Reilu viikko sitten käytiin Muhoksellä myös agiepiksissä Taigan kanssa, jotka meni miten meni. Ilmoitin Taigan mölli sekä kisaavien radalle. Mölliradalta löytyi myös kontaktiesteitä, kuten A-este. Aluksi hieman jännitti, kun Taiga ei ole mennyt moniakaan A-esteitä ja kun näin esteen oli se aika liukkaan näköinen. Muutamien koirien ratoja seuratessa huomasin myös, että se oli liukkaampi kuin se millä ollaan treenattu.
Sitten koittikin meidän vuoro ja Taiga vaikutti oikein innokkaalta, joten A-esteen ylittäminen voisi onnistuakin. A-este alkoi lähestyä alkusuoran jälkeen ja onnekseni Taiga meni esteen yli oikein mallikkaasti :) Voi sitä onnen päivää, jospa se alkais pikku hiljaa olla Taigalla selkärangassa, että sen yli pääsee. Hieman himmailua oli ilmassa uuden paikanmyötä, mutta ihan kiva rata kokonaisuudessa.
Kilpailevien rata olikin sitten aika hankala ja Taigan vire ei ollut yhtään sellainen mitä ensimmäisellä radalla. Alun jälkeen mietin, että mitähän tästä tulee. Taiga pysähtyi monta kertaa haistelemaan sekä kävi tervehtimässä yleisöäkin. Radalta löytyi keinu, joka meni ihan ok. Esteet alkavat olla hallussa, joten niitä ei tarvi jännittää enää radalla, mutta sitten vire pitäisi saada joka radalle oikeaksi. Tosin kilpailevien radalla olleet kepit eivät menneet yhtään putkeen. Kepit olivat halliin tulevan oviaukon kohdalla (n.1m päässä), jossa seisoi ihmisiä. Sieltä kuului myös aika kova äänistä puhetta ja Taiga lähti kaksi kertaa kesken keppien pois, oviaukon suuntaan. Liikaa häiriötä siis meille sellainen, kun muutenkin Taiga oli muissa maailmoissa.
Tosin valeraskaus taas nostaa päätään ja hieman Taigan mieliala on ollut apea ja maitoakin erittyy hieman tisseistä puristettaessa. Harmittaa niin vietävästi, kun kerkesin ilmoittaa Taigan ensi viikonlopun agikisoihin. Pitää vain toivoa, että mieli pysyy kasassa niin koiralla kuin ohjaajallakin eikä valeraskaus näkyisi radoilla. Ilmoitin Taigan kahdelle radalle, vaikka tarjolla olisi ollut kolme. Jos taas toinen rata menee himmailuksi, niin ei tarvitsi enää kolmatta lähteä kokeilemaan. Kisat on Taigalle tutussa hallissa, joten uskon sen hieman helpottavan niin Taigaa kuin minuakin.
Tänään olikin oikea onnenpäivä Taigalla, kun hieroja tuli käymään ihan kotona hieromassa. Hieman oli jumeja niin takana kuin edessäkin. Jospa paikat olisivat sitten hieman vetreämmät viikon päästä kisoissa. :) Kiitokset Hurskaisen Johannalle (koirasi ilona) hieronnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti