Yhdet Rally-treenit ollaan käyty sekä viime viikonloppuna agility-treenit ilman kouluttajaa, joka oli sairastunut. Mukavasti on kyllä menneet harjoitukset ja kotosalla ollaan sitten harjoiteltu lisää. Kivasti Taiga on kuulolla ja on innokas aina tekemään jo opittua sekä uutta. Välillä meinaa ajatus harhailla etenkin viime viikon aksa-treeneissä, kun ei meinannut palkka taas kelvata. Vaikka taidan osaksi tietää syynkin, kun juoksujen pitäisi tehdä tuloaan heinäkuussa. Selvästi merkkailu on lisääntynyt ja hajut kiinnnostaa enemmän. Toivotaan, että keretään vielä muutama viikko treenata koutsien opeissa.
Kotona ollaan treenattu vähän korkeampaa hyppyä niin umpiesteellä kuin agiesteellä. Umpiesteellä ollaan hypitty muutamia kertoja melkein metrin roiskauksia. Ei sitä paljon tarvii hetsata lelulla, kun intoa ja uskoa on niin paljon että yli mennään. Sitten jos alkaa epäröimään niin lasken korkeutta. En vain usko, että koskaan tuota saan hyppäämään metrin estettä noutokapula suussa. Se, kun meinaa olla aika etova kapistus, jota kannetaan hennolla otteella. Muutenkin huomaa, että into laskee kun noutokapula otetaan esille. Lelut kun olisivat sata kertaa mielekkäämpiä noutaa.
Tulipas laitettua taas nurmikolle aurausviitat kepeiksi, mutta ne on aika huonoja, kun a: ne ei pysy kunnolla pystyssä ja b: ne antaa liikaa periksi. Tuo kun menee ne niin kuin mikäkin pikakiituri. Ei ole oikein aidon oloiset oikeisiin keppeihin verrattuna ja karu totuus iskee vasten kasvoja, kun oikeat kepit ei annakkaan periksi. Pitää vain varata omia vuoroja kentälle, että pääsis niitä harjoittelemaan ahkerasti. Josko sitä kesällä uskaltautuisi agiepiksiin. A-esteen puuttuminen seuralta vain tuottaa hieman pulmaa, kun sitä ei olla koskaan menty, niin ei sitä voi mennä missään epiksissäkään ekaa kertaa. Uusi keinu tosin saapui kentälle viime viikolla ja sitä olisi kiva päästä testaamaan. Kontakteja ei olla tälle kesälle otettu vielä olleskaan, enkä kyllä enää muista mitä käskyä niissä Taigalle olen käyttänyt.
Tulipas meillä tänään käytyä juoksemassa keskustan tuntumassa, kun tulimme koko perheen voimin remontoimaan uutta kotia. Kivasti meillä menee jo autojen ohitukset verrattuna pentuaikaan. Pikkasen Taiga vielä väistää pientareelle, jos juostaan ihan autotien laitaa, mutta pyörätiellä alkaa reagointi olla menneen talven lumia. Pyörätiellä meidän ohi meni pyörä ja vastaan tuli muutama jalankulkija, mutta niistä ei välitetty tuon taivaallista. Kävästiinpä me ohimennen myös koirapuistossa, mutta siellä ei näkynyt ketään. Sunnuntaina olisi taas rally-tokoa ja jos vain suinkin päästään niin su aamuna olisi haku-treenitkin tiedossa.
perjantai 14. kesäkuuta 2013
torstai 30. toukokuuta 2013
Agilityä pitkästä aikaa ja oli niin huippua
Viime sunnuntaina alkoi Agilitytreenit ja aluksi mentiin kaikki koirat kentälle kuuntelemaan mitä tänään treenattaisiin. Meille uutena ja myös hankalana juttuna tuli piiloputkeen meno, vai miten sen nyt oikein sanoisi. Eli koira lähetettiin suoraan putkeen, putken sivulta josta koira ei itse nää putken suuta. Muutenkin mutkaputket ovat olleet Taigalle hiukan vaikeita, mutta siinäkin ollaan menty eteenpäin.
Samoin teemana oli eteenmeno-treeniä, joka sujui meiltä tosi hyvin. Varsinkin kun Taiga tiesi pallon olevan maalissa Sannilla ja lopuksi tehtiin myös pätkä jossa pallo oli maassa ja hyvin palkkautu myös kuolleelle lelulle. Muutenkin näin pitkän tauon jälkeen olin ihmeissään miten hyvin Taiga oli kuulolla ja muisti heti mitä hänen kuuluu tehdä. Ohjaaja sen sijaan oli ruosteessa ja seikkaili koiran juoksulinjoilla.
Tehtiin kolme erilaista pätkää ja yhdessä pätkässä oli myös takaakierto, joka ei menny ihan ohjekirjan mukaan. Se otettiin sitten lelun kanssa erikseen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa :) Tuota täytyy treenata myös kotona. Hyvin Taiga myös hakee esteitä ja on omasta mielestä aika nopee :) Niin kuin myös Sanni sanoi, että on nopee porokoira ja että me voitais kyllä mennä ihan hyvin möllikisoihin. En ehkä ilmo möllikisoihin ennen, kuin ollaan treenattu enemmän ja myös niitä kontaktiesteitä sekä keppejä. Saas nähdä miten kepit menee pitkän tauon jälkeen.
Ekalla kerralla meillä oli esteinä vain hyppyjä ja putkia, sekä hypyn korkeutta myös vaihdeltiin, ettei aina vain hypittäis suht matalia hyppyjä. Pääpiirteittain oli tosi mukavaa treenata ja kyllä toi agility on meille molemmille se lempi laji. Siinä huomaa kuinka koira nauttii ja itselläkin on vapautunut olo, kun saa kirmata pitkin kenttää :) Agilityssä kun ei ole niin justiinsa miten se koira menee, kunhan pysyy jotenkin hanskassa. Ekaa kertaa myös kokeilin, mitä haukkumaan käskyttäminen tekee Taigan olemukseen ja ehkä sillä jonkin verran nousi siitä kierrokset. Saas nähdä josko siitä olisi tulevaisuudessa apua muuhunkin kuin hakuun ja paimennukseen.
Innolla taas odotellaan, että päästään liitämään ja pitäis itekki varata kentälle aika, että saatais treenattua kontakteja ja keppejä. En vain kuollakseni muista mitä käskyä olen Taigalle käyttänyt kontakteilla.
Samoin teemana oli eteenmeno-treeniä, joka sujui meiltä tosi hyvin. Varsinkin kun Taiga tiesi pallon olevan maalissa Sannilla ja lopuksi tehtiin myös pätkä jossa pallo oli maassa ja hyvin palkkautu myös kuolleelle lelulle. Muutenkin näin pitkän tauon jälkeen olin ihmeissään miten hyvin Taiga oli kuulolla ja muisti heti mitä hänen kuuluu tehdä. Ohjaaja sen sijaan oli ruosteessa ja seikkaili koiran juoksulinjoilla.
Tehtiin kolme erilaista pätkää ja yhdessä pätkässä oli myös takaakierto, joka ei menny ihan ohjekirjan mukaan. Se otettiin sitten lelun kanssa erikseen ja johan alkoi lyyti kirjoittaa :) Tuota täytyy treenata myös kotona. Hyvin Taiga myös hakee esteitä ja on omasta mielestä aika nopee :) Niin kuin myös Sanni sanoi, että on nopee porokoira ja että me voitais kyllä mennä ihan hyvin möllikisoihin. En ehkä ilmo möllikisoihin ennen, kuin ollaan treenattu enemmän ja myös niitä kontaktiesteitä sekä keppejä. Saas nähdä miten kepit menee pitkän tauon jälkeen.
Ekalla kerralla meillä oli esteinä vain hyppyjä ja putkia, sekä hypyn korkeutta myös vaihdeltiin, ettei aina vain hypittäis suht matalia hyppyjä. Pääpiirteittain oli tosi mukavaa treenata ja kyllä toi agility on meille molemmille se lempi laji. Siinä huomaa kuinka koira nauttii ja itselläkin on vapautunut olo, kun saa kirmata pitkin kenttää :) Agilityssä kun ei ole niin justiinsa miten se koira menee, kunhan pysyy jotenkin hanskassa. Ekaa kertaa myös kokeilin, mitä haukkumaan käskyttäminen tekee Taigan olemukseen ja ehkä sillä jonkin verran nousi siitä kierrokset. Saas nähdä josko siitä olisi tulevaisuudessa apua muuhunkin kuin hakuun ja paimennukseen.
Innolla taas odotellaan, että päästään liitämään ja pitäis itekki varata kentälle aika, että saatais treenattua kontakteja ja keppejä. En vain kuollakseni muista mitä käskyä olen Taigalle käyttänyt kontakteilla.
Rally-toko treenit
Niinpä me suunnattiin vajaa kaks viikkoa sitten, tuonne meidän treenikentälle kokeilemaan miltä Rally-toko tuntuu. Mukavaahan se sitten oli, vaikka koira meinasi olla melko sippinä, kun oli kamala helle. Alkuun otettiin kääntymisiä oikealle ja vasemmalle ja sitten kokeiltiin nopeuden vaihteluita.
Käännökset meinasi aina välillä mennä aika väljiksi kun neito ei ollut ihan kartalla mitä tässä nyt tehdään. No, mutta noin ylipäätään meni ihan kivasti. Nuissa tokotreeneissä koen hankalaksi palkkaamisen, kun kotona treenataan aina ilman hihnaa ja palkkana on pallo, jonka aina heitän kauas. Tuo palkkaus keino ei oikein toimi kentällä, kun toisia koiria on ihan lähellä. Namit kelpaa joten kuten, mutta kyllä se pallo vie voiton. Selvästi huomasi loppua kohden mentäessä ettei pallokaan kiinnostanut, kun ei sitä saanut vauhdilla hakea ja hiukan rallatella.
Nopeuden vaihteluissa mentiin kaikki koirakot riviin ja siitä, sitten mentiin normaalia kävelyä, hidasta ja lopuksi juoksua. Noissa käskytin aina seuraa käskyllä, mutta olen vähän miettinyt, että sekoittaako se sitten tokoa. Rallyssä kun saa koko ajan kehua ja kannustaa koiraa. Avuksi voisi ehkä ottaa vihje sanan kentälle tullessa, että mitä aina treenataan, että koira olisi enemmän kartalla mitä sen kuuluisi tehdä.
Sitten meillä oli pieni radanpätkä, jossa oli pari kääntymistä ja juoksua. Rallyssä, kun ei saisi hihna kiristyä niin kyllä oli taas melkosta seikkailua meidän meno ja vähän liikaa meinasin keskittyä koiraan. En kerinny kattoa missä laput ovat ja meidän kohdalla tuli myös tuulen puuska, joka lennätti laput minne sattuu. Loppupätkä piti mennä hiukan ulkomuistista, että missä kohtaa laput olivat olleet.
Vikana tehtävänä meillä oli pujottelu, jossa meno oli aika laiskaa, mutta välillä sain jopa katsekontaktia :). Aika kehno suoritus, mutta sitä pitää vähän treenata kotona ennen viikonlopun treenejä. Saa nähdä mitä Johanna on keksinyt meidän päänmenoksi sunnuntaiksi.
Käännökset meinasi aina välillä mennä aika väljiksi kun neito ei ollut ihan kartalla mitä tässä nyt tehdään. No, mutta noin ylipäätään meni ihan kivasti. Nuissa tokotreeneissä koen hankalaksi palkkaamisen, kun kotona treenataan aina ilman hihnaa ja palkkana on pallo, jonka aina heitän kauas. Tuo palkkaus keino ei oikein toimi kentällä, kun toisia koiria on ihan lähellä. Namit kelpaa joten kuten, mutta kyllä se pallo vie voiton. Selvästi huomasi loppua kohden mentäessä ettei pallokaan kiinnostanut, kun ei sitä saanut vauhdilla hakea ja hiukan rallatella.
Nopeuden vaihteluissa mentiin kaikki koirakot riviin ja siitä, sitten mentiin normaalia kävelyä, hidasta ja lopuksi juoksua. Noissa käskytin aina seuraa käskyllä, mutta olen vähän miettinyt, että sekoittaako se sitten tokoa. Rallyssä kun saa koko ajan kehua ja kannustaa koiraa. Avuksi voisi ehkä ottaa vihje sanan kentälle tullessa, että mitä aina treenataan, että koira olisi enemmän kartalla mitä sen kuuluisi tehdä.
Sitten meillä oli pieni radanpätkä, jossa oli pari kääntymistä ja juoksua. Rallyssä, kun ei saisi hihna kiristyä niin kyllä oli taas melkosta seikkailua meidän meno ja vähän liikaa meinasin keskittyä koiraan. En kerinny kattoa missä laput ovat ja meidän kohdalla tuli myös tuulen puuska, joka lennätti laput minne sattuu. Loppupätkä piti mennä hiukan ulkomuistista, että missä kohtaa laput olivat olleet.
Vikana tehtävänä meillä oli pujottelu, jossa meno oli aika laiskaa, mutta välillä sain jopa katsekontaktia :). Aika kehno suoritus, mutta sitä pitää vähän treenata kotona ennen viikonlopun treenejä. Saa nähdä mitä Johanna on keksinyt meidän päänmenoksi sunnuntaiksi.
lauantai 18. toukokuuta 2013
Jälkikausi avattu sekä tunnaritreeniä
Ihanaa, kun lumet on sulaneet ja saadaan taas treenata jälkeä, esineruutua sekä tietty tänä kesänä yritetään päästä sinne hakutreeneihin useasti. Ensiksi tein Taigalle hieman tunnaritreeniä eikä Taiga tällä kertaa nähnyt minne kohtaa kapulan aina laitoin. Ensiksi laitoin kepit riviin ja sivulta lähetys ja oikea keppi nousi maasta ja luovutus sivulta. On se niin etevä koiranen :) Siinä sitten tein muutaman toistoin kepit rivissä, joista yhdellä kertaa otti väärän kapula suuhun. Hyvin Taiga haistelee, mutta välillä olis kiire saada se palkka äkkiä :)
Sitten laitoin kepit ympyrään, josta taas hyvät löydöt. Mukaan varmaan pitäisi ottaa kohta toisten hajuilla varustettuja keppejä, kun nyt minulla on ollut vain minun kapula, jossa ihmisen haju. Itellä ei ole kyllä yhtään tietoa miten tämä oikeasti pitäisi opettaa, mutta oman mielikuvituksen/ajatuksen mukaan aina opetan uusia juttuja. Ei aina välttämättä niin hyvä juttu! Mutta kun on niin vaikea päästä kauemmas harjoituksiin niin täytyy ite pähkäillä ja lukea tokosääntöjä, että miten liike tulisi suorittaa kokeessa. Sellaisessa treenissä vain jää häiriöt tosi vähälle.
Sitten meidän tämän kesän eka jälki. Pituutta oli ehkä n.200m ja vanhentua jälki kerkesi vajaan tunnin (miten niin malttamaton) :) Tein näin ekaksi jäljen melko puoli kuun malliseksi, mutta olis siellä vähän enempi mutkia. Hyvin Taiga taas tajusi jutun, kun laitoin y-valjaat niskaan, että nyt täytyy löytää jälki. Nokka oli heti tehokäytössä, kun lähettiin etenemään jäljentekopaikalle. Itse olin vähän hukassa, että mistä jälki lähti, mutta ei hätää kun Taiga sen sitten löysi ja luotin siihen. Jäljellä oli 6 keppiä, joista kaikki löytyi (osa pienellä opastuksella), mutta hiukka kiire meinaa olla takaisin jäljelle. Käyttää vain pikaisesti kepin suussa ja sylkäisee maahan. Yhden kepin kohdalla selvästi hoksasi että haistoi, mutta kävi vaan kohdalla nuuhkasemassa ja oli lähdössä jatkamaan matkaa. Itse kuitenkin odotin paikoillani ja kyllä se keppi sitten nousi maasta. Pitäisi varmaan tehdä taas janan päähän keppi treeniä superpalkalla, että ne kepit olis ihan huippujuttuja löytää ja nostaa maasta.
Jäljen loppuosa meni hiukan jäljen vierestä, mutta siinä olikin hiukan aavempaa ja tuuleskeli jonkin verran. Nyt vain pitäisi meidänkin saada tehdä muiden tekemiä jälkiä ja saada opastusta hieman kokeneemmilta. Vaikka kisatavoitteita meillä ei ole niin onhan se mukava jos jossakin asiassa edistyy ja kehittyy. Jälkikurssikaan ei tietty olisi pahitteeksi, mutta enemmän ehkä kiinnostaisi hakukurssi, kun sitä haukkumistakin ollaan ahkerasti treenattu. Onneksi muutetaan näillänäkymin kesällä lähemmäs keskustaa niin päästään useammin treeneihin ja treenikenttä on sitten kävelymatkan päässä niín päästään monta kertaa viikossa agiliitämään.
Huomenna meillä sitten alkaakin Rally-toko, joka lajina on minulle melko tuntematon. Toivottavasti niin ohjaaja kuin koirakin tykkää ja jatketaan harrastusta kurssin jälkeen ainakin kotipihalla ;) Viikon päästä alkaakin sitten agility, jossa ilmoitin meidät mölli/kisaavat-ryhmään. Saa nähdä miten menee kun on ollut niin pitkä väli viime kerrasta. Ollaanko ihan uunoja muiden hyvien keskellä :)
Näyttelysuunnitelmia en ole tehnyt kesälle ja karvanlähtökin on parhaimmillaan. Ehkäpä sitten lokakuussa kun lappalaiskoirien erkkari on Oulussa. Tokoakin vois harkita, jos ne siellä sitten järjestetään. Paitsi jos erkkari järjestetään hallissa niin ei varmaankaan tokoon sillloin ilmottauduta. BH-koekin kutkuttelis, mutta ei olla treenattu tarpeeksi häiriössä, niin se saa varmaan tältä vuodelta jäädä ELLEI sitten loppu syksystä, jos oikein kovasti kesä treenataan.
Sitten laitoin kepit ympyrään, josta taas hyvät löydöt. Mukaan varmaan pitäisi ottaa kohta toisten hajuilla varustettuja keppejä, kun nyt minulla on ollut vain minun kapula, jossa ihmisen haju. Itellä ei ole kyllä yhtään tietoa miten tämä oikeasti pitäisi opettaa, mutta oman mielikuvituksen/ajatuksen mukaan aina opetan uusia juttuja. Ei aina välttämättä niin hyvä juttu! Mutta kun on niin vaikea päästä kauemmas harjoituksiin niin täytyy ite pähkäillä ja lukea tokosääntöjä, että miten liike tulisi suorittaa kokeessa. Sellaisessa treenissä vain jää häiriöt tosi vähälle.
Sitten meidän tämän kesän eka jälki. Pituutta oli ehkä n.200m ja vanhentua jälki kerkesi vajaan tunnin (miten niin malttamaton) :) Tein näin ekaksi jäljen melko puoli kuun malliseksi, mutta olis siellä vähän enempi mutkia. Hyvin Taiga taas tajusi jutun, kun laitoin y-valjaat niskaan, että nyt täytyy löytää jälki. Nokka oli heti tehokäytössä, kun lähettiin etenemään jäljentekopaikalle. Itse olin vähän hukassa, että mistä jälki lähti, mutta ei hätää kun Taiga sen sitten löysi ja luotin siihen. Jäljellä oli 6 keppiä, joista kaikki löytyi (osa pienellä opastuksella), mutta hiukka kiire meinaa olla takaisin jäljelle. Käyttää vain pikaisesti kepin suussa ja sylkäisee maahan. Yhden kepin kohdalla selvästi hoksasi että haistoi, mutta kävi vaan kohdalla nuuhkasemassa ja oli lähdössä jatkamaan matkaa. Itse kuitenkin odotin paikoillani ja kyllä se keppi sitten nousi maasta. Pitäisi varmaan tehdä taas janan päähän keppi treeniä superpalkalla, että ne kepit olis ihan huippujuttuja löytää ja nostaa maasta.
Jäljen loppuosa meni hiukan jäljen vierestä, mutta siinä olikin hiukan aavempaa ja tuuleskeli jonkin verran. Nyt vain pitäisi meidänkin saada tehdä muiden tekemiä jälkiä ja saada opastusta hieman kokeneemmilta. Vaikka kisatavoitteita meillä ei ole niin onhan se mukava jos jossakin asiassa edistyy ja kehittyy. Jälkikurssikaan ei tietty olisi pahitteeksi, mutta enemmän ehkä kiinnostaisi hakukurssi, kun sitä haukkumistakin ollaan ahkerasti treenattu. Onneksi muutetaan näillänäkymin kesällä lähemmäs keskustaa niin päästään useammin treeneihin ja treenikenttä on sitten kävelymatkan päässä niín päästään monta kertaa viikossa agiliitämään.
Huomenna meillä sitten alkaakin Rally-toko, joka lajina on minulle melko tuntematon. Toivottavasti niin ohjaaja kuin koirakin tykkää ja jatketaan harrastusta kurssin jälkeen ainakin kotipihalla ;) Viikon päästä alkaakin sitten agility, jossa ilmoitin meidät mölli/kisaavat-ryhmään. Saa nähdä miten menee kun on ollut niin pitkä väli viime kerrasta. Ollaanko ihan uunoja muiden hyvien keskellä :)
Näyttelysuunnitelmia en ole tehnyt kesälle ja karvanlähtökin on parhaimmillaan. Ehkäpä sitten lokakuussa kun lappalaiskoirien erkkari on Oulussa. Tokoakin vois harkita, jos ne siellä sitten järjestetään. Paitsi jos erkkari järjestetään hallissa niin ei varmaankaan tokoon sillloin ilmottauduta. BH-koekin kutkuttelis, mutta ei olla treenattu tarpeeksi häiriössä, niin se saa varmaan tältä vuodelta jäädä ELLEI sitten loppu syksystä, jos oikein kovasti kesä treenataan.
Haapaveden näyttelystä tarinaa
Ekaksi voitais kertoa vähän meidän Haapaveden näyttely reisusta , joka meni ihan kivasti. Ilma oli aika lämmin ja tuuli melko reippaanlaisesti. Kuten arvata saattaa niin toimitsijoilla oli joka kehässä teltat, jotka sitten lepattivat ja pitävät kummaa ääntä, siis Taigan mielestä. Muutama kunnon tuulen puuska sai Taigan kieppumaan hihnassa ja sinkoilemaan sinne tänne. Siinä sain kuitenkin ennen kehää Taigaa jonkin verran rauhoitettua, mutta juuri ennen kehään menoa tuli taas kunnon puuska ja Taiga alkoi todenteolla hermostua. Mietin jo, että mitähän tästäkin tulee, mutta siinä sitten laitoin Taigan istumaan ja kun nousi niin taas istumaan. Siinä se sitten alkoi vähän rauhoittua ja päästiin kehään suht nätisti.
Oltiin ainoat AVO-luokassa ja esiintyminen meni niin ja näin. Ei meinannut millään jäädä kunnon asentoon seisomaan kun teltta lepatti siinä vieressä. Juoksemiset taas meni kohtuu malliikkaasti ilman kengurointeja. Täällä oli sitten ekaa kertaa tuomarilla mittakeppi, jota käytti sitä jokaisen kohdalla. Ensimmäinen mittaus tulos oli 51cm, josta tuomari kysyikin että onko se niin korkea? Johon vastasin, ettei sitä ole koskaan ennen mitattu. Lopullinen mittaustulos jäi sitten 50cm, joka ylittää porokoirien ihannekorkeuden 1cm. Mittauskertoja tuli varmaan ainakin 5.Tämä riitti kuitenkin tuomarille josta luokka-alennus ja saatiin EH. Ainakin luulen, että muuten sieltä ERI:n olisi saanut kun tuomari kommentoi arvosanaa juuri korkeudella.
Taiga on kyllä tosi rahallinen aina näyttelyissä, josta ollaanki saatu melkein aina maininta, että rauhallinen luonne. Tulispa tuomarit kotiin katsomaan koiraa niin saattaisi olla eri vastaus :) No, onhan se aivan eri tilanne ja ehkä meidän pitäisi käydä enemmän ihmisten ilmoilla, että Taiga vähän reipastuisi tuollaisissa tilanteissa. Kyllä siitä huomaa ettei se oikein välittäisi käydä näyttelyissä, kun häntäkin oli tosi alhaalla koko ajan. Pitääpä seuraavalla kerralla ottaa näyttelyyn lelu mukaan, josko se saisi tilanteesta hitusen kivemman.
Eli näyttelyn tulos kokonaisuudessaan AVO EH, AVK1.
Oltiin ainoat AVO-luokassa ja esiintyminen meni niin ja näin. Ei meinannut millään jäädä kunnon asentoon seisomaan kun teltta lepatti siinä vieressä. Juoksemiset taas meni kohtuu malliikkaasti ilman kengurointeja. Täällä oli sitten ekaa kertaa tuomarilla mittakeppi, jota käytti sitä jokaisen kohdalla. Ensimmäinen mittaus tulos oli 51cm, josta tuomari kysyikin että onko se niin korkea? Johon vastasin, ettei sitä ole koskaan ennen mitattu. Lopullinen mittaustulos jäi sitten 50cm, joka ylittää porokoirien ihannekorkeuden 1cm. Mittauskertoja tuli varmaan ainakin 5.Tämä riitti kuitenkin tuomarille josta luokka-alennus ja saatiin EH. Ainakin luulen, että muuten sieltä ERI:n olisi saanut kun tuomari kommentoi arvosanaa juuri korkeudella.
Taiga on kyllä tosi rahallinen aina näyttelyissä, josta ollaanki saatu melkein aina maininta, että rauhallinen luonne. Tulispa tuomarit kotiin katsomaan koiraa niin saattaisi olla eri vastaus :) No, onhan se aivan eri tilanne ja ehkä meidän pitäisi käydä enemmän ihmisten ilmoilla, että Taiga vähän reipastuisi tuollaisissa tilanteissa. Kyllä siitä huomaa ettei se oikein välittäisi käydä näyttelyissä, kun häntäkin oli tosi alhaalla koko ajan. Pitääpä seuraavalla kerralla ottaa näyttelyyn lelu mukaan, josko se saisi tilanteesta hitusen kivemman.
Eli näyttelyn tulos kokonaisuudessaan AVO EH, AVK1.
perjantai 17. toukokuuta 2013
Ihanaa, kesä tuli ja Taiga pääsi uimaan :)
Sitten kun kerkiän niin tarinoin tänne taas pitkät pätkät. Aika on ollu hiukan kortilla, mutta treenaamaan ollaan keritty ja siitä sitten myöhemmin tosiaan lisää. Lisäsin vielä Taigasta posetus kuvan kasvugalleriaan.
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Jymy haistelemassa etelän tuulia
Niin se koitti päivä, kun Jymy lähti lähelle Helsinkiä haistelemaan miltä ilma sielläpäin Suomea tuoksuu :) Tai , no onhan siitä jo reilu viikko kun jätkä matkalle lähti. Oulussa meitä olikin sitten vastassa kaksi kaksilahkeista sekä lapinkoira, narttu.
Siinä ensin vaihdomme jonku sanan ja lähdin hakemaan Jymyä autosta. Aluksi piti haukahdella ja pöhistä, mutta ei aikaakaan kun herra oli jo halimassa vähän turhankin ronskein ottein. Lupaavasti ainakin näin omin silmin alkutapaaminen sujui. Olisi se voinut mennä paljon huonomminkin. Siinä sitten kirjoiteltiin papereita sekä lätistiin niitä näitä.
Sitten olikin Jymyllä aika tavata tuleva matkakumppani, jolle piti alkuun hieman pörähtää. Ei ollut herra ihan selvillä kumpaa sukupuolta tuo tulokas mahtaa olla ja mitä se hänestä haluaa. Siinä hieman tuumailtua uusi yritys ja kyllähän narttu nyt nuoren miehen sai pauloihinsa. Siinä piti sitten esitellä kaiken maailman ääni repertuaareja, kun tuo ihana narttu menikin takaisin autoon.
Koeajaksi sovittiin neljä viikkoa ja sitten viimeistään katsellaan mitä mieltä muu lauma (ihminen + koirat) ovat uudesta tulokkaasta. Ainakin alkuun Jymy oli fanittanut lauman narttuja hieman stressinpuolelle, mutta muutaman päivän aikana oli jo jonkin verran rauhoittunut. Vaikka kyllä ne nartut ovat vieläkin aika ihkuja :)
Siinä ensin vaihdomme jonku sanan ja lähdin hakemaan Jymyä autosta. Aluksi piti haukahdella ja pöhistä, mutta ei aikaakaan kun herra oli jo halimassa vähän turhankin ronskein ottein. Lupaavasti ainakin näin omin silmin alkutapaaminen sujui. Olisi se voinut mennä paljon huonomminkin. Siinä sitten kirjoiteltiin papereita sekä lätistiin niitä näitä.
Sitten olikin Jymyllä aika tavata tuleva matkakumppani, jolle piti alkuun hieman pörähtää. Ei ollut herra ihan selvillä kumpaa sukupuolta tuo tulokas mahtaa olla ja mitä se hänestä haluaa. Siinä hieman tuumailtua uusi yritys ja kyllähän narttu nyt nuoren miehen sai pauloihinsa. Siinä piti sitten esitellä kaiken maailman ääni repertuaareja, kun tuo ihana narttu menikin takaisin autoon.
Koeajaksi sovittiin neljä viikkoa ja sitten viimeistään katsellaan mitä mieltä muu lauma (ihminen + koirat) ovat uudesta tulokkaasta. Ainakin alkuun Jymy oli fanittanut lauman narttuja hieman stressinpuolelle, mutta muutaman päivän aikana oli jo jonkin verran rauhoittunut. Vaikka kyllä ne nartut ovat vieläkin aika ihkuja :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)