Päästiin taas katselemaan uusia ihmisiä sekä koiria. Jymystä jo hiukkasen hoksasi, että se muisti minne oltais menossa. Taas oltiin melkein vikoja paikanpäällä ja ovesta sisääntullessa meitä vastassa olikin koirakomppania. Sekin pientä Jymy-poikaa meinasi hiukkasen haukututtaa. No siitä kun päästiin väljemmille vesille, niin homma alkoi taas toimia. Velipoika treenasi vieressä ja jopas poitsu olikin reipastunut viime kerran jälkeen. Kiinnosti jo hiukkasen treenaaminenkin :)
Tämän kerran aiheena meillä oli tokossa luoksepäästävyys sekä pujoteltiin toisten koirien vierite. Ensin toki katsottiin oltiinko tehty kotiläksyt eli sivulletulo ja maahanmeno. Agissa mentiin taas suorta- ja mutkaputkea.
Luoksepäästävyydessä meidän tuli pitää koirat perusasennossa niin etteivät lähde paikaltaan kun kouluttaja käppäili lähistöllä. Jymy oli tässä tosi etevä ja pysyi joka kerta paikoillaan, mitä nyt muutaman kerran vilkaisi vieressä kulkijaa/seisojaa. Koirien välistä pujottelu sujui ihan ok, kun nami oli melkein koko ajan nokan edessä. Yksi ahdas väli meinasi jänskättää mutta siitäkin päästiin ja velipojan ohitus meinas kansa jännittää kun toinen pikkasen pöhisi. Jymy pysyi tosi hyvin myös makuullaan kun toiset koirat ohitteli meitä. Pientä mielenkiintoa tosin oli jo havaittavissa.
Tällä kertaa myös talon ulkopuolella olevat äänet saivat Jymyn valppaaksi ja muutamia kertoja haukahti autonpörinälle ja oven pamahdukselle. Siinä tilanteessa; kielto ja huomion kiinnitys muihin juttuihin, joka toimikin kohtuullisen hyvin.
Agipuoliskolla Jymy olikin sitten aivan liekeissä. Se rakastaa yli kaiken putkia :) Täyttä laukkaa jo juoksee putken päästä toiseen. Hyvä että itse kerkeän toiseen päähään viemään koiraa niin sen puoli kroppaa on jo menossa putkeen kun itse kerkeän paikanpäälle. Onneksi se osaa jo odottaa niin saan hiukka etumatkaa. Seuraavalla kerralla katsotaan vissiinki keppejä.
Tunnin loputtua ulkosalla vaihdettiin muutamia sanoja Jymyn veljen Ninon omistajan kanssa. Siinä, sitten Jymy teki tuttavuutta ihmisiin ja olisi niin halunnut leikkiä velipojan kans mutta Nino oli toista mieltä. No, ehkä ne vielä rohkaistuvat leikkimään keskenään. Tällä kertaa selvästi jo huomasi että Jymyn suhtautuminen toisiin koiriin alkaa pikku hiljaa muuttua eikä heti ensimmäisenä olla näyttämässä hampaita. Kurssilla käymisestä on kyllä suuri apu tälläiselle koiralle.
Niin, ja näki Jymy tunnin lopussa muutaman uuden koirankin, joista ei oikeastaan välittänyt mitään. Eikä vastaantulleet uudet ihmisetkään saaneet aikaan sen ihmeempiä reaktioita. Kyllä, tämä tästä vielä iloksi muuttuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti