystä sekä attapect-tabletteja sekä riisiä, alkoi elämä taas helpottaa ja nyt on jo päässyt normaaliruoan makuun. Aika herkkä maha Nastalla on ollutkin, kun vähänkin epäsopivaa pistää suuhun on se varmaa, että illalla/aamulla se oksennetaan pihalle. Vähän olen kyllä epäillyt uuden nappulan sopivuutta, kun keppien/"roskien" syöminen lisääntynyt ja herkkunamitkin on maistuneet hieman nirsoillen. Josko se uusi ruoka närästää tai siellä on jokin ainesosa mikä ei sovi Nastalle. Tilasinkin heti ns. vanhaa ruokaa ja toivottavasti se tulee huomenna postissa, kun tämä ilta meni jo riisi-liha seoksella. Sekin tosin maistuu erittäin hyvin, mutta nappulalla nyt mennään siihen asti, että ainakin sen 1v. Iltaruuan seassa on tosin saanut vaihtelevasti erilaisia lihoja ja hyvin on kaikki sopineet tähän asti.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
torstai 15. tammikuuta 2015
Nastan kuulumisia
Niin, se vain Nastakin on täyttänyt puoli vuotta ja oikein kivanoloiselta koiraltahan se vaikuttaa. Luonteeltaa nöyrä, mutta sitten taas löytyy sitä potkuakin. Tähän mennessä ihmiset ovat olleet oikein mukavia eikä koirissakaan mitään vikaa ole ollut. Huomenna tulee sitten 7kk täyteen ja hieman ehkä on ollut havaittavissa mörköiän lähestymistä tai sitten ne ovat olleet jotain ihme viirauksia :D No, senpä näkee tässä kuukauden sisään mihin suuntaan asiat ovat menoillaan.
Tosi lunkki hurttuus, joka on paikassa kuin paikassa kotonaan. Viime sunnuntaina alkanut pentukurssipaikka oli täysin uusi ja toinen ei ollut millänsäkään. Toisia koiria alkuun vain vilkaisi ja sitten oli valmis hommiin, eikä häiriintynyt treenatessa yhtään muista. Namit on edelleen se ykkösjuttu, vaikka pikku hiljaa olen niitä lelujakin ottanut mukaan palkkaukseen. Aina kuitenkin tullaan se nami leikin päätteeksi hakemaan ja lelu saattaa jäädä unohduksiin. Treenattiin myös ihan sitä rauhoittumista ja Nasta makasikin hallissa oikein rentona kyljellään ottaen vastaan rapsutuksia. Kouluttaja naureskelikin, että siellähän otetaan rennosti :D
Kurssilla puolet treenitunnista on tokoa ja toinen puolikas sitten agia. Tokossa treenattiin maahanmenoa sekä perusasentoa. Nastahan jo osaa aika mallikkaasti tulla sivulle, niin saatiin toimia toisille ns. esimerkkinä. Eli näytin miten koira ohjataan namin avulla sivulle istumaan. Agissa otettiin suoraa putkea, hyppyä sekä paukuteltiin keinua. Putken jälkeen Nasta olisi sitten halunnut vain rallatella siellä :) Hyppyä treenattiin niin, että kouluttaja otti nameja käteen ja meni vastaanottamaan koiran. Hyvin oli sekin asia muistissa, kun sain vain lähetellä koiraa hypyn yli nameille. Hieman oli erimielisyyttä siitä, että pitääkö sen namin jälkeen tulla takaisin minun luo vai jäädäänkö tapittamaan kouluttajaa lisänamien toivossa :)
Keinun paukuttelua tehtiin niin, että kouluttaja otti taas nameja kouraan ja nosti keinun pään ilmaan sekä ohjasi koiran painamaan tassuilla keinun maahan. Eka kolahdus oli vähän ihmetystä aiheuttava, muttei ollenkaan paha. Tosilla kerroilla nostettiin laitaa vähän ylemmäs eikä mitään ongelmaa. Eipä Nasta välittänyt mitään Uuden vuoden paukkeestakaan. Kouluttaja oli taas oikein mielissään, kun tuli kommenttia, että sinähän olet mukava, kun alat tekemään hommia kenen vain kanssa. Joitain ennakkoluuloja/-odotuksia malinoisseja kohtaan kenties? No, mukavahan se on omistaa koira joka on mallikas rotunsaedustaja.
Päästiin myös kokeilemaan tasapainoilutyynyä, joka oli myös oikein kivaa puuhaa. Tehtiin harjoitusta, jossa koiralla on molemmat etutassut tyynyllä ja siinä sitten tasapainoillaan. Ehkä minä vielä sellaisen joku päivä hankin. Tosi äkkiä Nasta tajusi tehtävän ja ei tarvinnu kuin sanoa tassut ja ne olivat hetkessä tyynyn päällä. Naksutin on kyllä ollut tosi kätevä kapistus Nastan koulutuksessa.
Kotona sitten aloiteltiin tunnarin opiskelua, joka päättyi oikein mallikkaisiin suorituksiin eli viidestä "hajuttomasta" ja yhdestä minun kapulasta selvittiin jo leikiten. Mitä kaikkea se voisikaan oppia, kun itsellä olisi päivät aikaa vain koulutella :) Aloiteltiin myös uusien tokosääntöjen pohjalta merkkikartion-kierto harjoituksia.
Pitää tässä joku päivä ladata tuo tunnarivideo youtubeen, niin saan ne sitten linkitettyä tänne. Lauantaina ja sunnuntaina olisi sitten taas treenit, joten täytyy alkaa miettimään mitä siellä sitten tekisi.
Sitten hieman Nastan mittoja nyt 6kk iässä, eli painoa on kertynyt 19kg ja korkeutta n.54cm. Alarajoille se toivottavasti vielä kasvaa eli muutama sentti olisi vielä ainakin toiveissa. Nyt se alkaa olla aika soppelinkokoinen aksakoira, joten mitään jättiläistä en siitä toivonutkaan. Pk harrastuksia(tottista) silmällä pitäen muutama lisäsentti ei olisi pahitteeksi ajatellen metristä hyppyä, mutta kyllä siitä yli päästään, kun Taigakin sen ylittää.
Tosi lunkki hurttuus, joka on paikassa kuin paikassa kotonaan. Viime sunnuntaina alkanut pentukurssipaikka oli täysin uusi ja toinen ei ollut millänsäkään. Toisia koiria alkuun vain vilkaisi ja sitten oli valmis hommiin, eikä häiriintynyt treenatessa yhtään muista. Namit on edelleen se ykkösjuttu, vaikka pikku hiljaa olen niitä lelujakin ottanut mukaan palkkaukseen. Aina kuitenkin tullaan se nami leikin päätteeksi hakemaan ja lelu saattaa jäädä unohduksiin. Treenattiin myös ihan sitä rauhoittumista ja Nasta makasikin hallissa oikein rentona kyljellään ottaen vastaan rapsutuksia. Kouluttaja naureskelikin, että siellähän otetaan rennosti :D
Kurssilla puolet treenitunnista on tokoa ja toinen puolikas sitten agia. Tokossa treenattiin maahanmenoa sekä perusasentoa. Nastahan jo osaa aika mallikkaasti tulla sivulle, niin saatiin toimia toisille ns. esimerkkinä. Eli näytin miten koira ohjataan namin avulla sivulle istumaan. Agissa otettiin suoraa putkea, hyppyä sekä paukuteltiin keinua. Putken jälkeen Nasta olisi sitten halunnut vain rallatella siellä :) Hyppyä treenattiin niin, että kouluttaja otti nameja käteen ja meni vastaanottamaan koiran. Hyvin oli sekin asia muistissa, kun sain vain lähetellä koiraa hypyn yli nameille. Hieman oli erimielisyyttä siitä, että pitääkö sen namin jälkeen tulla takaisin minun luo vai jäädäänkö tapittamaan kouluttajaa lisänamien toivossa :)
Keinun paukuttelua tehtiin niin, että kouluttaja otti taas nameja kouraan ja nosti keinun pään ilmaan sekä ohjasi koiran painamaan tassuilla keinun maahan. Eka kolahdus oli vähän ihmetystä aiheuttava, muttei ollenkaan paha. Tosilla kerroilla nostettiin laitaa vähän ylemmäs eikä mitään ongelmaa. Eipä Nasta välittänyt mitään Uuden vuoden paukkeestakaan. Kouluttaja oli taas oikein mielissään, kun tuli kommenttia, että sinähän olet mukava, kun alat tekemään hommia kenen vain kanssa. Joitain ennakkoluuloja/-odotuksia malinoisseja kohtaan kenties? No, mukavahan se on omistaa koira joka on mallikas rotunsaedustaja.
Päästiin myös kokeilemaan tasapainoilutyynyä, joka oli myös oikein kivaa puuhaa. Tehtiin harjoitusta, jossa koiralla on molemmat etutassut tyynyllä ja siinä sitten tasapainoillaan. Ehkä minä vielä sellaisen joku päivä hankin. Tosi äkkiä Nasta tajusi tehtävän ja ei tarvinnu kuin sanoa tassut ja ne olivat hetkessä tyynyn päällä. Naksutin on kyllä ollut tosi kätevä kapistus Nastan koulutuksessa.
Kotona sitten aloiteltiin tunnarin opiskelua, joka päättyi oikein mallikkaisiin suorituksiin eli viidestä "hajuttomasta" ja yhdestä minun kapulasta selvittiin jo leikiten. Mitä kaikkea se voisikaan oppia, kun itsellä olisi päivät aikaa vain koulutella :) Aloiteltiin myös uusien tokosääntöjen pohjalta merkkikartion-kierto harjoituksia.
Pitää tässä joku päivä ladata tuo tunnarivideo youtubeen, niin saan ne sitten linkitettyä tänne. Lauantaina ja sunnuntaina olisi sitten taas treenit, joten täytyy alkaa miettimään mitä siellä sitten tekisi.
Sitten hieman Nastan mittoja nyt 6kk iässä, eli painoa on kertynyt 19kg ja korkeutta n.54cm. Alarajoille se toivottavasti vielä kasvaa eli muutama sentti olisi vielä ainakin toiveissa. Nyt se alkaa olla aika soppelinkokoinen aksakoira, joten mitään jättiläistä en siitä toivonutkaan. Pk harrastuksia(tottista) silmällä pitäen muutama lisäsentti ei olisi pahitteeksi ajatellen metristä hyppyä, mutta kyllä siitä yli päästään, kun Taigakin sen ylittää.
Agilitykilpailut, valeraskaus ja rallytoko
Käytiin Taigan kanssa marraskuun lopussa agikisoissa, joista olenkin jo laittanut tulokset harrastussivulle. Eli menestystä ei tälläkään kertaa tullut, mutta kokemustahan me lähinnä näistä ensimmäisistä kisoista haetaankin. Valeraskauden kourissa meni kisat ja näytti ettei ne lopu ollenkaan. Nyt ollaan elelty pari viikkoa suht normaalia elämää :)
On se kyllä rankkaa, kun hormoonihöyryissä menee melkein puolet vuodesta. Olenkin vakaasti miettinyt, että kun vuoden päästä Taiga siirtyy minun omistukseen niin leikkautan sen. Ensin kuitenkin ne pennut :) Toivottavasti astutusreissu tällä kertaa tuottaa toivotunlaisen tuloksen. Yksi mukavankuuloinen poroherranen Riikalla onkin jo katsottuna.
Juoksuja siis odotellaan alkavaksi maalis-huhtikuussa, katsotaan nyt onko väli 6 vai 7 kuukautta. Karvanlähtö on kyllä alkanut tavallista aikaisemmin eli saattaa olla, että juoksut alkaisivat jo maaliskuun alkupuolella. No, ne alkaa sitten kun alkaa :D
Uusi vuosi meni todella rauhallisesti, mitä nyt ensimmäisiä paukkuja Taiga kuulosteli hieman huolestuneen oloisesti, mutta kun käskin mennä maate ja lopettaa höpötyksen, niin asettui tosi äkkiä nukkumaan. Pahimpaan paukutteluun ei tainnut reagoida mitenkään eli näki jotain hyviä unia :) Tosi tyytyväinen olen kyllä tuohon, kun monesti rakettien pelko menee pahemmaksi, niin Taigalla se vain näyttää helpottuvan. Käytin Taigaa illalla myös pissalla ja ulos mentiin yhtä reippaasti kuin aina ja tarpeet tehtiin normisti, vaikka paukutteluja sieltä täältä kuuluikin.
Vuoden alusta ollaan taas aktivoiduttu ainakin toko/tottiksen treenauksessa, kun ollaan sovittu lauantai yhteistreenipäiväksi, Viime viikonloppuna Taiga oli tosi mielissää ja teki niin mahtavasti hommia, että itseäkin ihan hymyilytti. Miten me saatais se sama tekemisenilo myös sinne kokeisiin? Kisoista, kun puhutaan niin ilmoitin sitten Taigan Rallytoko-kisoihin ystävänpäiväksi, kääks :) Jos sieltä se hyväksytty tulos tulee niin ollaan tyytyväisiä. Kilpailu on 40 koirakon, ALO-luokan kilpailu joten palkintopalli haaveet on jo kuopattu :D
Lauantaina olisi siis tarkoitus hieman muistella liikkeitä ja tehdä muutama rata. Katsotaan sitten mitä liikkeitä täytyy muistutella vielä ennen kilpailuja. Hirveästi en kehtaa liikkeitä alkaa hinkkaamaan, ettei Taiga kyllästy, mutta parit treenit ennen koetta vois olla aika hyvä. Möllikisoihin mennessä ei oltu treenattu varmaan 4-5 kuukauteen, joten kyllä ne liikkeet sieltä muistista löytyy, kun vähän kaivelee. Yksi asia mihin pitää kiinnittää erikoishuomio on hihna ja sen kiristyminen. Pitää katsoa joku tietty hihna ja siitä kohta mistä kannattaa pitää kiinni. Möllikisoissa tuli muutama virhepiste juurikin hihnasta, vaikka Taiga olikin kokoajan tosi hyvässä kohdassa eli todennäköisesti pidin hihnaa liian kireällä.
Jos kantti kestää ja paikkoja 21.2 järjestettävään Rallykokeeseen löytyy, saattaa olla, että ilmoitan Taigan vielä toisiin kisoihin. Sinä päivänä olisi kahdet kisat, mutta en sitten tiedä onko se liikaa, varsinkin jos kisojen väli venyy pitkäksi. No, katsotaan onko niitä paikkoja enää edes vapaana, kun se aika tulee.
On se kyllä rankkaa, kun hormoonihöyryissä menee melkein puolet vuodesta. Olenkin vakaasti miettinyt, että kun vuoden päästä Taiga siirtyy minun omistukseen niin leikkautan sen. Ensin kuitenkin ne pennut :) Toivottavasti astutusreissu tällä kertaa tuottaa toivotunlaisen tuloksen. Yksi mukavankuuloinen poroherranen Riikalla onkin jo katsottuna.
Juoksuja siis odotellaan alkavaksi maalis-huhtikuussa, katsotaan nyt onko väli 6 vai 7 kuukautta. Karvanlähtö on kyllä alkanut tavallista aikaisemmin eli saattaa olla, että juoksut alkaisivat jo maaliskuun alkupuolella. No, ne alkaa sitten kun alkaa :D
Uusi vuosi meni todella rauhallisesti, mitä nyt ensimmäisiä paukkuja Taiga kuulosteli hieman huolestuneen oloisesti, mutta kun käskin mennä maate ja lopettaa höpötyksen, niin asettui tosi äkkiä nukkumaan. Pahimpaan paukutteluun ei tainnut reagoida mitenkään eli näki jotain hyviä unia :) Tosi tyytyväinen olen kyllä tuohon, kun monesti rakettien pelko menee pahemmaksi, niin Taigalla se vain näyttää helpottuvan. Käytin Taigaa illalla myös pissalla ja ulos mentiin yhtä reippaasti kuin aina ja tarpeet tehtiin normisti, vaikka paukutteluja sieltä täältä kuuluikin.
Vuoden alusta ollaan taas aktivoiduttu ainakin toko/tottiksen treenauksessa, kun ollaan sovittu lauantai yhteistreenipäiväksi, Viime viikonloppuna Taiga oli tosi mielissää ja teki niin mahtavasti hommia, että itseäkin ihan hymyilytti. Miten me saatais se sama tekemisenilo myös sinne kokeisiin? Kisoista, kun puhutaan niin ilmoitin sitten Taigan Rallytoko-kisoihin ystävänpäiväksi, kääks :) Jos sieltä se hyväksytty tulos tulee niin ollaan tyytyväisiä. Kilpailu on 40 koirakon, ALO-luokan kilpailu joten palkintopalli haaveet on jo kuopattu :D
Lauantaina olisi siis tarkoitus hieman muistella liikkeitä ja tehdä muutama rata. Katsotaan sitten mitä liikkeitä täytyy muistutella vielä ennen kilpailuja. Hirveästi en kehtaa liikkeitä alkaa hinkkaamaan, ettei Taiga kyllästy, mutta parit treenit ennen koetta vois olla aika hyvä. Möllikisoihin mennessä ei oltu treenattu varmaan 4-5 kuukauteen, joten kyllä ne liikkeet sieltä muistista löytyy, kun vähän kaivelee. Yksi asia mihin pitää kiinnittää erikoishuomio on hihna ja sen kiristyminen. Pitää katsoa joku tietty hihna ja siitä kohta mistä kannattaa pitää kiinni. Möllikisoissa tuli muutama virhepiste juurikin hihnasta, vaikka Taiga olikin kokoajan tosi hyvässä kohdassa eli todennäköisesti pidin hihnaa liian kireällä.
Jos kantti kestää ja paikkoja 21.2 järjestettävään Rallykokeeseen löytyy, saattaa olla, että ilmoitan Taigan vielä toisiin kisoihin. Sinä päivänä olisi kahdet kisat, mutta en sitten tiedä onko se liikaa, varsinkin jos kisojen väli venyy pitkäksi. No, katsotaan onko niitä paikkoja enää edes vapaana, kun se aika tulee.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Agiepikset ja vähän muutakin
Reilu viikko sitten käytiin Muhoksellä myös agiepiksissä Taigan kanssa, jotka meni miten meni. Ilmoitin Taigan mölli sekä kisaavien radalle. Mölliradalta löytyi myös kontaktiesteitä, kuten A-este. Aluksi hieman jännitti, kun Taiga ei ole mennyt moniakaan A-esteitä ja kun näin esteen oli se aika liukkaan näköinen. Muutamien koirien ratoja seuratessa huomasin myös, että se oli liukkaampi kuin se millä ollaan treenattu.
Sitten koittikin meidän vuoro ja Taiga vaikutti oikein innokkaalta, joten A-esteen ylittäminen voisi onnistuakin. A-este alkoi lähestyä alkusuoran jälkeen ja onnekseni Taiga meni esteen yli oikein mallikkaasti :) Voi sitä onnen päivää, jospa se alkais pikku hiljaa olla Taigalla selkärangassa, että sen yli pääsee. Hieman himmailua oli ilmassa uuden paikanmyötä, mutta ihan kiva rata kokonaisuudessa.
Kilpailevien rata olikin sitten aika hankala ja Taigan vire ei ollut yhtään sellainen mitä ensimmäisellä radalla. Alun jälkeen mietin, että mitähän tästä tulee. Taiga pysähtyi monta kertaa haistelemaan sekä kävi tervehtimässä yleisöäkin. Radalta löytyi keinu, joka meni ihan ok. Esteet alkavat olla hallussa, joten niitä ei tarvi jännittää enää radalla, mutta sitten vire pitäisi saada joka radalle oikeaksi. Tosin kilpailevien radalla olleet kepit eivät menneet yhtään putkeen. Kepit olivat halliin tulevan oviaukon kohdalla (n.1m päässä), jossa seisoi ihmisiä. Sieltä kuului myös aika kova äänistä puhetta ja Taiga lähti kaksi kertaa kesken keppien pois, oviaukon suuntaan. Liikaa häiriötä siis meille sellainen, kun muutenkin Taiga oli muissa maailmoissa.
Tosin valeraskaus taas nostaa päätään ja hieman Taigan mieliala on ollut apea ja maitoakin erittyy hieman tisseistä puristettaessa. Harmittaa niin vietävästi, kun kerkesin ilmoittaa Taigan ensi viikonlopun agikisoihin. Pitää vain toivoa, että mieli pysyy kasassa niin koiralla kuin ohjaajallakin eikä valeraskaus näkyisi radoilla. Ilmoitin Taigan kahdelle radalle, vaikka tarjolla olisi ollut kolme. Jos taas toinen rata menee himmailuksi, niin ei tarvitsi enää kolmatta lähteä kokeilemaan. Kisat on Taigalle tutussa hallissa, joten uskon sen hieman helpottavan niin Taigaa kuin minuakin.
Tänään olikin oikea onnenpäivä Taigalla, kun hieroja tuli käymään ihan kotona hieromassa. Hieman oli jumeja niin takana kuin edessäkin. Jospa paikat olisivat sitten hieman vetreämmät viikon päästä kisoissa. :) Kiitokset Hurskaisen Johannalle (koirasi ilona) hieronnasta.
Sitten koittikin meidän vuoro ja Taiga vaikutti oikein innokkaalta, joten A-esteen ylittäminen voisi onnistuakin. A-este alkoi lähestyä alkusuoran jälkeen ja onnekseni Taiga meni esteen yli oikein mallikkaasti :) Voi sitä onnen päivää, jospa se alkais pikku hiljaa olla Taigalla selkärangassa, että sen yli pääsee. Hieman himmailua oli ilmassa uuden paikanmyötä, mutta ihan kiva rata kokonaisuudessa.
Kilpailevien rata olikin sitten aika hankala ja Taigan vire ei ollut yhtään sellainen mitä ensimmäisellä radalla. Alun jälkeen mietin, että mitähän tästä tulee. Taiga pysähtyi monta kertaa haistelemaan sekä kävi tervehtimässä yleisöäkin. Radalta löytyi keinu, joka meni ihan ok. Esteet alkavat olla hallussa, joten niitä ei tarvi jännittää enää radalla, mutta sitten vire pitäisi saada joka radalle oikeaksi. Tosin kilpailevien radalla olleet kepit eivät menneet yhtään putkeen. Kepit olivat halliin tulevan oviaukon kohdalla (n.1m päässä), jossa seisoi ihmisiä. Sieltä kuului myös aika kova äänistä puhetta ja Taiga lähti kaksi kertaa kesken keppien pois, oviaukon suuntaan. Liikaa häiriötä siis meille sellainen, kun muutenkin Taiga oli muissa maailmoissa.
Tosin valeraskaus taas nostaa päätään ja hieman Taigan mieliala on ollut apea ja maitoakin erittyy hieman tisseistä puristettaessa. Harmittaa niin vietävästi, kun kerkesin ilmoittaa Taigan ensi viikonlopun agikisoihin. Pitää vain toivoa, että mieli pysyy kasassa niin koiralla kuin ohjaajallakin eikä valeraskaus näkyisi radoilla. Ilmoitin Taigan kahdelle radalle, vaikka tarjolla olisi ollut kolme. Jos taas toinen rata menee himmailuksi, niin ei tarvitsi enää kolmatta lähteä kokeilemaan. Kisat on Taigalle tutussa hallissa, joten uskon sen hieman helpottavan niin Taigaa kuin minuakin.
Tänään olikin oikea onnenpäivä Taigalla, kun hieroja tuli käymään ihan kotona hieromassa. Hieman oli jumeja niin takana kuin edessäkin. Jospa paikat olisivat sitten hieman vetreämmät viikon päästä kisoissa. :) Kiitokset Hurskaisen Johannalle (koirasi ilona) hieronnasta.
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Rally-tokon epikset Muhoksella 2.11.
Tänään tuli tehtyä sellainen extempore reissu Muhokselle epiksiin, kun ilma oli aika surkea ja muutenkin tekemisen puute, niin sinnepä sitten suunnattiin. Tunnelma kisoissa oli rento ja rataantutustumisen sai tehdä rauhassa omaan tahtiin. Kaikki liikkeet olivat tuttuja vaikkakin juosten pujottelua ei olla taidettu koskaan edes tehdä :) Ihan hyvin sekin sujui, mitä nyt hihna jossain kohtaa hieman kiristyi.
Kokonaisuudessaan oikein onnistunut treeni paikassa, jossa ollaan käyty joskus reilu vuosi sitten. Nokka pysyi ihme ja kumma irti maasta koko suorituksen ajan ja muutenkin Taiga oli hyvin kuulolla kokoajan. Mitään suurempaa virhettä ei tullut, pari hihnan kiristymistä ja yhtä tehtävä kylttiä Taiga nuuhkaisi ohi mennen. Taaksepäin peruutuksissa oli minun askeleet olleet jossain kohtaa hieman epäselvät, joista -1p. Yhteensä virhepisteitä tuli -4 ja kokonaispistemääräksi saatiin 96p/100p. Sijoitus oli tällä kertaa 1./12. eli tultiin ensimmäisiksi.
Kaikkein parhainta tässä oli se etten itse juurikaan jännittänyt vaan pääsin radalle hyvillä fiiliksissä :) Ehkäpä kramppikuume alkaa pikku hiljaa poistua ja tilanne saadaan sellainen hyvä pieni jännitys, että pysyy mieli tarkkana. Tuomarilta tuli kehoitus mennä virallisiin kilpailuihin ja ehkäpä ne olisi sitten tavoite vuodelle 2015.
Loppuun vielä kuvia kilpailuista, kuvaaja Mikko Koskenkorva.
Kokonaisuudessaan oikein onnistunut treeni paikassa, jossa ollaan käyty joskus reilu vuosi sitten. Nokka pysyi ihme ja kumma irti maasta koko suorituksen ajan ja muutenkin Taiga oli hyvin kuulolla kokoajan. Mitään suurempaa virhettä ei tullut, pari hihnan kiristymistä ja yhtä tehtävä kylttiä Taiga nuuhkaisi ohi mennen. Taaksepäin peruutuksissa oli minun askeleet olleet jossain kohtaa hieman epäselvät, joista -1p. Yhteensä virhepisteitä tuli -4 ja kokonaispistemääräksi saatiin 96p/100p. Sijoitus oli tällä kertaa 1./12. eli tultiin ensimmäisiksi.
Kaikkein parhainta tässä oli se etten itse juurikaan jännittänyt vaan pääsin radalle hyvillä fiiliksissä :) Ehkäpä kramppikuume alkaa pikku hiljaa poistua ja tilanne saadaan sellainen hyvä pieni jännitys, että pysyy mieli tarkkana. Tuomarilta tuli kehoitus mennä virallisiin kilpailuihin ja ehkäpä ne olisi sitten tavoite vuodelle 2015.
Loppuun vielä kuvia kilpailuista, kuvaaja Mikko Koskenkorva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)