Elämääkin suurempia pohdintoja

Niin, se vaan taas koitti päivä jolloin matto vedettiin jalkojen alta ja tuntui kuin oltaisiin taas lähtöpisteessä. Elikäs käytiin Jymyn ja Taigan kanssa agiepiksissä, eikä Jymyn käytös ollut mitenkään suotavaa. Heti autosta ulos tullessa alkoi haukkuminen, eikä ottanut loppuakseen. Kaikki koirat saivat haukkumista ja murinaa niskoilleen, eikä ihmisetkään säästyneet haukkumiselta/pöhinältä. Ei taida olla kaikki palikat oikein pääkopassa.

Sitten pohdintaa Jymyn elämän vaiheilta. Jo pienenä pentuna reilu 8-viikkoisena, oli huomattavissa pelkoa vieraita ihmisiä kohtaan. Vieraita koiria kohtaan myös pelkoa, mutta myös aggressiivisuutta. Jymy on myös reagoi tosi herkästi vieraan ihmisen tuijotukseen, pöhinällä. Myös Jymyn veli on osoittanut samanlaisia merkkejä, niin ei käytös voi suoraan johtua minun tekimisistä tai tekemättä jättämisistä. Moni koiraihminen sanoi myös Jymyn nähdessään pentuna, ettei tuollainen ole ihan normaalia käytöstä. Toki rotutuntemusta ihmisillä ei ole ollut, mutta kyllä itselläkin tuntui oudolta tuo em. käyttäytyminen.

Jolloin olinkin yhteydessä kasvattajaan ja kysyin neuvoja. Jymy meinasikin mennä kasvattajan luo vähäksi aikaa tarkkailuun, mutta kerroin yrittäväni kokeilla vielä saisinko muutosta aikaan. Välillä tuntui että nyt ollaan menossa oikeaan suuntaan, mutta sitten taas viime aikoina käytös on oikeastaan vain pahentunut. Ihmisille ollaan kylillä muristu ja koirien "kimppuun" ollaan menossa. Ei siedä myöskään toisten koirien tuijotusta eikä mahtailuelkeitä vaan saa kilarit.

Olen yrittänyt käydä koirakursseilla ja kylillä eri paikoissa kävelemässä sekä kouluttaa ja aktivoida. Mikään vaan ei tunnu helpottavan koiran stressiä. Kaikki olisi hyvin jos Jymyllä olisi aina samat rutiinit ja saisi olla vain kotona ilman vieraita ihmisiä/koiria. Mutta tälläistä tilannetta ei kovin helposti voi tarjota ja tekee itsellä niin pahaa katsoa kun toinen "kärsii". Aina saa itse olla herkillä jos joku ajaa pihaan, että kerkeän kutsua koiran sisälle, jos tulija on Jymylle tuntematon. Muutaman tietyn ihmisen pihalle tullessa en voi olla sata varma, että ihminen on turvassa. Eli Jymy voi varsinkin tuntiessaan olevan ansassa käydä päälle.

Jymy rakastaa olla irti pihalla ja tutkia ympäristöä, niin ei se olisi oikein laittaa sitä narun nokkaan pihalle kököttämään. Eilenkin yritti hyökkiä ihmisiä kohti, en tosin tiedä mitä olisi tehnyt päästessään iholle. Harrastuskoiran haaveet alkaa näyttää melko epätodennäiköisiltä ja mahdottomilta, koska joka kerta kun lähdetään kotoa näkee koiran jo stressaavan ja lähes laamantuvan. Aina autosta pois tullessa vieraassa paikassa on tosi herkillä.

Jos koira on stressaantunut niin ollaan myös me ihmiset. Lapsetkin on sen verran pieniä ettei aikaakaan ole loputtomasti sekä Taigakin tarvii oman aikansa. Olenkin miettinyt etsisinkö Jymylle uuden kodin, jossa olisi enemmän aikaa ja taitoa. Tämäkin on taas sitten riskaapeliä, enkä halua että Jymystä tulisi mitään kiertolaista. Silloin sen elämä vasta stressaavaa olisikin, eikä puremisilta varmasti vältyttäisi. Uuden paikan pitäisi ehdottomasti olla maalla, jossa stressiä aiheuttavia tekijöitä olisi mahdollisimman vähän. Enkä uskaltaisi antaa Jymyä lapsiperheeseen vaikka nyt onkin sellaisessa, ettei vain sattuisi mitään ikävää. Koirakaverit voisi olla aika jees (ei ehkä urokset) kunhan totuttaminen tehdään hitaasti, että luotto toiseen on saavutettu.

Tai sitten se pahin, muttei välttämättä huonoin vaihtoehtoehto on päästää Jymy taivaanrannan taa paimentamaan pilvilampaita. Aivan kauhealta kuin se kuulostaakin. Mutta miltein joka päivä nään miten koiralla on huono olla, niin ei sekään ole elämisen arvoista elämää. Jotku voivat olla kauhuissaa tälläisestä mietinnästä, mutta ne jotka eivät ole koskaan eläneet tälläisen koiran kanssa, eivät voi tietää/kuvitella millaista se on. Mieheltä saan kuulla harvase päivä, ettei tuo ole normaali. Olempa sen kuullut myös useammalta muultakin taholta. Mutta kun itse on sellainen, että haluaa viimeiseen asti yrittää korjata asiat paremmiksi, mutta ei minunkaan rahkeet riitä mihin vain.

Tälläisiä pohdintoja tänään, saa nähdä mihin päätöseen tässä sitten loppu peleissä päädytään. Kuitenkin koiran pitää saada elää koiranarvoista elämää!