Ruutin kanssa Pellossa

Siis käytiin pellon näyttelyssä turisteilemassa, jotta saatais niitä hyviä kokemuksia koiratapahtumista ja muutenkin hieman varmuutta toisista koirista. Tapojensa mukaan alkoi puksuminen jo autossa, kun ajettiin autoparkkiin. Viereisistä autoista alkoi ihmiset ottaa koiriaan pois, niin voi sitä pikku koirista lähtevää räkytyksen määrää. Sehän vain kiihdytti Ruutia lisää, enkä meinannut saada sitä autosta ulos, kun katse oli muissa koirissa. Siinä hetken aikaa taisteltiin, mutta tulihan se kontakti sieltä ja jätkä pääsi autosta. Ehkä olisi pitänyt odottaa vielä kauemmin, jotta Ruuti olisi ollut vieläkin rennompi, kun haukkuminen vain jatkui ja koveni kun päästiin ulkoilmaan.

Menin hieman kauemmas autosta ja käskin mennä tarpeille ja sehän onnistui ja päästiin lähtemään sisätiloihin. Matkalla nähdyt koirat piti haukkua, mutta heti kun astuttiin halliin sisälle meni suu kiinni, eikä se sisällä ollessa avautunut. Tosin Lempille piti välillä hieman kommentoida, ettei tule jyrsimään leukaluita :D Vaikka oli ahdasta ja paljon koiria, niin Ruuti oli niistä hieman kiinnostunut, mutta ei kuitenkaan yrittänyt höntyillä niitä kohti. Välillä jopa pisti oma-aloitteisesti makoilemaan, vaikka koiria meni ohi taukoamatta. Johanna ja Lempi kävivät pyörähtämässä kehässä ja siinä katseltiin vielä seuraavan rodun kehä ja lähdettiin pois. Ulkona Ruuti ei haukahtanut kaikille koirille, mutta muutamalle isolle kaverille piti hieman kommentoida.

Kuulimpas, että pentueen muillakin pennuilla löytyy samanlaista ongelmaa, että koirat haukutaan hihnassa ja autossa saatetaan myös kommentoida kulkijoita. En siis ole yksin ja toivottavasti sieltä suunnalta saisi hyviä vinkkejä pois kitkemiseen. Tosin itsevarmuuttaa täytyy kasvattaa ja luotto toisia koiria kohtaan täytyy rakentaa. Vaikka treeneissä toisille koirille ei haukuta, niin se pitäisi saada pois myös muista tilanteista. Toki aina ei lenkilläkään haukuta koirille, mutta aika yleisesti kuitenkin. Täytyy ottaa lenkille lelu mukaan, jospa se saisi koiraohitukset mieluisiksi, kun pääsee leikkimään hyvän ohituksen jälkeen. Treenikamuja pitäisi vain saada jonnekkin ihan ohitustreeneihin, että niihin tulisi varmuutta.

Muuten Ruutin treenaaminen on mennyt kivasti eteenpäin ja tänäänkin lenkillä oli kivasti kuulolla ja kun R tiesi että lelu on taskussa kuljettiin aivan vierellä :) Välillä piti toistaa monta kertaa, että "saa mennä", ettei mene ihan seuruuksi koko lenkki. Aivan superia kun lelu palkkakin on alkanut kiinnostaa tosi paljon, että lelun perään jopa piipataan jonku aikaa kun se laitetaan pesuhuoneeseen kuivumaan.

Nouto alkaa olla jo osissa aika hyvä ja olen vaihtanut 600g kapulaan, jota pitää ja kantaa tosi helposti. Vähän hellä ote tahtoo olla, joten siihen vielä täytyy kiinnittää huomiota. Seuraamisesta ollaan aloitettu täyskäännöksen opettelua, joka alkaa pikku hiljaa hahmottua. Tiiviyttä täytyy saada lisää, mutta sekin on parantunut ensimmäisiin treenikertoihin verrattuna. Pitäisi saada tuo ukkokulta kuvaamaan jonkinlaista videota, jotta näkis itekki miltä se oikeasti näyttää :) Ihanalla tarmolla Ruuti tekee hommia ja kun seuraamisen opettamisen vie maltilla loppuun niin siitä saa varmasti hyvän.

Eteentulo harkassa olen käyttänyt oikeastaan vain lelua ja pääsääntöisesti tulot ovat suoria. Viime viikonloppuna oltiin omalla porukalla treenaamassa ja loppuun otettiin pari vauhtiluoksaria ja voi sitä äänen määrää kun Ruuti jäi huutamaan minun perään. Ei siinä paljoa vilkuiltu muihin päin, kun juoksi luokse ja millä vauhdilla. Tosin törmäsi minuun molemmilla kerroilla. Tästä kiihdyksissä olisi pitänyt päästä myös muiden ohjaajien perään ja oli työ saada mieli rauhoitettua. Siinä sitten vielä jutskailtiin ja hengailtiin, niin tosi kivasti jaksoi vain seistä ja odottaa. Tosin muutaman kerran piti yrittää tehdä omaa kivaa ja raapia maata.

Etujalan ontuminenkin alkaa olla menneen talven lumia, eikä vinkumista ole kuulunut moneen päivään :) Toivotaan ettei toista jaksoa tarvi kasvukipuja oireilla. Muutamana päivänä ollaan käyty irtilenkeillä, eikä rasitus aiheuta enää oireita. Päästään taas kamujen kanssa juoksemaan!

Taiga lähtee Riiaus-reissulle

Tänään(vuorokausi näköjään vaihtui just) Taiga sitten lähtee Riikan luokse katsomaan kuinka ne hommat luonnistuvat Sisun kanssa vai ollaanko sitä ranttua-neitiä. Loppu viikko varmaan menee siellä ja Riikka aikoi hakea Sisun myös matkalla kyytin, että pariskunta pääsee ihan rauhassa tutustelemaan ja toteuttamaan unelmiaan : D

Muutamia päiviä Taiga on piippaillut häkkikoirille lenkin varrella ja tarhassa ollessa antanut ilmoille kutsuhuutoja seudun pojille. Haukkumaan se ei ole alkanut, mutta harvakseen ulvonta on se juttu. No, nyt vain peukut pystyyn, että astutus onnistuu ja huhtikuun lopussa syntyisi pieniä palleroita. Tuntuu jotenkin hurjalta, että vastahan se tuli meille ja nyt sitten toiselle tulee pieniä vaaveja, ainakin toivottavasti! 

Juoksut ovat alkaneet :)

Noniin, Taigan juoksut ovat alkaneet ja sulhanen valittu :) Eli olen päivitellyt tiedot pentuesuunnitelmia sivulle. Jos astutus onnistuu ja kaikki menee hyvin, niin pennut syntyvät huhtikuun lopussa ja luovutuksessa sitten kesäkuun loppupuolella. Onneksi on tuo poitsu kasvamassa niin ei tarvi edes kuumeilla pennun suhteen :) Todennäköisesti Taiga menee Riikan luokse synnyttämään, itse kun en ole koskaan nähnytkään synnytystä.

Ruutin kanssa ensimmäinen kurssi on saatu päätökseen ja huhtikuussa alkaa sitten uusi. Vaikka päästiin vain kolmelle kerralle, sen yskän takia. Nyt täytyy treenata omikseen ja käydä esim. viikonloppukursseilla. Vkl-kurssit vain tahtovat olla aika hinnakkaita. Jospa kävisi edes kuunteluoppilaana. Uimaan pitää kyllä suunnata tässä kohtapuolin ja mahdollisesti johonkin näyttelyyn turistiksi. Meinaa pojalla vähän haukututtaa, kun näkee toisia koiria. Todennäköisesti syynä on epävarmuus. Pitää yrittää saada nyt jokaiselle viikolle järkättyä oman porukan treenit niin voidaan harjoiteltua tuota käyttäytymistä toisten koirien lähellä. Kurssilla Ruuti pystyi kyllä hyvin keskittymään tekemiseen, vaikka vieraita koiria oli ihan vieressä. Viimeisellä kerralla Ruuti haukkui jo autossa ollessa toisille koirille :/ Ei todellakaan kiva juttu. Haukkuminen ei ole sellaista räkytystä, vaan oikeastaan puksahtelua ja yksittäisiä haukahduksia.

Ruutilla on nyt muutaman päivän ollut jokin paikka kipeänä, kun on hieman ulahdellut ylösnoustessa. Yön yli levättyä ei ulahtele, mutta rasituksen jälkeen vingahtelu taas alkaa. Tänään sitten oltiin pihalla ja koirat juoksivat taloa ympäri, niin Ruuti juoksi uikuttaen minun luokse ja varoi etujalkaa. Siinä sitten katsoin tilannetta jonkin aikaa ja nilkutus jatkui, jonka johdosta päätin jättää Ruutin kotiin irtilenkiltä. Parin tunnin päästä tulin kotiin ja lähdin Ruutin kanssa pikku lenkille. Ei minkäänlaista nilkutusta tai keventämistä. Ravikin näytti omaan silmään puhtaalta, mutta kotia tultua lepäämisen jälkeen nousi makuulta ja taas ulahti :( Mikä lie vaivaa. No, nyt pari päivää vain kevyttä remmiliikuntaa ja lepoa. Jospa se olisi vain jokin lihasrevähdys.

Sunnuntaina muistuttelin pitkästä aikaa Taigalle tunnistusnoutoa ja toinen oli niin innoissaan, että eka kerta meni plörinäksi ja piti muistutella että niitä kuuluu haistella eikä ottaa ensimmäistä kohdalle tullutta suuhun :) Seuraavilla kerroilla alkoi nenäkin toimia, mutta välillä oli huolimaton ja nosti väärän. Idea on kyllä selvästi hallussa niin pystyn kieltämään väärästä toiminnasta. Muutamia kertoja ollaan myös Taigan kanssa otettu pihatokoa ja toinen on kyllä ollut pätevänä. Intoa on riittänyt :)

Ruutin kanssa ollaan treenattu edelleen seuraamista imuttamalla, mutta välillä nostanut kättä ylemmäs. Kivasti seuraa oikealla paikkalla ja asennetta löytyy riittävästi. Käännöksiä ja täyskäännöstä ollaan myös aloiteltu treenaamaan. Eteentulo on jo aika mallikas, mutta välillä peppu vääntyy hieman vasemmalle. Lelu leuan alla näyttää antavan enemmän suoria eteentuloja kuin makupala kädessä mahanpäällä. Paikkamakuuta ollaan treenattu myös ja aikaa pidennetty. Viimeisellä kurssikerralla menin reilun kolmen metrin päähän ja aika oli noin puoli minuuttia. Hyvin pysyi vaikka vieressä oli porokoira :) Kerran taisi vilkaista muualle, mutta muuten katse minussa.

Perjantain kurssilla tehtiin myös henkilöryhmää ja Ruuti oli koko ajan kiinni namissa, eikä huomannutkan siellä seisovia ihmisiä. Treeni oli aivan tunnin lopussa, niin oli kiva huomata että keskittyminen on kehittynyt ensimmäiseen kertaan verrattuna. Vaihdoin myös ennen ryhmää eri namit taskuun, joka oli kyllä nappijuttu, kun mielentila oli ihan kuin alkutunnista.

Päivitetty myös Ruutin kasvugalleriaan kuva.

Metsälenkki 26.1

Käytiin tänään parin tunnin lenkki metsä-/suomaisemissa, kun oireet ovat olleet noin viikon pois. Hyvin molemmat jaksoivat ja kivaahan niillä oli :) Nyt on hyvin rauhallista porukkaa. Reilu kaksi viikkoa mentiin pelkästään remmilenkeillä ja se alkoi hieman näkyä kotosalla. Ei kuitenkaan mitenkään pahasti. Päänupille, kun antaa tekemistä ja paljon oikeita luita jyrsittäväksi, niin aika kuluu ja tekemistä riittää.

Ruutin kurssi meni ihan plörinäksi, mutta onneksi saatiin myytyä pari kurssikertaa Ruutin veljelle :) Jospa me päästäis sitten viimeiselle kerralle. Kotosalla ollaan jonkin verran treenailtukin, mutta aika vähäistä se on ollut. No, kerkeäähän tässä :)

Taiga antaa odottaa juoksujaan, vaikka merkkejä on ollut ilmassa jo pitemmän aikaa. No, jospa tuo sairastelu vähän siirsi niitä. Kyllä ne vielä alkaa :) Sulhasesta ei ole vielä varmuutta, mutta kyllä se Riikka (Kennel Chevrott´s) löytää varmasti sellaisen Taigalle. Muutaman vaihtoehdonkin olen kuullut, mutta pidetään ne vielä salassa ja odotetaan varmaa tietoa. Jos sinulla on kysyttävää pentuesuunnitelmasta niin yhteys vain Riikkaan :)

Nyt sitten kuvia lenkiltä:

Toinen kurssikerta ja sairastelua

Viime viikolla oli toinen kurssikerta ja aiheina kurssilla oli tänään liikkeestä maahanmeno sekä hyppyeste. Maahanmenoa ollaan harjoiteltu jonkinverran ja  kyllä se sinne menee, vaikkakin aika hitaasti. Harjoiteltiin maahanmenoa niin, että itse peruutettiin ja koira tuli perässä. Saatiin neuvoiksi alkaa pidentämään matkaa sekä aikaa maassa oloon.

Hyppyä tehtiin Ruutille tutuksi ihan namilla ohjaamalla esteen ylitse puolelta toiselle. Namin perässä sitä voi tehdä mitä vain ja ei haitannut vaikka este jalkoihin kolisikin :) Tällä kertaa otin enemmän vain olemista ja aika terävänä jaksoi tehdä juttuja loppuun asti. Paikkamakuussa palkkasin tosi useasti ja oltiin tällä kertaa kahden koiran välissä, niin meinasi olla hitusen liikaa häiriötä, mutta paikallaan pysyttiin. Pakko olla hihnanmitan päässä koirasta, kun ei koskaan tiedä milloin se saa jonku aivopierun lähteä toisen koiran luo. Ne kun tahtoo hieman kiinnostaa. Tällä kertaa kurssilla oli myös belgin pentu, jolle Ruutilla oli tunnillakin asiaa ja myös sillä R:lle.

Taas ennen kurssin alkua alkoi koirille haukkuminen ja näytti ettei siitä tule loppua. Pitäisi varmaan olla namit kourassa heti kun tullaan autosta ulos, ettei kerkeäis alkaa edes haukkumaan. Tosin luulen ettei ne namit jaksa kauaa kiinnostaa. Tunnin lopussa halliin tuli seuraavia kurssilaisia ja niille ei sitten puhunut mitään, kun sisällä oltiin. Jotenkin se haukkuminen on yleistä ulkona. Epävarmuutta se todennäköisesti vain on, joten lisää itsevarmuutta pitäisi koirulle saada. Muutenkin toiset koirat on aluksi aika jännittäviä :) Voi olla että aistii muistakin koirista innostuksen niin alkaa itekki intoilla. Tunnin loputtua ulkona nähdyt kurssilaiset ei aiheuta haukkumista. Turhaan varmaan stressaan tämän asian kanssa, mutta en halua toisille koirille haukkuvaa koiruutta.

Sitten siihen ikävempään uutiseen... Molemmilla koirilla on kennelyskä :( Ruuti sai sen joko mätsäristä tai ensimmäiseltä kurssikerralta. Aluksi luulin, että sillä on nenäpunkki, kun sillälailla veti sisään henkeä, mutta Lempilla oli sitten ihan yskimistä. Taigakin aloitti eilen rykimisen. Toivottavasti saadaan tauti äkkiä ohite ja parin viikon varoaika, niin päästään taas kurssille. Varattiin jo huhtikuulle seuraava kurssi, aihe sama :)

uusia kuvia :)

Päivitetty myös kasvugalleriaan uudet kuvat molemmille :)

Ruutin tottiskurssin aloitus sekä mätsäri

Niinpä aikaa on jo kulunut sen verran, että pienellä herralla on rokotukset voimassa ja päästään kaikkiin tapahtumiin ja kursseille. Viime viikon perjantaina ajeltiin Johanna ja amstaffi Lempin kanssa Ouluun koirakoulu Kisman oppiin. Ekalla kerralla aiheena oli seuraaminen sekä lopussa otettiin paikkamakuuta, tuomarin tervehtimistä sekä henkilöryhmää.

Ennen halliin menoa piti hieman möykätä hallista tuleville koirille, mutta hallissa ei sitten kuulunut kuin muutama puksahdus. Me oltiin ekana vuorossa ja saatiin kehuja, että seuraamispaikka on oikea ja tiivis. Perusasennossa olen alkanut jo irrottamaan kättä nenästä ja kivasti pysyy katsekontaktissa häiriöstä huolimatta. Imuttamalla ollaan siis alettu tätä harjoitella ja saatiin neuvoksi myös jatkaa silläläilla. Käännöksiä pitää alkaa nyt treenaamaan ja vähän niitä ollaan nyt treenattukkin. Alussa ei siis välittänyt muista koirista taikka opettajasta mitään, mutta loppu tunnista alkoi jo väsy painaa ja ajatus harhaili pahemman kerran :)

Meillä siis tou henkilöryhmä meni ihan plörinäksi kun nokka oli koko ajan maassa eikä koira ollut ollenkaan kontaktissa. Ihmiset eivät kiinnostaneet vain ne hajut siellä maassa. Sen verran sain loppuun vielä innostumaan leikistä, joten siihen oli hyvä lopettaa. Paikkamakuuta ollaan harjoiteltu tosi vähän ja otin varman päälle ja menin vain hihnanmitan päähän ja palkkasin tiheään. Hyvin pysyi, mutta tässä kohtaa alkoi jo väsy painaa, joten muutaman kerran nousi jätössä seisomaan.  Loppuun kuitenkin saatiin onnistunut suoritus. Tätäkin ollaan kotona hieman treenattu ja pisin aika taitaa olla jotain puoli minuuttia mitä on ollut paikallaan. Matkaakin olen vaihdellut ja varmanoloista on ollut makaaminen.

Tuomarin tervehdyksessä Ruuti söi vain namia minun kädestä :) Ei tainnut edes huomata kättelyä. Seuraavalla kerralla otetaan nuo elementit ilmeisesti ekana, että pentu koiratkin ovat vielä skarppina. Otin myös monta kertaa vain oleskelua ja katseltiin kun muut tekivät, en ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi, kun väsy kerkesi yllättää. Samoin voisi käydä kesken tunnin myös jaloittelemassa ulkona. Samoin voisi ottaa kahta eri namia, että lopuksi voisi vaihtaa jos mieli alkaa harhailla :)

Lauantaina käytiin sitten mätsärissä ja mietin jo etukäteen millainen möykkä tulee, kun astutaan autosta ulos. No, kyllähän sieltä suusta niitä haukahduksia tuli kun muita koiria näkyi. Sisälle kun mentiin niin haukkuminen loppui kuin seinää ja poitsu oli oikein pätevänä muiden koirien keskellä. Kellekkään ei murrattu ja osattiin jopa hieman rauhassa maatakin aloillaan.

Kehässä oli meidän lisäksi kaksi muuta koiraa, joista Ruuti ei juuri välittänyt mitään. Nami oli se jota piti tarkasti vahdata :) Hyvin pysyi seisaallaan ja antoi tuomari tätin katsoa hampaat sekä kopeloida itseään. Todella ylpeä saa olla pienestä <3 Oltiin kaikista nuorimpia ainakin isoissa pennuissa. Lisää vain tälläisiä tapahtumia niin alkaa mennä kalloon miten sellaisissa kuuluu käyttäytyä.