Elikkäs, käytiin taas Jymppepoijan kanssa keskustassa käppäilemässä ja kerta kerran jälkeen menee aina vain paremmin. Tällä kertaa, heti autosta ulos tullessa lähdettiin häntä kaarella kohti seikkailuja. Vaikka ihmisiä tuli vastaan niin kävely meni oikein mallikkaasti, sen enempiä mutinoita. Nyt olikin ihmisiä paljon liikenteessä kun oli perjantai.
Ainoat puhinareaktiot sai aikaan kaupanovesta tullut mies joka ilmeisesti tuijotti Jymyä ja joka sitten alkoi puhumaan meille. Siinä sitten minun rohkaisemana poika uskalsi mennä nuuhkuttelemaan ja jo sekunttien päästä ois halunnu pusuttelemaan. Tulipas kaupasta myös naisimmeinen, jonka kanssa vaihdoin pari sanaa ja Jymy sai rapsutuksia. Voisi sanoa että kaupunkikävelyt sujuvat paremmin Jymyn kanssa kuin Taigan kanssa pentuna. Taiga, kun olisi halunnut kaikkien ihmisten luo ja pelkäsi niin hirmusesti autoja, vaikka käveltiin pyörätietä pitkin.
Olen saanut ainakin perjantain visiitin pohjalta katsoen, Jymyn autopaimentamisen kuriin. Poitsu ei kertaakaan yrittänyt singota autonperään, vaikka autoja meni vähän väliä ja muutamia kertoja ihan vierestäkin. Aikas nopsaa ne oppii. Niin ja nähtiinpä me ekaa kertaa toisia koiriakin lenkillä. Onneksi hokasin ne kaukaa ja istutin Jymyn parkkikselle ja namitin niiden mennessä ohi. Ei muuta reaktiota kuin muutamat vilkaisut koirujen suuntaan ja muuten napitti minua namien toivossa :)
Sitten vähän sunnuntain kurssista, joka meni oikein mallikkaasti. Vaikka sisälle mennessä tulikin muutamia haukahduksia ja innokas kultsunpentu olis halunnu tehä läheistä tuttavuutta syöksymällä heti iholle, josta Jymy ei oikein perustanut. Siitä tuli sitten pientä murinaa, mutta heti kohta kävivät nokakkain tekemässä pikanuuhkasut. Sheltinpennun kanssa Jymy kävi myös tekemässä pikkasen tuttavuutta.
Pahoinvainpelkään että minulla on kohta käsissä putkihullu-koira. Siinä aluksi tehtiin tokopuoliskolla, luoksetulo- ja paikallaoloharjoituksi sekä luoksepäästävyyttä. Luoksepäästävyysessä päästiin jo siihen että kouluttaja kävi silittämässä Jymyn kaulaa eikä jätkä hievahtanutkaan paikaltaan, tosin kädessä oli nami, jota hamusi melkein koko ajan.
Luoksetulot oli räväköitä ja nopeita, mutta ekalla kerralla minun takana ollut putki oli niin houkuttava että se oli pakko käydä tekemässä. Onneksi kävi kuiten ensin minun luona :) Tokalla kerralla olis käyny samoin mutta sain onneksi pysäytettyä. Paikallaoloharjoituksia ollaan kotonaki tehty ja kurssilla käväisin aina parin metrin päässä ja palasin palkaamaan.
Siinä sitten käytiin pisulla ja agipuoliskon kimppuun, jossa harkattiin uutena asiana keppejä. Vanhana otettiin putkia ja hyppyä. Eka tehtiin kahden putken pätkää ja Jymyllä ei ollut minkäänlaista ongelmaa mennä putkesta toiseen. Ihan kuin se olis aina tehnyt sitä. Käytiinpä vielä tekemässä omikseen suortaputkea ja käskin istua ennen lähetystä ja sehän pysyi paikallaan käskyyn asti joka kerta. Aikas etevä pentunen.
Hypyn rima on tuolla ollut n.5cm ja edellisillä kerroilla olen aina itse mennnyt hypyn "sisältä" koiran kanssa. No, tälläkertaa menin sivusta ja hyvinhän se meni. Sitten tein muutamia kertoja istuttamalla hypyn taakse ja ite kävelin muutaman askeleen jonka jälkeen käsky. Kivasti menivät myös ne.
Keppiharjoitus taas oli mitä oli, kun opetetaan sitä vain remmillä ohjaten. Joskohan se seuraavilla kerroilla Jymy jo hoksais sen pointin. Pitäis, ehkä treenata hiukan kotonakin tuota hommaa. Vaan taitaa olla maa jo sen verta jäässä etten saa aurausviittoja enää upotettua maahan.
Treenejä oli seuraamassa taas muutamia henkilöitä, joista yksi oli ekaa kertaa ja onnekseni sain huomata, ettei se ollut Jymyn mielestä yhtään pelottava. Heti tilaisuuden tultua meni nuuhkimaan ja tekemään tuttavuutta. Tässä sen huomaa että harjoittelu kannatta aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti