Viikonloppu meni pilkkiessä ja treenatessa tokoa. Eli lauantaina lähettiin keskustaan treenaamaan kaupan pihalle ja siinä autojen ajellessa vierestä meinas neitillä pikkusen ote herpaantua. Pitäis vissiin treenata enempi tuolla missä häiriötäkin löytyy. No alkaahan meillä huhtikuun alussa TOKO-kurssi jonne ilmottauduin Taiksun kanssa. Siellä sitten treenataan vetäjän opastuksella alo/avo-liikkeitä koulun pihalla. Mukavaa kyllä päästä kurssille jossa on aina teema mitä treenataan kun taas yksin harjoittelee niin tulee treenattua vähän kaikkea sekasin eikä mitään oikein kunnolla :) Melkein kaikki alo/avo-liikkeet meiltä jo onnistuu jollakinlailla täällä kotosalla mutta kun on enemmän häiröitä niin voi kaikki mennä päin peetä. No senpäs näkee sitten.
Kun on tuossa tullut aikaisemminkin mainittua nuista möllitokoista niin nyt lauantaina olisi mahdollisuus Oulussa möllitokoilla hiukkavaarassa. Vähän kyllä epäilyttää mennä mutta tämän aamupäiväsen "kisasuorituksen" omaisen harjoittelun myötä EHKÄ me uskallettaisiinkin. Se on nyt vähän siinä ja siinä, kun ei koskaan olla menty niin että liikkuri sanoo mitä pitää tehä ja milloin. Kokemusta rikkaampana sitä kyllä sitten olisi. No, vielähän tässä on aikaa miettiä.
Taigakin pääsi sitten ensimmäistä kertaa pilkille ja olihan sillä ihmettelemistä, kun kairattiin jäähän reikiä ja sitten vielä siellä reiästä nousi ihmeellisellä vekottimella kaloja. Oltiinkin sellaisella paikalla mistä lähti koko ajan kalaa mutta aivan olemattoman pientä sinttiä. No pitihän Taigalle antaa yksi kala ihmeteltäväksi ja siitä se ralli sitten alkoi :) Oli hauskaa seurata kun hampaat irvessä T yritti ottaa kalasta kiinni. Ihmekseni sain todeta ettei kalaa sitten lopuksi syötykkään vaan tultiin kärkkymään uutta "leikkikalua". Edellinen kävijä oli jätättänyt jäälle varmaan pari kymmentä pikku sinttiä jotka kiellosta Taiga jätti rauhaan vaikka osa vielä sätkikin. Sunnuntaina käytiin sitten tuossa lähi lammella pilkillä josta ei sitten saatukkaan saalista.
Jäällä Taiga pysyy hyvin kuulolla ja lähietäisyydellä, pikkuista piippailua on kyllä havaittavissa jos ei ole mitään tekemistä. Kiellosta kuitenkin lopettaa sen. Se on kyllä sellanen duracellpupu joka on aina valmiina tekemään mitä pyydetään ja vähän enemmänkin. Kaikinpuolin mahtava harrastuskaveri ja perheenjäsen :). Eikä ota heti itteensä jos pikkusen kovemmin komentaa taikka joutuu niskavilloista näppäämään. Aika harvoin tähän on kuitenkaan tarvetta. Kuvia pilkkireissulta päivittelen tässä viikolla joku ilta ja viikonloppuna sitten raporttia jos me uskaltauduttiin mölleihin törttöileen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti