Tässä ollaan elelty sellaista hiljaiseloa aikaslailla kotona oleillen ja aina vähän jotain treenaillen. Taigalla haukkuminen onnistuu jo pelkästä käskystä tosi hienosti. Eikä ääni ole mitenkään hiljainen eli pitäisi kuulua kauempaakin maalimiehen haukkuminen ;) Nyt vain odotellaan suotuisia kelejä että päästään kokeilemaan taitoja tosi toimissa. Eilen treenatessa huomasin, että Taiga oli tosi innokkaasti tekemässä tokoliikkeitä kun palkka oli minun oikeassa kädessä. Sitten, kun laitoin lelun maahan vähän matkan päähän niin innostus selvästi hiipui. Jotenkin pitäisi saada se into pysymään myös silloin kun lelu on kauempana. Tätä siis täytyy treenata lisää ja pikku hiljaa pidentään palkkausvälejä. Seuraamisessa oli jopa niin paljon intoa, että seurasi melkein puoli metriä liian edessä. En halunnut hirmusesti korjata vaan palkkasin lyhyistä pätkistä, kun kontakti ja tekeminen oli niin mainiota ja innokasta.
Jymyllä taas päivät vähenee täällä meillä ja uuteen kotiin koeajalle lähtö lähestyy. Haikein, mutta toisaalta iloisin mielin luovutan Jymyn osaavampiin käsiin. Kotona oman perheenkesken Jymy on sellainen ihana halinalle, joka tulee aina, kun mahdollista lähelle paijattavaksi. Siinä on sellaista lämpöä ja kaihoa jota en ole muiden koirien kanssa kokenut. Sen rakkauden sinua kohtaan voi melkein tuntea ja se rauhallisuus on sanoi kuvailematonta. Vaikka virtaa riittää niin tuollaiset hetket on niitä parhaimpia! Toivonkin Jymylle kaikkea hyvää ja toivottavasti kotikokeilu sujuu hyvin ja "kuntoutus" saisi pojassa aikaan jonkinlaista muutosta, ettei elämää ja ihmisiä tarvii stressata niin paljoa. Haikeinmielin luovun pojasta, mutta uskon että näin on kaikkein parasta ihan vain Jymyn elämänlaatua ajatellen. Jos tunnepuoleni saisi päättää niin en luopuisi hänestä, mutta se järjen ääni huutaa toisin. Tämä täytyy vain hyväksyä ja antaa Jymylle mahdollisuus, johon minun taidot eivät riittäneet. En uskokkaan, että kaikki tämän blogin lukijat omissa mielissään katsovat tätä suopeasti, mutta sille taas en voi mitään. Varmasti kaikkea mahdollista en ole kokeillut, mutta aikaresurssit ovat melko rajalliset. Aikani olisi riittänyt ns."normaalin" koiran kanssa treenaamiseen/koulutukseen, mutta aina kaikki ei elämässä mene niin kuin suunnittelee.
Elämä kuitenkin jatkuu ja kesää varten täytyy tehdä hiukan juhlavalmisteluja. Joten ajatukset pysyy kiireisinä Jymyn lähdön jälkeenkin. Vaikka kyllä varmasti tulen vuodattamaan muutamaankin otteeseen kyyneleitä. Ennen kaikkea sen takia, että tunnen itseni epäonnistuneeksi, kun en pystynyt antamaan Jymylle kaikkea sitä mitä se olisi tarvinnut.
Tulipahan taas sellainen sepitys, että ihan itseänikin hirvittää. No, nämä on niitä tosi elämän tuntoja, joita pitää jotenkin vuodattaa :)
Parit näyttelyt olisi tuossa tarkoitus Taigan kanssa pyörähtää kuukauden sisään ja sitten keskitytään rally-tokoon ja agilityyn. Kesällä tietenkin treenataan sitten myös jälkeä ja hakua. Ehkä ne yhdet tokokokeetkin saadaan jonnekkin mahdutettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti